Sukat, tossut, sandaalit, kengät… meillä ihmisillä on monia tapoja suojata jalkaojamme, mutta koirillamme ei. Toki voit yrittää laittaa koiralle tossut jalkaan, mutta todennäköisesti se ei juurikaan arvosta niitä. Tassujen anturat voivat kuivua ja halkeilla esimerkiksi liian kylmällä tai kuumalla alustalla kävellessä.
Kuivat ja halkeilevat anturat voivat tehdä koiran liikkumisesta tuskallista ja aiheuttaa tulehduksen. Sen lisäksi, että koiran kynnet on tärkeää pitää sopivan lyhyinä, on hyvä huolehtia ympäri vuoden myös tassun anturoista. Onneksi se on melko yksinkertaista.
Mitä anturat ovat?
Koiran tassuissa on polkuanturat, jotka ovat jalkojen alla olevan sarveistuneen ihon peittämä tyynymäinen, tyypillisesti vaaleanpunainen tai musta, side- ja rasvakudoksinen muodostuma. Koska rasva eristää, anturat tarjoavat tassuille hieman suojaa kylmältä.
Anturat ovat olennainen osa koiran jalkarakennetta ja toimivat yhdessä kynsien kanssa. Ne auttavat koiraa pysymään tasapainossa ja tarjoavat myös pitoa, vakautta ja iskunvaimennusta.
Saatat huomata, että joskus koirasi anturat ovat karheat ja kovettuneet ja joskus sileät ja pehmeät. Se riippuu maastosta, jossa koirasi ulkoilee.
Jos koira liikkuu paljon metsässä tai asfaltilla, anturat kovettuvat todennäköisemmin. Jos koira liikkuu enimmäkseen nurmikolla, anturat ovat luultavasti sileämmät.
Kuivien anturoiden syyt
Olet luultavasti tottunut siihen, että koiran tassut tuntuvat pehmeiltä ja sileiltä, joten äkilliset muutokset voivat tuntua yllättävältä.
Kuuma jalkakäytävä voi polttaa anturoita ja imeä kosteuden tassuista. Jo 25 asteen lämpötilassa asfaltin pinta voi kuumentua jopa 50-asteiseksi.
Talviset olosuhteet voivat saada tassun anturat kuivumaan. Lumen, jään, tuulen ja kylmien lämpötilojen lisäksi monet jalkakäytävät ja tiet on päällystetty ärsyttävillä aineilla, kuten hiekalla ja suolalla. Jos koira nuolee tassujaan lenkin, se on merkki, että anturat voivat olla kipeät.
Kemikaalit. Lisäyksenä ylläolevaan, että jään sulattamiseen käytetty suola ei ole samaa ainetta kuin ruokasuola. Koiran tassuanturat voivat reagoida myös esimerkiksi puutarhalannoitteille ja kotitalouksien puhdistusaineille (myös niille, joilla peset lattiat ja matot).
Allergiset reaktiot. Koirat voivat kärsiä allergioista, kuten me ihmisetkin. Koiran tassuihin voi kerääntyä kaikenlaista, myös ärsyttäviä aineita. Usko tai älä, mutta myös ruoka-aineallergiat voivat aiheuttaa tassun ärsytystä. Koira saattaa pyrkiä helpottamaan tassujen kutinaa pureskelemalla, mikä voi johtaa kuiviin ja halkeileviin anturoihin.
Anturoiden kunnossapito ja hoito
Ota tavaksesi tarkistaa koirasi polkuanturat säännöllisesti. Levitä varpaat varovasti erilleen ja tarkasta anturoiden sivut ja varpaidenvälit vammojen ja vierasesineiden varalta. Seuraa, tunteeko koira arkuutta tai kipua tutkiessasi anturoita.
1. Vältä kuumia alustoja
Kuumat alustat, kuten jalkakäytävän asfaltti kesähelteellä, voivat polttaa koiran anturoita. Voit helposti selvittää, onko asfaltti liian kuuma asettamalla kätesi tasaisesti jalkakäytävälle ja yrittämällä pitää se siinä 7 sekunnin ajan. Jos alusta tuntuu polttavalta, se on koiralle liian kuuma!
Pidä koiran ulkoilutukset helteellä lyhyinä. Pyri kävelemään asfaltin sijaan nurmikolla ja pidä saatavilla runsaasti viileää ja raikasta vettä jatkuvaa nesteytystä varten.
