Hemangiosarkooma on yksi pelätyimmistä koirilla tavattavista syövistä. Kyseessä on pahanlaatuinen verisuonikasvain, joka etenee usein huomaamattomasti ja aiheuttaa koiralle äkillisen hengenvaarallisen tilan.
Moni koiranomistaja joutuu kohtaamaan tämän diagnoosin yllättäen – koira voi romahtaa ilman varoitusta tai sisäelimestä löydetään sattumalta kasvain. Hemangiosarkoomaan liittyy valitettavasti huono ennuste, ja siitä käytetäänkin kutsumanimiä ”hiljainen tappaja” tai ”salamurhaaja”, juuri sen salakavaluuden vuoksi.
Tässä blogijutussa pyrimme kertomaan ymmärrettävästi, mitä hemangiosarkooma on, miksi se on niin vaarallinen, mitkä ovat sen tyypilliset esiintymispaikat, kuten sydän ja perna, ja mistä syistä se kehittyy.
Lisäksi käymme läpi hemangiosarkooman oireet, diagnoosin ja hoitokeinot, koiranomistajan toimintamahdollisuudet, elinaikaennusteen hoitoineen, ehkäisyn mahdollisuudet – sekä lopuksi annamme tukea siihen, miten surusta voi selvitä, jos rakas koira menehtyy juuri tähän ikävään sairauteen.
Tämä blogijuttu ei korvaa ammattilaisen antamaa hoitoa. Emme tarjoa eläinlääketieteellistä diagnoosia tai hoitosuosituksia, vaan kokoamme ja suomennamme tietoa kansainvälisistä, englanninkielisistä lähteistä, joita pidämme luotettavina (esimerkiksi tieteelliset julkaisut, yliopistot ja eläinlääkärijärjestöt).
Jos koirallasi ilmenee oireita tai epäilet sairautta, käänny aina välittömästi eläinlääkärin puoleen. Ainoastaan eläinlääkäri voi tehdä tutkimuksiin perustuvan diagnoosin ja antaa juuri sinun koirallesi sopivaa hoitoa.
Sisällysluettelo
Mikä hemangiosarkooma on?
Hemangiosarkooma on pahanlaatuinen verisuonisarkooma – syöpäkasvain, joka saa alkunsa verisuonten sisäpintaa verhoavista endoteelisoluista. Toisin sanoen kasvaimen muodostavat poikkeavasti lisääntyvät verisuonten seinämien solut.
Hemangiosarkooma on yksi aggressiivisimmista koirien syövistä: se kasvaa nopeasti, lähettää etäpesäkkeitä (metastasoi) ja muodostaa helposti hauraan, verisuonista koostuvan kasvaimen, johon kertyy verta.
Kasvaimen seinämät ovat ohuet, joten se voi puhjeta aiheuttaen sisäisen verenvuodon. Hemangiosarkoomaa tavataan vain vähän muilla eläinlajeilla, mutta koirilla se on valitettavan yleinen syöpä, etenkin keski-ikäisillä ja iäkkäillä yksilöillä.
Arvioiden mukaan pelkästään Yhdysvalloissa yli 50 000 koiraa sairastuu hemangiosarkoomaan vuosittain, ja se on yleisempi koirilla kuin esimerkiksi ihmisillä.
Hemangiosarkooman hyvälaatuinen vastine on nimeltään hemangiooma (verisuonikasvain, joka ei lähetä etäpesäkkeitä), mutta valitettavasti koirien hemangiosarkoomat ovat kuitenkin lähes aina pahanlaatuisia.
Hemangiosarkooma voi esiintyä missä tahansa elimessä tai kudoksessa, jossa on verisuonia, mutta useimmiten se ilmenee tietyissä paikoissa. Pernassa sijaitseva hemangiosarkooma on koiralla kaikkein yleisin muoto. Muita tyypillisiä sijainteja ovat sydän (erityisesti sydämen oikean eteiskorvakkeen alue), maksa sekä ihonalainen kudos tai iho.
Harvinaisempia esiintymispaikkoja ovat muun muassa keuhkot, munuaiset, virtsarakko, suuontelo, lihakset ja aivot – mutta käytännössä tämä syöpä voi ilmetä missä tahansa osassa kehoa.
Miksi hemangiosarkooma on niin salakavala ja tappava?
Hemangiosarkoomaa kutsutaan salakavalaksi, koska se ei usein oireile mitenkään ennen kuin tilanne on kriittinen. Kasvain voi kehittyä koiran elimistössä hiljaisesti kuukausien ajan, aiheuttamatta näkyvää kipua tai vaivaa koiralle.
Koiran elimistö jopa sopeutuu pieniin sisäisiin verenvuotoihin: jos kasvain vuotaa vähän kerrallaan, koira voi olla vain hetkellisesti väsynyt tai apaattinen ja toipua sitten, kun vuotanut veri imeytyy takaisin elimistöön ja uusia verisoluja muodostuu.
Tämä tarkoittaa, että omistaja ei useinkaan saa mitään varoitusta – koira saattaa vaikuttaa terveeltä aina siihen asti, kunnes kasvain repeää äkillisesti ja aiheuttaa massiivisen verenvuodon.
Kasvaimen repeämä johtaa usein koiran romahtamiseen, sokkiin ja pahimmillaan nopeaan menehtymiseen vain minuuteissa tai tunneissa. Juuri tämä äkillinen kriisi tekee hemangiosarkoomasta niin vaarallisen.
