Koiran terveys -kategoriassa käsittelemme koirien terveyteen liittyviä aiheita, kuten sairauksia ja niiden ennaltaehkäisyä, rokotuksia ja hoitoa. Tarjoamme tietoa koirien yleisimmistä terveysongelmista ja niiden oireista, jotta voit pitää lemmikkisi terveenä ja hyvinvoivana.
Oletko koskaan miettinyt, miksi juuri labradorinnoutajilla tuntuu olevan erityisen suuri ruokahalu ja taipumus lihoa, vaikka ne saavatkin liikuntaa ja omistajat yrittävät pitää ruokamäärät kurissa? Vastaus saattaa löytyä geeneistä – ja se liittyy suoraan myös meihin ihmisiin.
Äskettäin Science-julkaisussa julkaistu tutkimus paljastaa mielenkiintoisia yhteyksiä koirien ja ihmisten lihavuuden taustalla vaikuttaviin geeneihin. Cambridgen yliopiston tutkijat tutkivat brittiläisiä labradorinnoutajia ja löysivät useita ylipainolle altistavia geenejä.
Yllättävää kyllä, nämä samat geenit liittyvät myös ihmisten lihavuuteen.
Yksi geeni yli muiden: DENND1B
Tutkijoiden suurin huomio kohdistui geeniin nimeltä DENND1B, joka näyttää vaikuttavan suoraan aivojen energia-aineenvaihduntaa säätelevään järjestelmään, tarkemmin sanottuna leptiini-melanosortiini-reittiin.
Tämä reitti säätelee näläntunnetta ja energian kulutusta – eli juuri niitä tekijöitä, jotka määrittelevät painonhallintaa.
Labradorit, joilla oli tämä geenimuunnos, kerryttivät keskimäärin 8 % enemmän rasvaa kehoonsa kuin ne, joilla mutaatiota ei ollut.
Ja kyllä: myös ihmisiltä löytyvä DENND1B-geeni liittyy tutkimusten mukaan lihavuuteen.
Ahneus ei ole luonnekysymys – se on perimässä
Tutkijat mittasivat, kuinka innokkaasti koirat etsivät ruokaa, pyysivät ruokaa omistajiltaan ja olivatko ne valikoivia syöjiä.
Ne labradorit, joilla oli suurempi geneettinen riski lihoa, osoittivat selvästi enemmän ruokakeskeistä käyttäytymistä. Tämä muistuttaa ihmisten kohdalla nähtyä ilmiötä: geenit, jotka lisäävät lihomisen riskiä, liittyvät usein myös suurempaan ruokahaluun.
Cambridgen yliopiston tutkija Natalie Wallis kiteyttää asian näin:
”Korkean geneettisen lihavuusriskin omaavat koirat olivat kiinnostuneempia ruoasta. Tämä on havaittu myös ihmisillä, joilla on samankaltainen geneettinen riski.”
Geenit eivät määrää kohtaloa – mutta vaikeuttavat valintoja
Ehkä lohdullisinta tässä kaikessa on se, että geenit eivät yksin määrää, tuleeko labradorista tai ihmisestä ylipainoinen.
Tutkimuksessa todettiin, että omistajat, jotka huolellisesti sääntelivät koiransa ruokintaa ja liikuntaa, pystyivät ehkäisemään lihomista jopa korkeimman riskin koirilla. Se vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin niillä koirilla, joilla ei ollut riskigeenejä.
Sama pätee ihmisiin: jos geneettinen riski on korkea, pysyäkseen normaalipainossa joutuu tekemään paljon enemmän työtä – ja se ei ole moraalinen kysymys tai tahdonvoiman puute. Kuten tutkija Eleanor Raffan sanoo:
”Laihojen koirien omistajat eivät ole moraalisesti ylivertaisia. Sama pätee myös laihoihin ihmisiin.”
Miksi koiria tutkitaan ihmisten lihavuuden ymmärtämiseksi?
Koirat, erityisesti tietyn rodun yksilöt kuten labradorit, ovat geenitutkimuksessa erinomainen malli.
Saman rodun sisällä geneettinen vaihtelu on pienempi kuin ihmisillä, ja ympäristötekijät – kuten ruokavalio ja liikunta – ovat hyvin samankaltaisia kuin meillä ihmisillä. Tämä tekee koirista loistavan vertailukohdan, kun halutaan ymmärtää, miten geenit ja ympäristö yhdessä vaikuttavat lihomiseen.
Lisäksi koirien ruokahalu, ruokailutavat ja kehonkoostumus on helpompi mitata objektiivisesti – toisin kuin ihmisillä, joilla oma käsitys ruokahalusta ja itsekurista voi olla vääristynyt.
Miten voit auttaa koiraasi pysymään terveenä?