2. Tassujen hoito talvella
Suomen pitkän ja toisinaan kylmä talvi, lumi, jää ja suola voivat olla koiran tassuille ankarat. Mikään teiden ylläpidossa käytetty tiesuola ei ole koirille vaaratonta, ja voi aiheuttaa anturoiden kuivumista ja halkeilua.
Jäänsulatuksessa käytetty suola voi olla koiralle nieltynä myös myrkyllistä, mikäli koira nuolee tassujaan ulkoilutuksen jälkeen.
Pidä tassukarvat lyhyinä myös talvella. Lyhyet karvat eivät kerää tassuihin ”lumipalloja” varpaiden väliin. Lumipallot muodostuvat, kun lumi ja jää kietoutuvat koiran turkkiin, sulaa niiden ruumiinlämmöstä ja jäätyy uudelleen. Lumipallot työntävät koiran varpaita erilleen ja ”tukistavat” karvoja, mikä voi aiheuttaa koiralle epämukavuutta ja kipua.
Pue talvella koiralle tossut tai käytä tassuvahaa, joka suojaa anturoita pakkaselta sekä ennaltaehkäisee ja ja hoitaa karheita ja kuivia tassuja, halkeamia ja haavoja anturoissa.
Pese ja kuivaa koirasi tassut jokaisen ulkoilutuksen jälkeen. Työlästä, tiedän, mutta tassut joutuvat koville etenkin suolalla käsitellyillä pinnoilla käveltäessä. Eri kokoisille koirille saatavalla Doogy-tassupesurilla tassujen pesu onnistuu helposti ja nopeasti.
Pihkasalva nopeuttaa ihovaurioiden ja haavojen paranemista. Pihkasalva on antimikrobinen salva, joka vähentää tulehdusta, ärsytystä, punoitusta, kutinaa ja kipua. Se edistää solujen uusiutumista ja vähentää arpeentumista. Abilar Vet -pihkavoide on suomalainen Avainlipputuote!
3. Pitääkö koiran tassuja ja anturoita rasvata?
Jos koiran anturat tuntuvat kuivilta ja halkeilevilta, hoida niitä pihkasalvalla auttaaksesi niitä parantumaan ja pehmentymään.
Pitäydy koirille tarkoitetuissa tuotteissa ja vältä ihmisille tarkoitettuja kosteusvoiteita ja rasvoja. Jos koiralla on jo pehmeät anturat, niiden rasvaaminen voi tehdä niistä herkemmät ihovaurioille, kun se kävelee karhealla tai märällä pinnalla.
Jos koiran anturoissa on selkeitä haavoja, joita se aristelee, on aina parasta tarkastuttaa se eläinlääkärillä tulehdusten välttämiseksi.
4. Tassukarvojen trimmaus
Koiran tassujen välissä kasvavan karvoituksen pitäminen trimmattuna ja siistinä auttaa pitämään sen jalat terveinä ja lisäämään pitoa liukkailla pinnoilla.
Kun tassukarvat ovat lyhyet, sinun on helposti tarkastaa ja puhdistaa anturoiden välit tarvittaessa. Joillakin roduilla ei juurikaan kasva karvoja jalkapohjissa, mutta paksukarvaisilla roduilla karvoitus on yleensä tuuheat.
Tassukarvojen leikkaaminen onnistuu helposti tassusaksilla, joissa on pyöreä kärki tarkkaan trimmaustyöhön. Kaarevilla tassusaksilla onnistuu myös pyöreiden linjojen muotoilu herkiltä alueilta, kuten anturoiden väleistä ja takapuolen ympäriltä.
Noudata koiran tassukarvojen trimmauksessa erityistä varovaisuutta, sillä anturat ja jalkapohjat ovat erityisen kosketusherkkiä alueita, eikä koira useinkaan pidä siitä ja ”potkivat” jaloillaan.
Miten anturat ja kynnet auttavat koiraa liikkumaan
Kitka eli liikevastus on erityisen tärkeää vanhemmille koirille ja niverikkoisille koirille. Anturat tarjoavat koirille luonnollisen pidon, mutta kynsillä on itse asiassa suurempi rooli pidolle, tasapainolle ja kävelylle liukkailla pinnoilla.
Kun koira alkaa liukastelemaan, sen luonnollinen reaktio on käyttää kynsiään tasapainon saavuttamiseksi. Se toimii hyvin ulkona tai soralla, mutta laatta-, laminaatti- ja betonilattialla koiran on paljon vaikeampi saada pitoa.