Usein koira tuodaan eläinlääkäriin hätätilassa, jossa vatsaontelo tai sydänpussi on täynnä verta revenneen kasvaimen vuoksi, jolloin eläinlääkärin ja omistajan on tehtävä vaikeita päätöksiä hyvin nopeasti, kuten kiireellinen leikkaus koiran hengen pelastamiseksi. Joissain tapauksissa joudutaan päätymään eutanasiaan koiran kärsimysten päättämiseksi.
Biologisesti hemangiosarkooma on erittäin aggressiivinen syöpä. Se pystyy leviämään elimistössä jo varhaisessa vaiheessa. Käytännössä, kun yksi kasvain todetaan, voidaan jo olettaa että syöpäsoluja on ehtinyt siirtyä muuallekin verenkierron kautta.
Yleensä tauti on levinnyt mikroskooppisesti jo diagnoosihetkellä, vaikka etäpesäkkeitä ei aina näkyisikään kuvantamistutkimuksissa. Tämän vuoksi parantavaa hoitoa ei nykykeinoin tunneta – jopa leikkauksella ja sytostaattihoidolla saadaan yleensä vain aikaa, eikä useinkaan pysyvää paranemista.
Hemangiosarkooma onkin valitettavasti lähes aina kuolemaan johtava sairaus: yli puolet koirista menehtyy 4–6 kuukauden kuluessa diagnoosista, ja lähes 90 % vuoden kuluessa, vaikka hoitoyrityksiä tehtäisiinkin.
Tämä syöpä tulee yleensä ilmi vasta myöhäisessä vaiheessa, jolloin sitä on hyvin vaikea saada hallintaan. Hemangiosarkooman yleisyys, piilevä eteneminen ja synkkä ennuste tekevät siitä yhden koirien vakavimmista sairauksista.
Miksi se esiintyy erityisesti sydämessä ja pernassa?
Hemangiosarkooman ensisijaiset sijainnit koirilla ovat perna ja sydän. Tilastojen mukaan noin 50–65 % koirien hemangiosarkoomista alkaa pernasta, ja toiseksi yleisin sijainti on sydämen oikea eteinen tai eteiskorvake (pieni uloke oikean eteisen seinämässä).
Muita suhteellisen yleisiä paikkoja ovat maksa (usein yhdessä pernakasvaimen kanssa) sekä ihon alaiset kudokset. Iholla esiintyvä hemangiosarkooma on oma erityistapauksensa, josta lisää myöhemmin.
Yksi selitys on näiden elinten verenkierto ja rakenne. Pernalla on elimistössä tehtävä verivarastona ja vanhojen verisolujen suodattajana – se on hyvin veripitoinen elin, jossa on runsaasti verisuonia.
Sydän puolestaan pumppaa verta jatkuvasti, ja erityisesti oikean eteisen seinämäalueella kulkee paljon suuria suonia.
Hemangiosarkooma on verisuoniperäinen kasvain, joten se viihtyy ympäristössä, jossa on paljon verta ja verisuonia. Asiantuntijat ovat havainneet, että hemangiosarkooman syöpäsolut voivat alkujaan olla peräisin jopa luuytimestä, josta ne kulkeutuvat veren mukana eri elimiin.
On todennäköistä, että esimerkiksi pernassa ja sydämessä kiertävät verisolut voivat kantaa mukanaan näitä muuntuneita soluja, jotka sitten ”asettuvat aloilleen” ja alkavat muodostaa kasvainta kyseisiin elimiin.
Pernan ja sydämen hemangiosarkoomat ovat erityisen vaarallisia siksi, että niiden sijainti altistaa hengenvaarallisille verenvuodoille. Kun kasvain kehittyy pernassa tai sydämen seinämässä, se muodostaa poikkeavia verisuonia, jotka ovat hauraita.
Ajan myötä kasvaimen verisuonet voivat tukkeutua pienistä verihyytymistä ja osa kasvainkudoksesta kuolee hapen puutteeseen – tämä johtaa kasvaimen repeämiseen ja verenvuotoon vatsaonteloon (jos kasvain on pernassa tai maksassa) tai sydänpussiin ja rintaonteloon (jos kasvain sydämessä).
Runsaasti verta sisältävät elimet vuotavat paljon: pernasta voi vuotaa lyhyessä ajassa hengenvaarallinen määrä verta koiran vatsaonteloon, samoin sydämen kasvaimen repeämä täyttää sydänpussin verellä ja estää sydäntä lyömästä.
Näiden kasvainten sijainti ja verisuonirikkaus on siis suoraan yhteydessä taudin tappavuuteen. On hyvä huomioida, että hemangiosarkooma voi esiintyä myös muualla kuin pernassa ja sydämessä. Esimerkiksi maksa on kolmanneksi yleisin paikka sisäelinten hemangiosarkoomalle, usein yhdessä pernakasvaimen kanssa.
Keuhkoissa ja muissa elimissä hemangiosarkooma todetaan joskus etäpesäkkeenä (levinneessä muodossa).
Ihon ja ihonalaiskudoksen hemangiosarkooma on erillinen alatyyppi: sitä tavataan tyypillisesti ihossa tai lihaksissa ja sen käyttäytyminen poikkeaa jonkin verran sisäelinten hemangiosarkoomasta (ks. alempana kohta ”Voiko sitä ehkäistä?”, jossa kerrotaan UV-säteilyn vaikutuksesta ihomuotoon).
Kuitenkin, perna ja sydän ovat ne kriittisimmät sijainnit, joihin tämä syöpä koirilla iskee.
Miten ja miksi hemangiosarkooma kehittyy? Syyt, alttius ja rodut
Tarkkaa syytä siihen, miksi tietty koirat sairastuvat hemangiosarkoomaan, ei vielä täysin tunneta. Kuten monien syöpien kohdalla, kyseessä on todennäköisesti monen tekijän summa, johon kuuluvat geneettinen alttius sekä sattumanvaraiset solumuutokset.