Vaikka geeneille ei voi mitään, niihin voi sopeutua. Tutkijat suosittelevat seuraavia keinoja koirien ruokahalun hallintaan:
Piilota ruoka-aterioita ympäri pihaa tai asuntoa – näin syöminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa
Valitse ravinto, jossa on kylläisyyttä tukevat ravintoaineet ja riittävästi kuitua
Ja ennen kaikkea: muista, ettei ahne koira ole huono koira – se on usein geneettisesti ohjelmoitu rakastamaan ruokaa.
Lopuksi: mitä opimme tästä?
Tämä tutkimus muistuttaa meitä siitä, että lihavuus ei ole yksinkertainen valinta- tai tahdonvoimakysymys – ei ihmisillä eikä koirilla.
Geenit vaikuttavat siihen, kuinka suuri ruokahalu meillä on ja kuinka vaikeaa painonhallinta voi olla. Mutta tieto on valtaa: kun tiedämme, mistä on kyse, voimme tehdä parempia päätöksiä sekä omaksi että lemmikkiemme parhaaksi.
Labradori saattaa katsoa sinua kerjäävin silmin, mutta joskus rakkautta on sanoa ei – tai ainakin tarjota herkut älypelin kautta.
Koirien loishäätöön tarkoitetut lääkkeet, joita monet koiranomistajat käyttävät säännöllisesti kirppujen ja punkkien torjuntaan, voivat huomaamattomasti aiheuttaa haittaa ympäristölle.
Imperial College Londonin tuoreen tutkimuksen mukaan näiden lääkkeiden sisältämät aineet päätyvät lammikoihin ja muihin vesistöihin, joissa koirat uivat, mikä asettaa vesieliöstön vaaraan.
Uiminen levittää myrkyllisiä aineita veteen
Tutkimuksessa tarkasteltiin koirien uimapaikkoja Lontoon Hampstead Heath -puistossa, ja tulokset olivat huolestuttavia. Koirien käyttämät loishäätövalmisteet, kuten imidaklopridi ja fiproniili, ovat osoittautuneet erittäin haitallisiksi vesieliöille.
Nämä samat kemikaalit kiellettiin maatalouskäytössä jo vuonna 2018, koska niiden on havaittu olevan vaarallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille. Silti ne ovat edelleen sallittuja lemmikkien loistorjunnassa.
Imidaklopridi ja fiproniili leviävät veteen erityisesti silloin, kun koirat uivat pian lääkkeiden käytön jälkeen. Punkkikarkotteista esimerkiksi Bayvantic Vet ja Ataxxa Vet sisältävät imidaklopridia. Frontline Vet- ja Frontlike Comp valmisteet sisältävät fiproniilia
Tutkimuksessa havaittiin, että uimapaikoissa, joissa koirien uinti oli sallittua, näiden aineiden pitoisuudet ylittivät turvallisiksi katsotut rajat yli 20-kertaisesti.
Vahingolliset pitoisuudet vesistöissä
Tutkimus sisälsi vedenlaadun mittauksia kolmessa koirien uimapaikassa, kolmessa uimakiellon alueella olevassa lammessa sekä kuudessa lammikoita yhdistävässä purossa. Koirien uintipaikoissa imidaklopridin pitoisuus oli keskimäärin 309 ng/l ja fiproniilin 32 ng/l – molemmat reilusti korkeampia kuin vesieliöstölle vaarallisiksi katsotut arvot.
Muut uimarajoitusten lammikot eivät sisältäneet lainkaan näitä kemikaaleja, mikä viittaa vahvasti siihen, että koirat ovat pääasiallinen saastumisen lähde näissä vesistöissä. Veden analyysi osoitti, että saaste ei ollut peräisin muista kaupunkiympäristön jätevesipäästöistä, vaan juuri uimapaikoista, joissa koirien loishäätövalmisteet kulkeutuvat veteen.
Koiranomistajille enemmän tietoa
Tutkimuksen myötä halutaan lisätä tietoisuutta loishäätölääkkeiden vaikutuksista ympäristöön. 101 koiranomistajasta 86 prosenttia ei tiennyt loishäätövalmisteiden ympäristövaikutuksista.
Valmistajat suosittelevat usein, että koiria ei pestäisi tai päästettäisi uimaan muutamaan päivään loishäädön jälkeen, mutta tutkimusten mukaan näitä kemikaaleja voi huuhtoutua niiden turkista pidempäänkin.
Tutkijat suosittelevatkin harkitsemaan torjunta-aineiden käyttöä tarvittaessa eikä säännöllisesti. Loishäätöä voisi käyttää vain tarpeen mukaan, mikä vähentäisi näiden kemikaalien kulkeutumista ympäristöön.
Ratkaisuehdotuksia ja vastuullisempia käytäntöjä
Koirien uintia luonnonvesissä ei haluta kieltää kokonaan, sillä ulkoilu ja uiminen tuovat paljon iloa sekä koirille että niiden omistajille.