On tärkeää pitää koiran kynnet lyhyenä. Liian pitkät kynnet voivat muuttaa niiden tapaa seisoa ja kävellä aiheuttaen epämielyttävää painetta jalkoihin ja niveliin. Leikkaamattomat kynnet voivat kasvaa kiinni anturoihin, halkeilla, tarttua kiinni alustoihin ja repeytyä irti, mikä on todella kivuliasta.
Yhdistä koiran kynsienleikkuurutiiniin tassukarvojen trimmaus, jotta se voi liikkua vähemmän liukastellen.
Tässä blogijutussa haluan kertoa teille muutamasta hämmästyttävästä faktasta koirista. Tiedätkö, nämä karvaiset ystävämme ovat olleet olemassa ikuisuuden, ja niillä on hienoja kykyjä ja ominaisuuksia, joista et ehkä ole kuullut. Joten ota kuppi kahvia, ota suosikki koirakaverisi syliisi ja sukeltakaamme 10 uskomattomaan faktaan koirista. Toivottavasti opit samalla jotain uutta koirista!
1. Ylivoimainen hajuaisti
Tiesitkö, että koirilla on kuonossaan jopa 300 miljoonaa hajureseptoria, kun meillä ihmisillä niitä on vain 6 miljoonaa. Ja se osa koiran aivoista, joka on omistettu näiden hajujen analysointiin, on noin 40 kertaa suurempi kuin meillä.
Joidenkin tutkimusten mukaan niiden hajuaisti on hämmästyttävät 10 000-100 000 kertaa tarkempi kuin meidän klyyvareissamme. Itse asiassa, koiran hajuaisti on tarpeeksi tehokas havaitsemaan aineita pitoisuuksina yksi triljoonaa kohden, mikä vastaa yhtä pisaraa nestettä 20 olympiakokoisessa uima-altaassa.
Koulutettu koira voi haistaa pommit ja huumeet, jahdata epäiltyjä ja löytää ruumiit. Ne voivat haistaa ihmisestä syövän, diabeteksen, tuberkuloosin ja malarian.
Lisäksi koirilla on neofilia, mikä tarkoittaa, että ne ovat erityisen viehtyneitä kaikenlaisiin uusiin ja mielenkiintoisiin hajuihin.
2. Muinainen alkuperä
Koira eli Canis familiaris tai Canis lupus familiaris on suden kesytetty jälkeläinen. Kotikoira polveutuu sukupuuttoon kuolleesta pleistoseenisudesta, ja susi on koiran lähin elävä sukulainen.
Koirat olivat ensimmäinen laji, jonka metsästäjä-keräilijät kesyttivät yli 15 000 vuotta sitten, ennen maatalouden kehittymistä. Vieläkin varhaisempia, 30 000 vuoden takaa peräisin olevia koiria on kuvattu paleoliittisiksi koiriksi, mutta niiden asemasta koirina tai susina kiistellään.
Varhaisimmat kesykoiran jäännökset löydettiin Bonn-Oberkasselista, Saksasta. Jäännösten iäksi arvioitiin yli 14 000 vuotta, ja ne löydettiin haudattuna yhdessä miehen ja naisen kanssa.
3. Rotujen monimuotoituus
Kansainvälinen koiranjalostusliitto Fédération Cynologique Internationale eli FCI, listaa 360 virallisesti tunnustettua rotua. Listaus ei sisällä kokeellisia rotuja, jotka eivät ole vielä saavuttaneet virallista asemaa.
Jokaisella koirarodulla on laaja valikoima fyysisiä ominaisuuksia, luonteita ja kykyjä, jotka tekevät koirista yhden planeetan monipuolisimmista nisäkäslajeista.
4. Arvostettu palveluskoira
Koiria on jo vuosisatojen ajan käytetty apuna erilaisissa palvelustehtävissä, kuten rikollisten jäljittämisessä, kadonneiden etsinnässä, huumetehtävissä ja jopa malmien etsinnässä. Niillä on äärimmäisen tarkka hajuaisti ja lisäksi ne suojelevat reviiriään ja omistajaansa kaikilta vaaroilta.
Palveluskoirat työskentelevät poliisin, rajavartioston ja armeijan kanssa, mutta niitä voidaan käyttää myös kotona esimerkiksi sokean turvana. Aivan kaikki koirarodut eivät kelpaa palveluskoiriksi, mutta erilaisiin tehtäviin soveltuvia rotuja on yli 60.