Se tiedetään, että hemangiosarkoomaan liittyy perinnöllisiä taipumuksia, koska tietyillä koiraroduilla tautia esiintyy huomattavasti keskimääräistä enemmän.
Erityisen riskialttiita rotuja ovat mm. kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, berninpaimenkoira, portugalinvesikoira, bokseri ja skotlanninterrieri.
Myös eräät muut isot rodut (kuten dobermanni, irlanninsetteri ja basset hound) mainitaan joissain yhteyksissä, ja uroskoirilla on joissakin tilastoissa lievä yliedustus.
Hemangiosarkoomaa nähdään yleisimmin keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla (yli ~6–8 vuoden iässä), mutta harvinaisissa tapauksissa jopa pennuilla on voitu todeta hemangiosarkoomaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että mikä tahansa koira – rotuun tai kokoon katsomatta – voi sairastua siihen.
Vaikka tietyillä roduilla on suurempi riski, myös sekarotuisilla ja pienillä roduilla esiintyy sitä, ja erään tutkimuksen mukaan pienikokoisten koirien hoitotulokset ovat aivan yhtä huonot kuin suurilla roduilla.
Geneettiset tekijät
Alttius tietyillä roduilla viittaa geneettiseen komponenttiin, mutta mitään yksittäistä ”hemangiosarkoomageeniä” ei ole löydetty. Useat eri geenit ja mutaatiot lienevät osallisina. Esimerkiksi hemangiosarkoomakasvaimista on löydetty usein mutaatioita TP53-geenissä, joka on tärkeä kasvunrajoitegeeni (tuumorisuppressorigeeni – geeni, joka ehkäisee solua muuttumasta kasvainsoluksi).
Myös muut syöpään liittyvät signalointireitit (kuten PI3K/AKT/mTOR) sekä kasvutekijät (kuten VEGF ja bFGF) ovat tutkimuksissa yhdistetty hemangiosarkoomasolujen poikkeavaan toimintaan.
Nämä geneettiset muutokset ovat kuitenkin kasvaimen seurausta ja osa sen kehitystä, eikä niitä voida hyödyntää esimerkiksi taudin ennustamisessa etukäteen.
Perimä vaikuttaa hemangiosarkooman taustalla, mutta kyseessä on todennäköisesti usean geenin ja ympäristötekijän yhteisvaikutus. Valitettavasti jalostuksella tai muilla geneettisillä keinoilla ei tällä hetkellä pystytä tehokkaasti vähentämään taudin esiintyvyyttä.
Hormonit (sterilointi ja kastrointi)
Tuore tutkimus- ja tilastotieto viittaa siihen, että koiran steriloinnilla/kastroinnilla saattaa olla vaikutusta hemangiosarkooman ilmaantuvuuteen.
Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että steriloiduilla nartuilla hemangiosarkooman riski on ollut korkeampi kuin leikkaamattomilla (esimerkiksi yhdessä aineistossa steriloinnin todettiin liittyvän suurentuneeseen pernan hemangiosarkooman todennäköisyyteen, OR ~1,6).
Vastaavasti uroksilla kastrointi on voinut hieman nostaa riskiä. Syyn arvellaan liittyvän sukuhormoneihin, eli estrogeenien mahdolliseen suojaavaan vaikutukseen, mutta tästä ei ole varmaa näyttöä.
Asiantuntijat kuitenkin korostavat, että lisätutkimusta tarvitaan, ennen kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä steriloinnin vaikutuksesta hemangiosarkooman riskiin.
Toistaiseksi steriloinnin hyödyt esimerkiksi ei-toivottujen pentujen ehkäisyssä ja muiden sairauksien (kohdun märkäkohtu, kiveskasvaimet jne.) torjunnassa ovat kiistattomat, joten lemmikin omistajan ei pidä kantaa syyllisyyttä mahdollisesta yhteydestä.
Hemangiosarkoomaan sairastunut koira ei ole omistajansa syytä – useimmiten kyse on epäonnen ja perinnöllisten tekijöiden yhdistelmästä.
Ympäristötekijät
Useimmille sisäelinten hemangiosarkoomille ei tunneta mitään selvää ulkoista riskitekijää.
Toisin kuin ihmisillä, koirilla kemikaaleja, toksiineja tai säteilyä ei ole selkeästi osoitettu syöpäkasvainten syyksi – vaikkakin esimerkiksi torjunta-aineiden ja tiettyjen kemikaalien on epäilty voivan myötävaikuttaa syöpäalttiuteen.
Yksi poikkeus liittyy ihon hemangiosarkoomaan: UV-säteilyn eli auringonvalon on todettu altistavan ihomuodon synnylle koirilla, joilla on ohut karvapeite ja vaalea iho (PetMD).
Pitkään auringossa oleskelleille, herkästi palaville koirille (esimerkiksi lyhytkarvaiset valkoihoiset rodut kuten whippet, dalmatialainen, vinttikoirat, beagle) saattaa kehittyä ensin hyvälaatuisia verisuonikasvaimia (hemangioomia) ihoon, jotka voivat ajan myötä muuttua pahanlaatuisiksi hemangiosarkoomiksi.
Tätä kutsutaan aktiiniseksi hemangiosarkoomaksi (auringon säteilyn aiheuttama). Sen sijaan viskeraaliseen (sisäelinten) hemangiosarkoomaan UV-säteilyllä ei ole merkitystä.