Sen sijaan koiranomistajille voitaisiin antaa tarkempia ohjeita kemikaalien käytöstä, jotta he voivat tehdä tietoisia valintoja. Yksi vaihtoehto voisi olla siirtyä suun kautta otettaviin tabletteihin, joiden vaikutuksista vesiympäristöön tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
Koirien loishäätöaineiden haittavaikutuksista vesistöille tiedetään vielä vähän, ja tutkimuksia aiheesta kaivataan lisää. Monet eläinlääkärit ja järjestöt eivät suosittele säännöllisiä loishäätöjä ilman erityistä tarvetta, mutta käytäntö on silti yleinen, erityisesti erilaisten lemmikkien terveysohjelmien myötä.
Tutkimus korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta koirien loishäätölääkkeiden ympäristövaikutuksista ja kannustaa koiranomistajia harkitsemaan, onko lääkkeiden jatkuva käyttö todella tarpeellista.
Yhteenveto
Koirien loishäätölääkkeet ovat arvokkaita lemmikkien terveyden ylläpitämiseksi, mutta niiden säännöllinen käyttö voi aiheuttaa vakavia ympäristöhaittoja.
Koiranomistajien tiedon lisääminen ja tarpeenmukainen käyttö voivat vähentää näiden haitallisten aineiden päätymistä luonnonvesiin.
Koirien ja luonnon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää löytää tasapaino, joka suojelee sekä lemmikkien terveyttä että ympäristöä.
Kun on harkinnassa jättää koiranpentu yksin kotiin töihin mennessä, on luonnollista tuntea ahdistusta ja syvää syyllisyyttä. Pennun jättäminen yksin jo viideksi minuutiksi voi tuoda ajatuksia mieleen tuhotuista huonekaluista, kakatusta matosta sekä päättymättömästä vinkumisesta ja haukkumisesta koko poissaolosi ajan. Miten pentu voisi mitenkään pärjätä, kun olet poissa useita tunteja?
On tärkeää muistaa, että koiranpennun jättäminen turvallisiksi ajanjaksoiksi yksin kotiin ei ole välttämättä huonoa tai vaarallista. Päinvastoin, on hyväksi, että pentu oppii rauhoittumaan ja olemaan levollisena ilman, että sen lauma (perhe) on jatkuvasti sen rinnalla. Jos olet palaamassa töihin etkä voi lopettaa koiranpennustasi huolehtimista, olet tullut oikeaan paikkaan. Tässä blogijutussa käsittelemme seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, että voit jättää pennun yksin sekä miten voit helpottaa siirtymää sekä sinulle että karvakamullesi.
Miten pitkäksi aikaa pennun voi jättää yksin?
Tämä koira on keksinyt tekemistä yksin kotona ollessaan.
Joten kuinka pitkäksi aikaa koiranpennun sitten voi jättää yksin? Vastaus riippuu pennun iästä sekä fyysisistä ja emotionaalisista tarpeista. Vaikka useimmat terveet aikuiset koirat voivat pidätellä virtsarakkoaan 6–8 tuntia, pennut voivat pidätellä pissaa vain noin tunnin jokaista elinkuukautta kohden.
Esimerkiksi kolmen kuukauden ikäinen pentu voi (siis voi) pidätellä rakkoaan vain noin kolme tuntia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se tekisi niin, vaan pentu voi tehdä tarpeensa intialaiselle matollesi, koska sitä pissattaa ja pissaaminen helpottaa sen oloa.
Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nuorta pentua ei tulisi jättää yksin paria kolmea tuntia pidemmäksi aikaa.
Pennun rotu ja persoonallisuus vaikuttavat myös siihen, miten pitkäksi aikaa sen voi jättää yksin. Pahasta eroahdistuksesta kärsivä energinen husky tarvitsee oppimiseen paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin sohvaperunarotu, joka tuskin huomaa, kun lipsahdat ulos ovesta.
Yksinolon harjoittelun tärkeys
Kun saat ensimmäisen koiranpennun, sinulla on paljon tehtävää esitelläksesi pennulle sen uuden kotinsa sisäsiisteyden opettamisesta ympäristön turvallisuuden varmistamiseen.
Mutta pennunhankintaan liittyy yksi kriittinen vaihe, jota et halua unohtaa – opettaa pennulle, miten nauttia yksin olemisesta.
Vaikka olisi houkuttelevaa viettää jokainen hetki uuden pennun kanssa, toimimalla niin, et tee sille palvelusta. Loppujen lopuksi sinun on kuitenkin jätettävä pentu joskus yksin.
Ja koska koirat ovat äärimmäisen sosiaalisia olentoja, yksin jääminen yllättäen, aiheuttaa niille ahdistusta ja stressiä. Näkemällä hieman aikaa ja vaivaa varmistat, että pentu pysyy levollisena ja rauhallisena myös yksin ollessaan.
Rajaa pennulle oma turvallinen tila
Pentuaitaus Gold Zinc on tukeva ja helposti koottava aitaus, joka on saatavilla kolmessa eri koossa.