5. Loistava kuuloaisti
Koirilla on erinomainen kuuloalue, ja ne loistavat erityisesti korkeammilla äänitaajuuksilla. Siinä missä keskiverto aikuinen ihminen ei kuule yli 20 000 hertsin (Hz) ääniä, koirat voivat kuulla jopa 47 000-65 000 Hz ääniä.
Tutkimusten mukaan 3 000-12 000 hertsin äänitaajuuksilla koirien korvat ovat paljon meitä herkemmät. Ne kuulevat nämä äänet keskimäärin –5 dB ja –15 dB:n välillä.
”Totuus on, että joiden äänien kohdalla koiran kuulo on satoja kertoja parempi kuin meidän, kun taas joidenkin äänien kohdalla ääniherkkyys on hyvin pitkälti sama”.
6. Kommunikaatiotaidot
Koirat kommunikoivat ihmisten ja muiden koirien kanssa monimutkaisen kehonkielen, äänien ja tuoksuvihjeiden avulla. Ne kykenevät myös lukemaan ihmisiä paljon paremmin kuin me niitä.
Koirat voivat kommunikoida toisten koirien kanssa meille ihmisille ilmeisellä tavalla, äänen kautta, esimerkiksi haukkuessaan tai muristessaan.
Mutta koirien välisessä kommunikaatiossa tärkeämpiä välineitä ovat kehon kieli: hännän asento ja liike, korvien suunta ja jännittynyt keho puhuvat paljon siitä, mitä koira ajattelee.
7. Tassun hikirauhaset
Toisin kuin ihmisillä, koirilla ei ole hikirauhasia koko kehossaan. Sen sijaan, ne sääntelevät ruumiinlämpöään läähättämällä sekä niiden tassutyynyissä olevien hikirauhasten kautta.
Useimmat koirat ovat turkin peitossa, joten kehossa olevat hikirauhaset eivät niitä auttaisi, koska hiki ei pääsisi haihtumaan. Siksi koirille on tehokkaampaa, että hikirauhaset sijaitsevat niiden tassutyynyissä, joissa karvoitusta on vähemmän.
8. Perinnölliset ominaisuudet
Joillakin koiraroduilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia ja kykyjä, jotka on saavutettu vuosikymmeniä kestäneen jalostuksen avulla.
Esimerkiksi bordercolliet rakastavat paimentamista, vinttikoirat ajattamista ja saksanpaimenkoirat vahtimista. Eri koirarotujen ominaisuudet johtuvat niiden genetiikasta.
Jos olet nähnyt elokuvan 101 dalmatilaista, tiedät, että dalmatiankoirat syntyvät ilman pilkkuja, jotka kehittyvät vasta iän myötä. Samoin maailman nopeimpana koirarotuna tunnetut vinttikoirat voivat saavuttaa jopa 72 km/h:n kisanopeuden.
9. Älykkyys
Koirat ovat älykkäitä eläimiä ja niiden älykkyydestä on olemassa lukuisia esimerkkejä.
Koirat voivat selvittää, miten avata ovia, löytää piilotettuja herkkuja tai ratkaista pulmaleluja. Hyvin koulutettuna, ne oppivat nopeasti peruskäskyt, kuten ”istu” ja ”paikka”.
Koirat ovat myös uskomattoman taitavia lukemaan ja ymmärtämään ihmisten tunteita. Ne aistivat milloin olemme iloisia, surullisia tai stressaantuneita, ja voivat tarjota lohdutusta ja tukea.
Ne myös muistavat ja tunnistavat tuttuja kasvoja, hajuja, paikkoja, esineitä, vaikka ne eivät olisi nähneet niitä pitkään aikaan.
10. Hengenpelastustaidot
Koirien uskotaan pelastaneen lukemattomia ihmishenkiä läpi historian, joko varoittamalla omistajiaan vaaroista, antamalla fyysistä apua tai tarjoamalla heille henkistä tukea vaikeina aikoina.
Koirien uskollisuus ja omistautuneisuus ovat tehneet niistä rakastettuja kumppaneita kaikkialla maailmassa!
Koirat ovat olleet ihmisen paras ystävä jo tuhansien vuosien ajan. Ajan myötä erilaisia koirarotuja on syntynyt ja jalostettu erilaisiin tarpeisiin ja elämäntapoihin.