Myöskään elintavoilla (esim. ruokavaliolla tai liikunnalla) ei nykykäsityksen mukaan voida ehkäistä hemangiosarkoomaa – terveelliset elämäntavat toki ylläpitävät koiran yleiskuntoa, mutta eivät juuri estä tämän syövän syntyä.
Miten hemangiosarkooma muodostuu elimistössä?
Uusimpien tutkimusten valossa hemangiosarkooman ajatellaan voivan alkaa jo luuytimessä piilevästi. Luuytimessä on kantasoluja, jotka osallistuvat verisuonten uudismuodostukseen kudoksissa.
Jos jokin tällainen solu mutatoituu syöpäsoluksi, joka voi verenkierron mukana kulkeutua eri elimiin (kuten pernaan, maksaan, keuhkoihin, sydämeen tai ihoon) ja pesiytyä sinne.
Mutatoituneessa solussa syöpäsolu saattaa maata uinuvana pitkään, kunnes jokin laukaiseva tekijä saa sen jakautumaan hallitsemattomasti kasvaimeksi.
Hemangiosarkoomalle on tyypillistä, että useita kasvaimia voi alkaa kasvaa samanaikaisesti eri puolilla elimistöä, toisistaan riippumatta.
Tämän vuoksi koiralla voi diagnoosihetkellä olla vaikkapa sekä pernassa että sydämessä kasvain (primaarikasvain), tai pieniä etäpesäkkeitä jo valmiina.
Hemangiosarkoomasoluilla on edelleen kyky muodostaa verisuonten kaltaisia rakenteita: ne luovat kasvaimeen onteloita, joihin kertyy verta.
Ajan mittaan verenkierron häiriöt kasvaimessa johtavat sen osittaiseen kuolioon ja repeämiseen, mistä seuraa verenvuoto kuten aiemmin kuvattiin.
Hemangiosarkooman kehitys on monisyinen prosessi, johon vaikuttavat perimä, mahdollisesti hormonit ja ympäristö (ihomuodossa myös UV), sekä solutason tapahtumat.
Valitettavasti emme voi tällä hetkellä ennustaa luotettavasti, mihin yksilöihin hemangiosarkooma iskee – emmekä siis suoraan estää kasvaimen muodostumista.
Mitkä ovat hemangiosarkooman oireet?
Hemangiosarkooman petollisuuteen kuuluu, että pitkäänkään kehittyvä kasvain ei välttämättä aiheuta selvää oireilua, ennen kuin tapahtuu jokin akuutti episodi, kuten kasvaimen repeäminen.
Monet omistajat kertovat koiran olleen täysin normaali aina siihen saakka, kun koira yhtäkkiä romahtaa tai menehtyy.
Tästä huolimatta jälkikäteen ajatellen koiralla saattoi olla hienovaraisia oireita, joita on vaikea tunnistaa vakavan sairauden merkeiksi.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi:
- Väsymys, heikotus tai apaattisuus – Koira väsyy helpommin lenkillä, vetäytyy enemmän nukkumaan kuin ennen.
- Lihaskunnon tai kestävyyden heikkeneminen – Koira ei jaksa leikkiä tai ulkoilla yhtä pitkästi kuin aiemmin, ja/tai hengästyy nopeammin.
- Ruokahalun heikkeneminen – Toisinaan omistaja huomaa koiran nirsoilevan ruuan suhteen tai laihtuvan hieman ilman selvää syytä.
- Läähätys tai nopea hengitys levossa – Koira saattaa alkaa läähättää kevyesti sisätiloissa ollessaan, vaikka ei olisi kuuma (merkki siitä, että elimistö yrittää saada lisää happea).
- Kalpeat ikenet – Kun koiran huulta nostetaan, ikenet voivat normaalin vaaleanpunaisen sijaan näyttää hyvin vaaleilta tai lähes valkoisilta. Limakalvojen kalpeus viittaa anemiaan eli punasolujen vähyyteen, mikä voi johtua kasvaimen aiheuttamasta pienestä, mutta jatkuvasta sisäisestä verenvuodosta.
- Turvonnut vatsa – Jos esimerkiksi pernasta tai maksasta vuotaa verta vatsaonteloon, koiran maha voi vaikuttaa pömpöttävältä tai pinkeältä. Koiralla voi myös ilmetä epämukavuutta vatsan tunnustelussa.
- Ontuminen tai kipu raajassa – Harvinaisemmissa tapauksissa, jos hemangiosarkooma sijaitsee lihaksessa tai luussa, koira voi alkaa ontua tai arastaa tiettyä aluetta kehossaan.
- Iholla näkyvä punainen tai sinertävä läiskä/kyhmy – Ihon hemangiosarkooma voi esiintyä haavautuvana, punaisena pienenä pattina tai mustelmaa muistuttavana jälkenä iholla, etenkin vähäkarvaisilla alueilla (kuten vatsan iho). Tämä voi vuotaa verta tai rupeutua.
Valitettavasti mikään yllä luetelluista oireista ei ole hemangiosarkoomalle yksinomaan tyypillinen, vaan ne ovat hyvin yleisluontoisia.
Esimerkiksi väsymys, huono ruokahalu ja laihtuminen voivat erityisesti ikääntyneellä koiralla liittyä moneen muuhunkin vaivaan.
Usein hemangiosarkooma ei aiheuta koiralle jatkuvaa kipua – toisin kuin esimerkiksi luusyöpä, joka aiheuttaa selkeää kipua ja ontumista, verisuonikasvain etenee usein pitkään huomaamattomasti ja ”hiljaa”, kunnes äkillinen repeämä aiheuttaa episodin.
Tämän vuoksi sekä omistaja että eläinlääkäri voivat helposti olla epätietoisia taudin olemassaolosta ennen kuin jokin dramaattinen tapahtuma paljastaa sen.