Uusi pentusi ei todennäköisesti koskaan ollut yksin aiemmin. Syntymänsä jälkeen sillä on luultavasti ollut koko ajan seuranaan ainakin emä ja sisarukset. On epäreilua edes olettaa, että siirtyminen jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä viettämään kahdeksantuntinen työpäivä yksin sujuisi pennulle kivuttomasti.
Aloita yksinoloharjoitukset, kun olet vielä kotona. Turvallinen, rajattu alue, kuten pentuaitaus tai yksi koiraportilla rajattu huone on täydellinen tähän tarkoitukseen.
Parhaan valikoiman sisätiloihin tarkoitettuja pentuaitauksia ja koiraportteja alkaen hintaan 39,99 € tarjoaa Peten Koiratarvike. Myös Zooplussalta löytyy valikoima pentuaitauksia ja koiraportteja.
Älä kuitenkaan jätä pentua esimerkiksi Zooplussan myymiin ahtaisiin sisähäkkeihin, jotka estävät pahimmillaan koiraa venyttelemästä ja liikkumasta vapaasti. Koiranpennun eristäminen ahtaaseen häkkiin voi aiheuttaa sille stressiä ja ahdistusta!
Jos käytät aitausta tai koiraportilla rajattua huonetta asianmukaisesti, pentu kokee sen rentoutumispaikakseen eikä rangaistukseksi.
Auttaaksesi pentuasi liittämään hänelle luodun tilan hyviin ja positiivisiin asioihin, ruoki se siellä. Anna sille herkkuja, rapsutuksia, lempileluja ja runsaasti huomiota turvatilassaan.
Kun pentu menee iloisena turvatilaansa omasta halustaan, olet valmis aloittamaan yksinoloharjoitukset.
Yksinoloharjoitukset
Aloita yksinoloharjoitukset jättämällä pentu turvalliselle alueelle purulelun tai muun rakentavan aktiviteetin kanssa, ja poistu hiljaa tilasta. Palaa välittömästi takaisin ja palkitse pentu kehuilla ja herkuilla.
Toista prosessi useita kertoja ja pidennä vähitellen poissaolosi kestoa. Alussa jopa yksi tai kaksi minuuttia voi tuntua pennulle liian pitkältä ajalta yksin, mutta 3–4 päivän harjoittelun jälkeen sinun pitäisi pystyä pidentämään yksinoloa jo melko pitkiksi ajanjaksoiksi.
Samalla kun yksinoloaika pitenee, palaa säännöllisesti tarkastamaan pentusi. Jos pentu on hiljaa ja rauhallinen, palkitse se kehuilla ja namilla jatkaaksesi yksinoloharjoituksia. Älä tee tarkastuskierroksista suurta numeroa, jotta pentu ei ikävöi sinua, kun poistut huoneesta.
Jos pentu itkee tai vinkuu turva-alueellaan, olet luultavasti aloittanut yksinoloharjoitukset ennen kuin pentu on oppinut yhdistämään alueen hyviin asioihin tai olet jättänyt sen yksin liian pitkäksi aikaa.
Vaikka sinun kävisi sääliksi, älä päästä koiraa turva-alueelta kun se alkaa vinkua. Muuten opetat sille, että vinkuminen avaa oven ja sillä saa huomiota. Sen sijaan lyhennä poissaoloaikaasi ja rakenna yksinoloa hitaammin.
Muista, että pennun rajaaminen aitaukseen tai yhteen huoneeseen on vain väliaikaista. Kun pentu oppii itsenäisyyttä, oppii sisäsiisteyden ja hyvän käytöksen säännöt, voit alkaa tarjoamaan sille pääsyn myös muihin tiloihin, yksi huone kerrallaan.
Yksinoloharjoitusten tavoitteena on aikuinen koira, joka on rento ja itsevarma koira, jolle on luottavaista antaa lisää vapautta.
Positiivisten assosiaatioiden luominen
Jos jätät koiranpennun sen turva-alueelle ilman mitään tekemistä, siitä voi aiheutua ongelmia. Tarjoa koiralle aina jotain rakentavaa tekemistä, kun se joutuu olemaan yksin. Näin se oppii olemaan iloinen ja onnellinen oma itsensä myös yksin ollessaan.
Märkäruoalla täytetty Kong-lelu tarjoaa pennulle tekemistä pitkäksi aikaa.
Täydellinen aktiviteetti kotiin yksin jäävälle koiralle on esimerkiksi Kong-lelun sisään tungettu ruoka. Kong-leluun voi laittaa herkkuja tai esimerkiksi pennun rakastamaa märkäruokaa. Monet pakastavat Kong-lelun ennen koiralle antamista tarjotakseen haastetta pidemmäksi aikaa.
Kong on suosittu pehmeästä kumista valmistettu lelu, jonka keskellä on reikä, johon voi laittaa makupaloja tai märkäruokaa. Pennuille tarkoitettu Kong Puppy on valmistettu pehmeämmästä materiaalista ja se sopii täydellisesti hampaita vaihtaville pennuille. Kong Puppy tukee leukalihasten tervettä kehitystä ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Saatavilla eri kooissa.