Suomessakin jotkin rodut ovat tuleet toisia suositummiksi. Tässä blogijutussa emme pohdi, miksi joku rotu on toistaan suositumpi, vaan tarkastelemme Suomen suosituimpien koirarotujen alkuperää ja historiaa energisestä ja leikkisästä labradorinnoutajasta uskolliseen ja suojelevaan saksanpaimenkoiraan.
Olitpa sitten jonkin Suomen suosituimman koirarodun omistaja tai muuten vain kiinnostunut suomalaisten sydämet valloittaneista koiraroduista, toivomme että löydät tästä jutusta uutta tietoa suomalaisten sydämet valloittaneiden koirarotujen alkuperästä.
Sisällysluettelo
Suomen suosituimmat koirarodut
Kennelliiton mukaan Suomessa rekisteröitiin vuonna 2022 yhteensä 48 629 koiraa, kun vuonna 2021 koiria rekisteröitiin 52 743. Suomen suosituin koirarotu vuonna 2022 oli labradorinnoutaja.
Rekisteröintien määrä laski 7,8 prosenttia. Koronavuosina 2020 ja 2021 rekisteröintien määrä kasvoi yhteensä lähes 17 prosenttia vuodesta 2019.
Suomen suosituimmat koirarodut:
Labradorinnoutaja – 2 583
Shetlanninlammaskoira – 1 279
Suomenlapinkoira – 1 251
Kultainennoutaja – 1 250
Saksanpaimenkoira – 1 226
Jämtlanninpystykorva – 1 199
Jackrussellinterrieri – 961
Suomenajokoira – 932
Kääpiösnautseri – 888
Mäyräkoira, karkeakarvainen – 845
Suosituimpien koirarotujen alkuperä ja historia
Käykäämme siis kimppuun, eli tutustumaan, mistä Suomen suosituimmat koirarodut ovat peräisin ja mikä niiden alkuperäinen käyttötarkotus on ollut.
1. Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja sai alkunsa 1800-luvulla Kanadan Newfoundlandissa. Alunperin labradorinnoutajat kasvatettiin auttamaan kalastajia hakemaan (so. noutamaan) heidän verkoistaan karanneita kaloja. Labradorinnoutaja on jalostettu sukupuuttoon jo kuolleesta ja sittemmin elvytetystä – niin ikään kanadalaisesta – saintjohninkoirasta.
Saintjohninkoira (engl. St John’s Water Dog) oli Newfoundlandin kalastajien käytössä ollut koirarotu. 1800-luvun alussa englantilaiset kauppiaat toivat saintjohninkoiria Englantiin, jossa niistä jalostettiin nykyään tuntemamme labradorinnoutaja. Englannin kennelliitto tunnusti rodun ensimmäisen kerran vuonna 1903 ja Amerikan kennelliitto vuonna 1917.
Saintjohninkoira. Kuva: lorkenfarms.co ja chocolatelabs.co.uk, Wikimedia Commons
Labrarodinnoutajat tunnetaan älykkyydestään ja koulutettavuudestaan sekä ystävällisestä ja ulospäinsuuntautuneesta luonteestaan. Ne ovat suosittuja perhe- ja seurakoiria, opaskoiria, terapiakoiria ja metsästyskumppaneita. Labradorinnoutaja on myös yksi yleisimmistä koiraroduista etsintä- ja pelastustehtävissä.
2. Shetlanninlammaskoira
Shetlanninlammaskoira eli sheltti, on pieni- tai keskikokoinen koirarotu, jonka nimi paljastaa paljon.
Shetlanninlammaskoira on kotoisin Skotlannin Shetlandinsaarilta ja se kasvatettiin paimentamaan ja vartioimaan lampaita, siipikarjaa ja poneja, sekä saarten lammastilojen vahtikoiraksi. Rotu kehitettiin erilaisista pienistä paimenkoirista, jotka viikingit olivat tuoneet aikaisemmin Shetlandinsaarille.
Rotu tunnettiin alunperin nimellä Toonie dog eli farmikoira. Se jalostettiin pienemmäksi versioksi skotlanninpaimenkoirasta, koska se söi tätä vähemmän ja sen ylläpitokustannukset olivat pienemmät. Shelttien pieni koko ja ketteryys tekivätkin niistä hyvin soveltuvia työskentelyyn Shetlandinsaarten kivisessä maastossa.