Tyypillisin hemangiosarkooman ensioire on koiran romahdus. Koira saattaa kaatua kesken liikkeen tai löytyä makuulta voimattomana, ja se voi mennä jopa hetkellisesti tajuttomaksi.
Usein tähän liittyy sokin oireita: koira on kalpea, hengitys on kiihtynyttä, pulssi heikko ja syke nopea. Koira saattaa oksentaa tai olla reagoimaton. Pienempi sisäinen verenvuoto voi näkyä yleisenä heikkoutena ja uupuneena olemuksena – koira seisoo pää alhaalla, huojuu tai vaikuttaa hyvin haluttomalta liikkumaan.
Vakavassa sisäisessä verenvuodossa koira menee nopeasti heikkoon kuntoon: palelee, läähättää, lysähtää maahan eikä jaksa nousta.
Hengitysvaikeudet voivat korostua erityisesti sydänperäisessä hemangiosarkoomassa – koira hengittää vaivalloisesti, ja saattaa esiintyä yskimistä tai vaahtoavaa eritettä suussa nenässä (keuhkoihin tihkuneen nesteen vuoksi).
Jos vuoto tapahtuu aivoihin (hyvin harvinaista), koiralla voi ilmetä kohtauksia tai neurologisia oireita.
Äkillinen kuolema on valitettavasti melko yleinen seuraus hemangiosarkoomasta: jotkut koirat menehtyvät kotona tai matkalla eläinlääkäriin ensimmäisen kasvaimen repeämän seurauksena ennen kuin mitään ehditään tehdä.
Tämä on äärimmäisen traumaattista omistajalle, mutta on tärkeä tietää, että koira ei todennäköisesti kärsi pitkään – tajunnan tason laskiessa sokissa koira usein vaipuu nopeasti tiedottomuuteen.
Hemangiosarkooma on mestari piiloutumaan; se ei yleensä varoita itsestään etukäteen. Omistajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota epämääräisiin väsymisoireisiin, kalpeuteen, vatsan turpoamiseen tai hengitysvaikeuksiin ikääntyvällä koiralla.
Jos koirasi yhtäkkiä romahtaa, kyseessä on aina hätätilanne – hemangiosarkooma on yksi mahdollinen syy etenkin vanhemmalla, isolla koiralla, ja koira on vietävä välittömästi eläinlääkäriin.
Miten hemangiosarkooma diagnosoidaan?
Hemangiosarkooman diagnosointi alkaa usein akuutista tilanteesta. Jos koira tuodaan eläinlääkäriin romahduksen jälkeen, lääkäri tekee perustutkimuksen: tunnustelee vatsan (onko perna suurentunut tai vatsaontelossa nestekertymää), kuuntelee sydämen (onko sydänäänet vaimentuneet, mikä viittaisi sydänpussin nesteturvotukseen) ja tarkistaa limakalvot sekä kapillaaritäyttöajan (viive veren pakkautumisessa ikenissä).
Kalpeat ikenet ja nesteen havaitseminen vatsaontelossa ultraäänellä voivat herättää epäilyn hemangiosarkoomasta jo ennen varsinaista diagnoosia. Usein käy niin, että ultraäänitutkimuksessa löydetään pernasta iso kasvain ja vatsaontelossa vapaata nestettä (verta), mikä viittaa repeytyneeseen kasvaimeen.
Vaihtoehtoisesti röntgenkuvissa voidaan nähdä sydämen varjosteen laajentuminen ja keuhkoissa nestettä, mikä sopii sydänkasvaimen aiheuttamaan sydänpussin verentungokseen.
Jos koira on vakaassa kunnossa, eläinlääkäri voi ottaa verikokeita: niissä hemangiosarkooma saattaa näkyä anemiana (alhainen hematokriitti), joskus sirppimäisinä poikkeavina punasoluina tai jopa harvinaisina syöpäsoluina veren sivelyvalmisteessa – joskaan mikään verikoe ei kuitenkaan yksinään varmistamalla vahvista hemangiosarkoomaa.
Veriarvot voivat myös olla yllättävän normaalit, mikä ei kuitenkaan sulje pois kasvainta. Hemangiosarkooman epäily vahvistuu yleensä erilaisilla kuvantamistutkimuksilla:
- Ultraääni on arvokas väline vatsaontelon kasvainten toteamiseen: kokenut ultraäänieläinlääkäri näkee pernassa tai maksassa olevan verestä koostuvan kasvaimen melko hyvällä tarkkuudella. Samoin sydämen ultraäänessä (ekkokardiografia) voidaan nähdä oikeassa eteisessä oleva kasvain tai sydänpussissa kelluva verihyytymä.
- Röntgenkuvat voivat paljastaa laajentuneen sydämen varjostuman röntgenkuvassa tai keuhkojen etäpesäkkeet. Tarvittaessa erikoisklinikalla voidaan tehdä tietokonetomografia (CT)- tai magneettikuvaus (MRI), jotka antavat vielä tarkemman kuvan kasvaimesta ja sen leviämisestä.
Nämä auttavat myös taudin levinneisyyden arvioinnissa (ns. staging) – eli onko havaittavissa etäispesäkkeitä esimerkiksi keuhkoissa. Levinneisyys vaikuttaa hoitosuunnitelmaan ja ennusteeseen.
Lopullinen varmuus hemangiosarkooman diagnosoinnista saadaan kasvainkudoksen patologin tutkimuksella, eli biopsialla. Usein diagnoosi tehdään lopullisesti vasta, kun kasvain on kirurgisesti poistettu (esim. pernasta) ja lähetetty kudosnäytteeksi laboratorioon.