Valitse Kong Puppy ja ajan myötä sinulla on pentu, jota kiinnostaa enemmän purulelut kuin seinälistat, johdot ja tyynyt.
Muita tapoja pitää pentusi kiireisenä yksin ollessaan ovat ruoan piilottaminen turva-alueelle ja ruokaa vapauttavat pulmalelut.
Älä jätä pentua valvomatta sellaisten lelujen ja syötävien kanssa, jotka voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Lelut ja syötävät, jotka pentu saattaa vahingossa nielaista voi aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Kun jätät koiranpennun yksin, voit jättää sille esimerkiksi radion tai television päälle. Nämä laitteet peittävät häiritseviä ääniä, kuten ohi ajavien autojen ääniä. Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan klassista musiikkia kuuntelevat koirat nukkuvat keskimäärin enemmän kuin heviä kuuntelevat koirat.
Harkitse koiranhoitajan palkkaamista
Jos et voi viettää aikaa kotona koiranpennun kanssa, harkitse koiranhoitajan palkkaamista. Tai ehkä naapuri tai ystävä voisi olla kiinnostunut viettämään aikaa pentusi kanssa silloin kun et ole kotona.
Kun koiranpennun yksinoloharjoitukset ovat edenneet siihen pisteeseen, että voit jättää sen omiin oloihinsa osaksi päivästä, mutta sinun kahdeksan tunnin työrupeama on sille liikaa, koiranhoitataja tai ulkoiluttaja voi olla täydellinen ratkaisu.
Esimerkiksi paikalliset 4H-järjestöt tarjoavat lemmikinhoito- ja dogsitter-palveluja kohtuuhintaan. 4H-järjestön verkkosivujen mukaan dogsitter hoitaa pentua yksilöllisesti, omistajan ohjeiden mukaan, ja hoito tapahtuu koiran omassa kodissa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Dogsitter voi pitää pennulle seuraa sekä auttaa sitä sisäsiisteysharjoittelussa viemällä pennun pissalle ennen kuin se ehtii tehdä tarpeensa sisälle. Dogsittereistä voi olla hyötyä myös aikuisille koirille silloin, kun joudut olemaan pidempään kotoa pois.
Lopuksi, koeta pitää koira fyysisesti ja henkisesti aktiivisena ennen kuin joudut jättämään sen yksin. Pidempi kävely, energinen leikkiaika ja koulutus väsyttävät koiranpentua, ja se nukahtaa todennäköisesti heti, kun poistut kotoa. Varmista kuitenkin, että pentu saa mainittuja aktiviteetteja myös muina aikoina, jotta se ei yhdistä niitä siihen, että olet lähdössä.
Nauti koulutuksen tuomista eduista
Koira, jota ei ole koulutettu olemaan yksin, voi osoittaa ongelmakäyttäytymistä. Kouluttamaton pentu voi keksiä yksin ollessaan tekemistä tavoilla, jotka epäilemättä ovat sinulle koiranomistajana epämiellyttäviä.
Pahimmillaan koiralle kehittyy eroahdistus. Se on vakava tila, jossa koira on pahoin stressaantunut siitä hetkestä lähtien kun poistut aina siihen asti, kun lopulta palaat.
Kun opetat koirallesi, että kivoja asioita tapahtuu myös sen ollessa yksin, se auttaa pentua selviytymään siitä, että se ei ole jatkuvasti huomion keskipisteenä. Itse asiassa, koiran pitäisi odottaa yksin jäämistä, koska silloin se saa puruleluja ja herkkuja, joita se ei muuten saa.
Suosittelen kaikille pennun omistajille Tuire Kaimion kaimion kirjaa Pennun kasvatus – Pennusta kunnon koiraksi, joka tarjoaa selkeitä ja syvällisiä neuvoja jokaisen koiranomistajan ongelmiin. Tämä kirja ei jätä omistajaa lemmikkinsä kanssa pulaan missään tilanteessa, myöskään yksinolon harjoittelussa.
Sukat, tossut, sandaalit, kengät… meillä ihmisillä on monia tapoja suojata jalkojamme, mutta koirillamme ei. Toki voit yrittää laittaa koiralle tossut jalkaan, mutta todennäköisesti se ei juurikaan arvosta niitä. Tassujen anturat voivat kuivua ja halkeilla esimerkiksi liian kylmällä tai kuumalla alustalla kävellessä.
Kuivat ja halkeilevat anturat voivat tehdä koiran liikkumisesta tuskallista ja aiheuttaa tulehduksen. Sen lisäksi, että koiran kynnet on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, on hyvä huolehtia ympäri vuoden myös tassun anturoista. Onneksi se on melko yksinkertaista.
Mitkä anturat ovat?
Koiran tassuissa on polkuanturat, jotka ovat jalkojen alla olevan sarveistuneen ihon peittämä tyynymäinen, tyypillisesti vaaleanpunainen tai musta, side- ja rasvakudoksinen muodostuma. Koska rasva eristää, anturat tarjoavat tassuille hieman suojaa kylmältä.