1800-luvun lopulla englantilaiset kasvattajat jalostivat ja standardoivat rotua, jossa yhdistyivät Shetland Collie ja Rough Collie, eli pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira tai pitkäkarvainen collie. Tämä auttoi kehittämään rodulle ominaista pitkää, paksua turkkia sekä elegantin hienostunutta ulkonäköä.
Shetlanninlammaskoirat tunnetaan älykkyydestään, koulutettavuudestaan, uskollisuudestaan ja kiintymyksestään omistajiaan kohtaan. Ne ovat suosittuja perhekoiria ja loistavia toko- ja agilityharjoittelussa. Shelteillä on voimakas paimentamisvaisto.
3. Suomenlapinkoira
Kuva: Leeza1331, Wikimedia Commons
Suomenlapinkoira on Pohjois-Euroopasta kotoisin oleva koirarotu, jonka tyyppisen paksuturkkisen ja pystykorvaisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jo 10 000 vuotta sitten. Suomenlapinkoirat, ruotsinlapinkoirat ja lapinporokoirat polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Suomenlapinkoira on yksi maailman vanhimmista tunnetuista koiraroduista.
Suomenlapinkoiran juuret johtavat saamelaisiin, jotka käyttivät rotua luultavasti ensin metsästys- ja vahtikoirana, ja 1600–1700-luvuilta lähtien porojen paimennukseen. Koiria käytetään edelleen joillakin poronhoitoalueilla, sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla.
Lapinlammaskoira vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons.
Suomenlapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira eli kukonharjukoira. Toisesta läheisestä sukulaisestaan, lapinporokoirasta, se erotettiin omaksi rodukseen 1960-luvulla. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993.
Älykkäänä, rohkeana, ystävällisenä, rauhallisena ja uskollisena rotuna tunnettavaa suomenlapinkoiraa käytetään nykyään enimmäkseen perheen seurakoirana. Sillä on taipumusta vahtia reviiriään ja ilmoittaa hakunnalla vieraista. Tämä pohjautuu rodun alkuperäisestä tarkoituksesta saamelaisten porotokan ja kodan vahtina.
4. Kultainennoutaja
Kultaisennoutajan kehitti Skotlannissa 1800-luvulla Sir Dudley Marjoribanks risteyttämällä keltaisen sileäkarvaisen noutajan tweedinvesispanielin ja punaisen irlanninsetterin sekä myöhemmin mustan labradorinnoutajan kanssa.
Pentueisiin syntyi monenvärisiä yksilöitä vaaleasta kermasta syvään mustaan, mutta jatkojalostukseen valittiin vain kultaiset yksilöt, mistä rodun nimi, kultainennoutaja.
Vasemmalla sileäkarvainennoutaja, oikealla maalaus tweedinvesispanielista. Kuva: Gunnandreassen, Wikimedia Commons
Englannin kennelliitto hyväksyi kultaisennoutajan omaksi rodukseen (sileäkarvaisestanoutajasta) vasta vuonna 1913. Rotu saavutti nopeasti suosiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa monipuolisena metsästyskoirana sekä uskollisena ja rakastavana seurakoirana.
Kultainennoutaja tunnetaan iloisesta, ystävällisestä ja avoimesta persoonallisuudestaan sekä älykkyydestään ja sosiaalisesta luonteestaan. Kultaisetnoutajat ovat mukautuvia ja suoriutuvat erinomaisesti niille annetuista tehtävistä metsästyskoirana, palveluskoirana, terapiakoirana tai koko perheen seurakoirana.
5. Saksanpaimenkoira
Saksanpaimenkoira (seefferi, susikoira, sakemanni) on monipuolinen ja suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, jonka jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta.
1890-luvun Saksan paikallisyhteisöissä pyrittiin standardoimaan koirarotuja, jotta ne soveltuisivat paimentamaan ja suojelemaan lammaslaumoja petoeläimiltä. Rodulta vaadittiin älyä, nopeutta, voimaa ja hyvää hajuaistia. Saksassa jalostetut koirat kykenivät kyllä näihin asioihin, mutta erosivat merkittävästi ulkonäöltään. Samaan aikaan maan teollistuminen teki lammaskoirat tarpeettomiksi.