Biopsian tulos kertoo, onko kyseessä hemangiosarkooma vai jokin muu kasvain (joissain tapauksissa pernassa voi olla esimerkiksi hyvälaatuinen hemangiooma tai muun tyyppinen kasvain kuten pernan sidekudoskasvain).
Sydämen kasvaimesta biopsian ottaminen on haastavaa sen sijainnin vuoksi – sitä harvoin tehdään ennen hoitopäätöksiä, vaan eläinlääkäri saattaa joutua toimimaan ilman 100-prosenttista varmuutta.
Usein esimerkiksi oikean eteisen kasvainta pidetään todennäköisesti hemangiosarkoomana sen yleisyyden vuoksi, ellei jokin muu viittaa erilaiseen kasvaimeen.
Ihossa tai ihon alla olevista muutoksista eläinlääkäri voi ottaa ohuella neulalla solunäytteen (FNA), mutta hemangiosarkoomassa neulanäyte sisältää yleensä vain verta eikä tulos ole kattava. Siksi ihonkin kasvaimista tarvitaan yleensä kirurginen näyte tai koko muutos poistetaan tutkimista varten.
Valitettavasti tällä hetkellä ei ole olemassa seulontatestiä hemangiosarkooman havaitsemiseksi varhaisessa piilevässä vaiheessa. Asiaa kuitenkin tutkitaan – esimerkiksi verinäytteestä etsittävät biomarkkerit tai ultraääniseulonnat – mutta ikävä kyllä, rutiinikäytössä tällaista ei ole.
Joissain tapauksissa tarkka omistaja on tuonut vanhemman riskirodun ultraäänitutkimukseen ”varmuuden vuoksi” ja löydös on paljastanut pienen kasvaimen pernassa ennen sen repeämistä. Tämä on kuitenkin harvinaista.
Säännölliset terveystarkastukset (esim. vuosittain tai puolivuosittain seniorikoiralle) ovat suositeltavia, sillä niiden yhteydessä eläinlääkäri saattaa huomata vihjeitä hemangiosarkoomasta (esim. tuntee vatsassa kyhmyn tai havaitsee limakalvojen kalpeutta). Lopullinen diagnoosi varmistuu kuitenkin aina vasta kudosnäytteestä.
Miten hemangiosarkoomaa hoidetaan?
Hemangiosarkooman hoito riippuu siitä, missä kasvain sijaitsee ja kuinka pitkälle tauti on edennyt. Usein tarvitaan yhdistelmä kirurgista hoitoa ja lääkehoitoa, sekä tukihoitoja, jotta koiralle saadaan lisäaikaa ja parannettua sen elämänlaatua.
Valitettavasti hemangiosarkoomaa ei voida parantaa pysyvästi, mutta hoidolla voidaan pidentää koiran elinaikaa ja hidastaa taudin etenemistä.
Kirurginen hoito
Kirurgia (leikkaus) on ensisijainen hoito silloin, kun kasvain on paikallinen ja leikkaus on ylipäätään mahdollinen.
Tyypillisin esimerkki on pernassa oleva hemangiosarkooma: pernan poisto (splenektomia) on standarditoimenpide. Jos koiran yleiskunto sallii ja kasvaimen kokoon/sijaintiin nähden leikkaus on toteutettavissa, eläinlääkäri suosittelee yleensä pernan poistoa.
Leikkaus itsessään pelastaa koiran välittömältä verenvuodolta – vuotava perna poistetaan, jolloin verenvuoto tyrehtyy – ja antaa aikaa jatkohoitoja varten.
Usein leikkauksessa tarkastetaan myös muut elimet vatsaontelossa ja otetaan tarvittaessa näytteitä mahdollisista epäilyttävistä kohdista (esimerkiksi maksasta). Mahaontelon huuhtelu verenvuodon jälkeen tehdään myös.
Sydämen hemangiosarkoomassa kirurgiset vaihtoehdot ovat rajallisemmat. Sydämen oikean eteisen kasvainta ei useimmiten voida poistaa kokonaan, sen vaikeasta sijainnista johtuen ja koira on usein heikossa kunnossa massiivisen sydänpussin verenvuodon vuoksi.
Joissain erikoistapauksissa on tehty osittainen leikkaus (poistettu kasvaimen osa tai tehty ikkuna sydänpussiin), mutta pääsääntöisesti sydänkasvaimissa hoito on palliatiivista (oireita lievittävää) eikä parantavaa kirurgista toimenpidettä ole.
Ihon ja ihonalaisen hemangiosarkooman kohdalla kirurginen poisto on usein hyvinkin tehokas hoito. Erityisesti jos kyseessä on aktiininen (auringon aiheuttama) ihomuoto, kirurgisesti poistamalla ihomuutos riittävän laajoilla reunamarginaaleilla voidaan saada kaikki syöpäsolut pois.
Tällöin koira voi jopa parantua, jos kasvain ei ollut levinnyt. Leikkauksessa pyritään ottamaan puhdas alue ympäriltä, koska hemangiosarkooma leviää paikallisesti.
Joskus, jos ihonalainen hemangiosarkooma on laaja tai hankalassa paikassa, täydellinen poisto voi olla vaikeaa – tällöin voidaan harkita muuta paikallista hoitoa (kuten sädehoitoa) leikkauksen jälkeen tuhoamaan jäljelle jääneitä syöpäsoluja.
On tärkeää ymmärtää, että hemangiosarkoomaan liittyvä leikkaus tehdään usein hätätilassa. Koira voi olla hemodynaamisesti epävakaa (paljon verta menettäneenä, sokissa). Leikkaus ja nukutus tällaisessa tilanteessa sisältävät riskinsä, ja jokainen tapaus arvioidaan erikseen.