Anturat ovat olennainen osa koiran jalkarakennetta ja toimivat yhdessä kynsien kanssa. Ne auttavat koiraa pysymään tasapainossa ja tarjoavat myös pitoa, vakautta ja iskunvaimennusta.
Saatat huomata, että joskus koirasi anturat ovat karheat ja kovettuneet ja joskus sileät ja pehmeät. Se riippuu maastosta, jossa koirasi ulkoilee.
Jos koira liikkuu paljon metsässä tai asfaltilla, anturat kovettuvat todennäköisemmin. Jos koira liikkuu enimmäkseen nurmikolla, anturat ovat luultavasti sileämmät.
Kuivien anturoiden syyt
Olet luultavasti tottunut siihen, että koiran tassut tuntuvat pehmeiltä ja sileiltä, joten äkilliset muutokset voivat tuntua yllättävältä.
Kuuma jalkakäytävä voi polttaa anturoita ja imeä kosteuden tassuista. Jo 25 asteen lämpötilassa asfaltin pinta voi kuumentua jopa 50-asteiseksi.
Talviset olosuhteet voivat saada tassun anturat kuivumaan. Lumen, jään, tuulen ja kylmien lämpötilojen lisäksi monet jalkakäytävät ja tiet on päällystetty ärsyttävillä aineilla, kuten hiekalla ja suolalla. Jos koira nuolee tassujaan lenkin, se on merkki, että anturat voivat olla kipeät.
Kemikaalit. Lisäyksenä ylläolevaan, että jään sulattamiseen käytetty suola ei ole samaa ainetta kuin ruokasuola. Koiran tassuanturat voivat reagoida myös esimerkiksi puutarhalannoitteille ja kotitalouksien puhdistusaineille (myös niille, joilla peset lattiat ja matot).
Allergiset reaktiot. Koirat voivat kärsiä allergioista, kuten me ihmisetkin. Koiran tassuihin voi kerääntyä kaikenlaista, myös ärsyttäviä aineita. Usko tai älä, mutta myös ruoka-aineallergiat voivat aiheuttaa tassun ärsytystä. Koira saattaa pyrkiä helpottamaan tassujen kutinaa pureskelemalla, mikä voi johtaa kuiviin ja halkeileviin anturoihin.
Anturoiden kunnossapito ja hoito
Ota tavaksesi tarkistaa koirasi polkuanturat säännöllisesti. Levitä varpaat varovasti erilleen ja tarkasta anturoiden sivut ja varpaidenvälit vammojen ja vierasesineiden varalta. Seuraa, tunteeko koira arkuutta tai kipua tutkiessasi anturoita.
1. Vältä kuumia alustoja
Kuumat alustat, kuten jalkakäytävän asfaltti kesähelteellä, voivat polttaa koiran anturoita. Voit helposti selvittää, onko asfaltti liian kuuma asettamalla kätesi tasaisesti jalkakäytävälle ja yrittämällä pitää se siinä 7 sekunnin ajan. Jos alusta tuntuu polttavalta, se on koiralle liian kuuma!
Pyri pitämään koiran ulkoilutukset helteellä lyhyinä. Pyri kävelemään asfaltin sijaan nurmikolla ja pidä saatavilla runsaasti viileää ja raikasta vettä jatkuvaa nesteytystä varten.
2. Tassujen hoito talvella
Suomen pitkän ja toisinaan kylmä talvi, lumi, jää ja suola voivat olla koiran tassuille ankarat. Mikään teiden ylläpidossa käytetty tiesuola ei ole koirille vaaratonta, ja voi aiheuttaa anturoiden kuivumista ja halkeilua.
Jäänsulatuksessa käytetty suola voi olla koiralle nieltynä myös myrkyllistä, mikäli koira nuolee tassujaan ulkoilutuksen jälkeen.
Pidä tassukarvat lyhyinä myös talvella. Lyhyet karvat eivät kerää tassuihin ”lumipalloja” varpaiden väliin. Lumipallot muodostuvat, kun lumi ja jää kietoutuvat koiran turkkiin, sulaa niiden ruumiinlämmöstä ja jäätyy uudelleen. Lumipallot työntävät koiran varpaita erilleen ja ”tukistavat” karvoja, mikä voi aiheuttaa koiralle epämukavuutta ja kipua.
Pue talvella koiralle tossut tai käytä tassuvahaa, joka suojaa anturoita pakkaselta sekä ennaltaehkäisee ja ja hoitaa karheita ja kuivia tassuja, halkeamia ja haavoja anturoissa.
Pese ja kuivaa koirasi tassut jokaisen ulkoilutuksen jälkeen. Työlästä, tiedän, mutta tassut joutuvat koville etenkin suolalla käsitellyillä pinnoilla käveltäessä. Eri kokoisille koirille saatavalla Doogy-tassupesurilla tassujen pesu onnistuu helposti ja nopeasti.