Kokenut eläinlääkäri tai erikoiskirurgi osaa kuitenkin tasapainottaa leikkauksen ajoituksen: joskus vakiinnuttavat toimenpiteet kuten neste- ja verensiirto tehdään ensin, ja leikkaus aloitetaan vasta kun koiran verenpaine on riittävän hyvä.
Yleisesti ottaen pernan poistoleikkaus on rutiinitoimenpide ja koirat toipuvat siitä hyvin, jos syöpä ei ole jo levinnyt laajalle. Leikkauksella ei valitettavasti yksinään paranneta hemangiosarkoomaa, mutta ilman leikkausta (vuodon ollessa päällä) koira menehtyisi todennäköisesti nopeasti.
Solunsalpaajahoito (kemoterapia)
Koska hemangiosarkooma leviää lähes aina mikroskooppisesti, pelkkä kirurginen poisto ei useimmiten riitä.
Solunsalpaajahoito, eli kemoterapia, on suositeltu hoitolinjauksen osa erityisesti tapauksissa, joissa kasvain on poistettu pernasta, mutta halutaan ehkäistä tai hidastaa etäpesäkkeiden kehittymistä.
Yleisimmin käytetty lääke on doksorubisiini (Adriamycin) – suonensisäinen sytostaatti, jota annetaan tyypillisesti noin 5 kertaa kolmen viikon välein.
Kemoterapia pyrkii tuhoamaan elimistöön jääneet syöpäsolut ja siten pidentämään aikaa ennen kuin uusia kasvaimia (etäpesäkkeitä) kehittyy.
On tärkeä huomioida, että kemoterapia ei koirallakaan paranna hemangiosarkoomaa lopullisesti, mutta se voi hidastaa taudin etenemistä merkittävästi.
Koiranomistajia huolettaa usein sytostaattihoitojen sivuvaikutukset. Koirien kemoterapia on kuitenkin yleensä lievempi kokemus kuin syöpähoidot ihmisillä: annokset ovat suhteessa pienempiä ja hoitojen tavoitteena on ylläpitää koiran hyvää elämänlaatua, ei aiheuttaa rankkoja oireita hinnalla millä hyvänsä.
Suurin osa koirista sietää solunsalpaajia hyvin – mahdollisia haittoja kuten lievää ruokahaluttomuutta tai ohimenevää ripulia voidaan hoitaa tukihoidoin. Eläinlääkärisi seuraa koiran veriarvoja jokaisen hoitokerran yhteydessä varmistaakseen, että elimistö palautuu injektioiden välillä.
Kemoterapian avulla keskimääräinen elinaika pernasta poistetun hemangiosarkooman jälkeen voi pidentyä muutamasta kuukaudesta jopa noin 6–9 kuukauteen (tästä tarkemmin ennuste-osiossa).
Jos leikkaus ei ole mahdollinen (esim. sydänkasvaimessa tai levinneessä taudissa), voidaan joskus silti antaa kemoterapiaa palliatiivisessa tarkoituksessa. Se ei poista kasvainta, mutta saattaa kutistaa joitakin etäpesäkkeitä ja hidastaa uusien kasvua, tuoden koiralle lisäaikaa.
Tässä yhteydessä hyödyn arviointi on tapauskohtaista – jos tauti on hyvin laajalle levinnyt, sytostaattihoidon teho voi olla rajallinen.
Hemangiosarkoomassa sädehoitoa käytetään harvoin, koska sisäelinten tapauksissa koko vatsaontelon tai sydänalueen säteilyttäminen ei ole käytännöllistä.
Ihon hemangiosarkoomissa tai lihaksen sisäisissä kasvaimissa, joita ei saada täysin pois kirurgisesti, voidaan harkita paikallista sädehoitoa tuhoamaan loput syöpäsolut.
Myös joissain suurissa ihonalaisissa kasvaimissa, joita ei voi leikata, sädehoito voi pienentää kasvainta ja helpottaa kipua. Sädehoito on erikoiseläinlääkärin toteuttamaa hoitoa ja saatavilla vain tietyissä paikoissa.
Tukihoidot ja palliatiivinen hoito
Koska hemangiosarkooma on usein jo diagnosointihetkellä pitkälle edennyt eikä parane kokonaan, palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito on tärkeä osa hoitopolkua.
Sen tavoitteena on lievittää oireita ja ylläpitää koiran elämänlaatua tilanteessa, jossa parantava hoito ei ole mahdollinen tai siihen ei haluta ryhtyä.
Lääketieteellisesti perusteltuja tukihoitoja ovat:
- Perikardiosenteesi ja vatsaontelon punktio:
- Sydänpussiin (perikardium) tai vatsaonteloon kertyneen veren poistaminen neulalla voi lievittää nopeasti hengitysvaikeuksia ja heikotusta. Näillä toimenpiteillä ei vaikuteta itse kasvaimeen, mutta ne voivat parantaa potilaan tilaa tilapäisesti.
- Verensiirto:
- Vakavan akuutin verenvuodon ja siitä johtuvan anemian hoitoon voidaan käyttää punasoluvalmisteita tai kokoverensiirtoa. Tämä stabiloi potilaan tilan esimerkiksi ennen kirurgista toimenpidettä tai muun hoidon aloittamista.
- Kipu- ja oirelääkitys:
- Vaikka hemangiosarkooma ei yleensä aiheuta kroonista kipua ennen repeämää, sen aiheuttama vatsaärsytys, toimenpiteet tai mahdolliset rytmihäiriöt voivat vaatia kipulääkkeitä, pahoinvointilääkitystä tai rytmihäiriölääkitystä potilaan mukavuuden varmistamiseksi.