Pihkasalva nopeuttaa ihovaurioiden ja haavojen paranemista. Pihkasalva on antimikrobinen salva, joka vähentää tulehdusta, ärsytystä, punoitusta, kutinaa ja kipua. Se edistää solujen uusiutumista ja vähentää arpeentumista. Abilar Vet -pihkavoide on suomalainen Avainlipputuote!
3. Pitääkö koiran tassuja ja anturoita rasvata?
Jos koiran anturat tuntuvat kuivilta ja halkeilevilta, hoida niitä pihkasalvalla auttaaksesi niitä parantumaan ja pehmentymään.
Pitäydy koirille tarkoitetuissa tuotteissa ja vältä ihmisille tarkoitettuja kosteusvoiteita ja rasvoja. Jos koiralla on jo pehmeät anturat, niiden rasvaaminen voi tehdä niistä herkemmät ihovaurioille, kun se kävelee karhealla tai märällä pinnalla.
Jos koiran anturoissa on selkeitä haavoja, joita se aristelee, on aina parasta tarkastuttaa se eläinlääkärillä tulehdusten välttämiseksi.
4. Tassukarvojen trimmaus
Koiran tassujen välissä kasvavan karvoituksen pitäminen trimmattuna ja siistinä auttaa pitämään sen jalat terveinä ja lisäämään pitoa liukkailla pinnoilla.
Kun tassukarvat ovat lyhyet, sinun on helposti tarkastaa ja puhdistaa anturoiden välit tarvittaessa. Joillakin roduilla ei juurikaan kasva karvoja jalkapohjissa, mutta paksukarvaisilla roduilla karvoitus on yleensä tuuhea.
Tassukarvojen leikkaaminen onnistuu helposti tassusaksilla, joissa on pyöreä kärki tarkkaan trimmaustyöhön. Kaarevilla tassusaksilla onnistuu myös pyöreiden linjojen muotoilu herkiltä alueilta, kuten anturoiden väleistä ja takapuolen ympäriltä.
Noudata koiran tassukarvojen trimmauksessa erityistä varovaisuutta, sillä anturat ja jalkapohjat ovat erityisen kosketusherkkiä alueita, eikä koira useinkaan pidä siitä ja ”potkivat” jaloillaan.
Miten anturat ja kynnet auttavat koiraa liikkumaan
Kitka eli liikevastus on erityisen tärkeää vanhemmille koirille ja niverikkoisille koirille. Anturat tarjoavat koirille luonnollisen pidon, mutta kynsillä on itse asiassa suurempi rooli pidolle, tasapainolle ja kävelylle liukkailla pinnoilla.
Kun koira alkaa liukastelemaan, sen luonnollinen reaktio on käyttää kynsiään tasapainon saavuttamiseksi. Se toimii hyvin ulkona tai soralla, mutta laatta-, laminaatti- ja betonilattialla koiran on paljon vaikeampi saada pitoa.
On tärkeää pitää koiran kynnet lyhyenä. Liian pitkät kynnet voivat muuttaa niiden tapaa seisoa ja kävellä aiheuttaen epämielyttävää painetta jalkoihin ja niveliin. Leikkaamattomat kynnet voivat kasvaa kiinni anturoihin, halkeilla, tarttua kiinni alustoihin ja repeytyä irti, mikä on todella kivuliasta.
Yhdistä koiran kynsienleikkuurutiiniin tassukarvojen trimmaus, jotta se voi liikkua vähemmän liukastellen.
Kuten ihmisten, myös koirien on pysyttävä jatkuvasti terveenä ja nesteytettynä. On kuitenkin meidän ihmisten vastuulla saada koira juomaan tarpeeksi vettä päivittäin, jotta nestehukalta voidaan välttyä.
Koira tarvitsee vuorokaudessa noin 50 millilitraa vettä painokiloa kohden. Se tarkoittaa, että 10 kg painava koira tarvitsee noin 0,5 litraa, 20 kg painava koira litran ja 30 kg painava koira 1,5 litraa. Koiran päivittäistä nesteen tarvetta säätelevät sen aivot, hormonit ja munuaiset.
Tässä jutussa kerromme 10 vinkkiä, joiden avulla saat koirasi juomaan enemmän vettä.
1. Sijoita useampia vesikuppeja asuntoosi
Toisinaan koira ei saa tarpeeksi juomavettä rajoitetun pääsyn vuoksi: joko tarjolla on liian vähän vettä tai vesikupille pääseminen on sille haasteellista. Voit kannustaa koiraa juomaan enemmän sijoittamalla asuntoosi useampia vesikuppeja.
Kun veden saatavuus on parempi, koira juo enemmän. Juomakupit tulee sijoittaa asunnossa paikkoihin, joihin koiralla on helppo pääsy. Muista myös tarkistaa vesikupit säännöllisesti, jotta koiralla on aina tarjolla raikasta vettä.
Koirat eivät ole niin tarkkoja siisteydestä kuin ihmiset. Ne juovat kaikista luonnonvesistä, sadevesiämpäristä tai jopa ojasta janon yllättäessä.