- Traneksaamihappo:
- Lääkkeenä voidaan käyttää myös traneksaamihappoa, joka tukee veren hyytymistä ja voi auttaa vuotojen hallinnassa. Sen käytöstä eläinlääketieteessä on kuitenkin rajallisesti tutkimustietoa, ja käyttö perustuu osin extrapolointiin ihmislääketieteestä.
Hemangiosarkoomassa hoidon tavoite ei ole kärsimyksen pitkittäminen hinnalla millä hyvänsä, vaan koiran hyvän ja kivuttoman ajan maksimointi jäljellä olevasta elämästä.
Monet koirat ovat hoitojen aikana ja välillä pirteitä ja iloisia, nauttivat ruuasta ja liikkuvat mielellään. Koiran omistajan rooli on tarkkailla, että koiran vointi pysyy hyvänä ja ettei kärsimys pitkity liiaksi.
Jos hoidot eivät tehoa ja koiran tila heikkenee, eläinlääkäri voi suositella palliatiivista eutanasiaa oikealla hetkellä. Tästä aiheesta lisää artikkelin lopussa kohdassa ”Miten surusta voi selvitä”, sillä se liittyy vaikeaan päätökseen luopua rakkaasta lemmikistä ajoissa.
Mitä omistaja voi tehdä?
Hemangiosarkooman diagnoosi on usein musertava uutinen, mutta omistaja ei ole tilanteessa täysin voimaton.
On useita tapoja, joilla voit auttaa koiraasi ja tehdä sen elinajasta mahdollisimman hyvän, vaikka aika jäisikin lyhyeksi.
- Hätätilanteessa toimi nopeasti
- Äkillinen romahtaminen tai heikkous voi tarkoittaa sisäistä verenvuotoa. Soita välittömästi klinikalle ja vie koira päivystykseen – jokainen minuutti on tärkeä. Pysy itse rauhallisena, sillä se rauhoittaa myös koiraa.
- Osallistu hoitopäätökseen
- Kun tilanne on vakautettu, eläinlääkäri käy läpi vaihtoehdot: leikkaus, kemoterapia tai oireenmukainen hoito. Pyydä aikaa miettiä tai tukea läheiseltä, jos päätös tuntuu ylivoimaiselta.
- Tue toipumista kotona
- Jos päädyt leikkaukseen, noudata ohjeita lääkityksestä, haavanhoidosta ja lepoajasta. Pidä koira rauhassa, seuraa sen vointia (ikenet, hengitys, ruokahalu), ja käy jälkitarkastuksissa. Mahdollinen kemoterapia vaatii tarkkaa aikataulua ja verikontrollien seurantaa.
- Rajoita rasitusta
- Vältä leikkejä ja kovaa liikuntaa, jotka voisivat aiheuttaa kasvaimen repeämän. Kevyt liikunta on eläinlääkärin luvalla usein suositeltavaa. Tarkkaile muutoksia päivittäin. Jos havaitset oireita, apu on vielä mahdollista.
- Tee loppuajasta mahdollisimman hyvä
- Elä hemangiosarkoomaa sairastavan koiran kanssa päivä kerrallaan. Hemmottele sitä, ulkoilkaa rauhassa, ota valokuvia muistoksi ja viettäkää yhteistä aikaa. Koira ei tiedä olevansa sairas, joten jokainen hetki on arvokas.
- Varaudu luopumiseen
- Kyseessä on nopeasti etenevä sairaus. Tee etukäteen suunnitelma: milloin on aika päästää irti, minne soitat ja haluatko eutanasian tapahtuvan kotona vai klinikalla. Päätös lopettamisesta on aina vaikea, mutta usein koiran kannalta armollinen. Se on rakkauden teko – vapautus kärsimyksestä.
Yhteenveto
Miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta? Siksi, että meidän koiramme kuoli hemangiosarkoomaan – tähän hiljaiseen, salakavalasti etenevään ja julmalla tavalla päättyvään tautiin.
Sairaus, jota ei havaittu ajoissa ja joka löytyi sattumalta. Meidän koiraa ultrattiin ja ultrattiin, mutta mitään kasvaimia tai sisäelinpoikkeavuuksia ei koskaan löydetty.
Nopeasti hengitys muuttui raskaammaksi ja raskaammaksi, koirasta tuli apaattisempi ja vatsa alkoi pullottaa. Ja sitten, liian pian, hyvästit.
Halusin myös, että sairaus saa sille kuuluvan nimen. Ei enää ”anemiaa”, ”nesteen kertymistä vatsaonteloon” tai ”laajentunutta sydäntä”. Tämän vittumaisen sairauden nimi on hemangiosarkooma.
Jos sinä luet tätä, ehkä elät jo niitä vaikeita hetkiä. Ehkä koirasi on juuri sairastunut tai olet menettänyt ystäväsi, kuten minä. Tai ehkä vain haluat ymmärtää, varautua, tietää enemmän. Kaikki syyt ovat oikeita.
Jos olet jo joutunut hyvästelemään ystäväsi – tiedä, että meitä on monta, jotka ymmärtävät, miltä se tuntuu.
Nousin selkään pyrstötähden,
valon maahan kulkemaan.
Älä sure, että lähdin,
sydämees jään asumaan.
Täältä takaa tähtitaivaan häntääni mä heilutan.
Elämän mä elin parhaan,
sua aina rakastan.
- Adlibris – Kun koira kuolee
- Smartphoto – Teetä rakkaasta lemmikistäsi muistokuvakirja, canvas-taulu tai avaimenperä.