Mutta on olemassa myös koiria, jotka kieltäytyvät juomisesta, mikäli juomakuppi on epäpuhdas. Tällaisten tapausten välttämiseksi on suositeltavaa pitää kupit puhtaina.
Juomakupin pitäminen puhtaana suojaa koiraa myös sairauksilta ja infektioilta.
3. Ruoki koiralle vesipitoista ruokaa
Jos koira juo liian vähän, monet asiantuntijat suosittelevat sen ruokkimista vesipitoisella ruoalla.
En tarkoita tässä nyt märkäruokaa, vaan mitä tahansa ruokaa – purkkiruokaa, nappuloita, raakaravintoa, kypsennettyä ruokaa – johon lisätään vettä. Anna ruoan asettua hetki ennen tarjoilua, jotta vesi ehtii imeytyä siihen.
Jotkut uskovat, että rapeamman ruoan antaminen pitää koiran hampaat paremmassa kunnossa, mutta tämä on vain myytti. Anna rohkeasti ruoan uida vedessä, sillä hyvä nesteytys pitää koiran terveenä.
Ihmisten tavoin, myös koirilla on omat mieltymyksensä. Esimerkiksi oma koiramme ei suostu juomaan korotetulta vesikupilta (syö siltä kyllä), vaan kävelee mieluummin hieman pidemmän matkan keittiöön juodakseen lattiatasalta.
Kokeile esimerkiksi eri materiaaleista valmistettuja vesikulhoja: ruostumaton teräs, muovi, lasi tai keraaminen kulho. Seuraa, miten usein koira juo mistäkin kulhosta ja selvitä sen suosikkimateriaali.
Peten Koiratarvikkeen verkkokaupassa voit rajata ruoka- ja vesikuppeja mm. kuppityypin perusteella.
5. Tarjoa koiralle maustettua vettä
Joskus koira voi tulla nirsoksi vedelle, koska se ei pidä sen mausta. Tarjoa koirallesi sen lempimauilla maustettua vettä: sekoita veteen esimerkiksi paistettua jauhelihaa, kanaa tai tonnikalaa.
Kokeile myös koiranruoan tai herkkujen pakastamista jääpalojen sekaan ja lisää jääpaloja koiran juomaveteen.
Tai valmista kana-, luu- tai naudanlihalientä ja lisää sitä veteen.
6. Kokeile juoma-automaattia
Oletko jo tutustunut koiran juoma-automaattiiin? Se on uudehko keksintö, jonka avulla huonosti juova koira voidaan saada innostumaan juomisesta.
Juoma-automaatin suodatin poistaa tavallisesta vesijohtovedestä ihmiselle ehkä huomaamattomia hajuja ja makuja. Virtaava ja happipitoinen vesi voi houkutella koiraa juomaan useammin.
Vaikka juoma-automaateissa on suhteellisen isot vesisäiliöt, niidenkin vesi on vaihdettava päivittäin. Suosittelemme käyttämään juoma-automaatin alla jonkinlaista roiskesuojaa.
Kulhossa seisova vesi lämpeää ja likaantuu, jolloin siitä tulee pahanmakuista ja epämiellyttävän hajuista.
Vai joisitko itse mieluummin yön yli seisonutta vettä vai raikasta vesijohtovettä?
Niinpä.
Vaihda koiralle tarjolla oleva vesi säännöllisesti virkistääksesi koiraa ja auttaaksesi sitä juomaan enemmän. Voit pitää veden pidempään viileänä lisäämällä siihen aika ajoin jääpaloja.
Hyvin liikkunut, treenannut ja lenkitetty koira on väsynyt ja dehydratoitunut. Siksi on luonnollista, että koiralle tulee kova jano juoksun tai pitkän kävelyn jälkeen.
Vaikka jotkut koirat kieltäytyvät juomasta myös liikunnan jälkeen, tämä on paras tapa saada koira juomaan enemmän.
Suomessa meitä auttaa lenkkipolkujen varrella oleva lumi, jota moni koira rakastaa syödä.
Kun koira on sairas, se saattaa tuntea itsentä liian väsyneeksi latkiakseen itse vettä kulhosta.
Tällaisissa tapauksissa eläinlääkärit suosittelevat tarjoamaan vettä omalta kämmeneltä viemällä tai viemällä muuten vesi sen lähelle.
Voit myös kaataa pullosta vettä hitaasti suoraan koiran suuhun. Vaikka vesi ei muuten maistu, se nuolee vedet ainakin huulistaan. Älä kuitenkaan pakota koiraa.
Jos koirasi tykkää uimisesta, vie se makean veden rannalle vilvoittelemaan. Uiminen auttaa pitämään koiran viileänä ja samalla sillä tulee usein myös juotua vettä.
Kun mikään muu ei auta, ja koirasi kieltäytyy juomisesta niin, että sen terveys alkaa heiketä, on korkea aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