Vanhanaikainen Gellbacke. Kuva: Wikimedia Commons
Von Stephanitz uskoi, että koiria tulisi kasvattaa työskentelyä varten. Hän näki koiranäyttelyssä koiran nimeltä Hektor Linksrhein ja ihastui sen älykkyyteen, uskollisuuteen ja kauneuteen. Hektor Linksrheinista tuli ensimmäinen saksanpaimenkoira ja ensimmäinen koira, joka lisättiin roturekisteriin. Muutaman vuosikymmenen kuluessa Schäferhund oli yksi maailman suosituimmista koiraroduista.
Saksanpaimenkoira tunnetaan vahvasta ja urheilullisesta rakenteestaan sekä älykkyydestään ja koulutettavuudestaan. Saksanpaimenkoiralla on voimakas suojelusvaisto ja niitä käytetäänkin usein vahtikoirina.
Saksanpaimenkoiria käytetään palveluskoiralajeissa, tokossa, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäytössä poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisten sekä puolustusvoimien ja vartijoiden työparina.
6. Jämtlanninpystykorva
Kuva: Canarian, Wikimedia Commons
Jämtlanninpystykorva (jämpti tai jämthund) on Ruotsin kansallisrotu ja maan harmaista metsästyspystykorvista kookkain. Se tunnetaan voimakkaasta ja joustavasta rakenteestaan sekä keskipitkästä, selän ylle kiertävästä hännästään. Luonteeltaan jämptlanninpystykorva on rohkea, tarmokas ja joskus itsepäinen, mutta ystävällinen ja rauhallinen. Jämpti on seurausta uroskoiran ja naarassuden hybridisaatiosta, joka sai alkunsa 480–3 000 vuotta sitten.
Jämtlanninpystykorva on kotoisin Ruotsin Jämtlandista, jonka vaakunassakin kuvataan metsästyskoira hirven kimpussa.
1700-luvulla antropologi Fale Burman mainitsi ensi kertaa jämthundin, joka oli kookas ja susimainen. 1800-luvulla muutkin kirjoittivat harmaasta koirarodusta, jota oli kasvatettu hirven ja karhunmetsästykseen, myös sen turkin vuoksi.
Rodun nimi oli jossain vaiheessa norrlandshund eli norlanninkoira. Myöhemmin rodun kookkaampaa tyyppiä alettiin kutsua harmaaksi pystykorvaksi (gråhund) ja pienempää jämpthundiksi.
Norlanninkoira vuoden 1915 elokuvassa ”Dogs of all Nations”. Kuva: Wikimedia Commons
1800-1900-lukujen vaihteessa Ruotsin Kennelliitto (SKK) alkoi suojella pohjoisia pystykorvarotuja, joskin kiista kapeakuonoisemman harmaan hirvikoiran kanssa (josta tuli myöhemmin norjanhirvikoira) ja kookkaamman susimaisen koiran kannattajien välillä jatkui pitkään.
1930-luvulla kirjailija Aksel Lindström aloitti kookkaan rodun elvyttämisen. Hän onnistui löytämään metsäalueilta kyseisen tyyppisiä koiria, joiden avulla rodun jalostusta jatkettiin. Jämtlantilaisille rodun pelastaminen oli niin tärkeää, että siihen osallistui koko maakunta. Suomeen ensimmäiset jämptit tulivat sotien aikaan vetokoirina.
Jämtlanninpystykorvan pääasiallinen käyttötarkoitus on hirvenmetsästys, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen, kuten suden, karhun ja ilveksen, sekä metsäkanalintujen metsästykseen.
Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Se etsii hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan.
7. Jackrussellinterrieri
Jackrusselinterrieri on pieni, suurimmaksi osaksi valkoinen terrierirotu, ja Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu. Rodun jäljet johtavat muun muassa nyt sukupuuttoon kuolleeseen englantilaiseen valkoterrieriin.
Nykyään tuntemamme jackrusselinterrierit kasvatti ensimmäisenä John ”Jack” Russell, vuonna 1795 syntynyt pastori ja metsästysharrastaja. Tuolloin metsästäjillä oli vaikeuksia erottaa rusehtavia terrierejä sen pääasiallisesta saaliista, ketusta.
Russell osti pienen valko-ruskean kettuterrierinartun nimeltä Trump (sic), jota hän alkoi risteyttämään muun muassa kettuterrierin, manchesterinterrierin ja valkoterrierin kanssa. Russellin jalostamilla koirilla oli terriereille ei-tyypillinen ominaisuus: vaikka ne ajoivat ”ketun koloonsa”, ne eivät koskaan tehneet saaliseläimelle vahinkoa. 1850-luvulla nämä koirat tunnustettiin omaksi rodukseen.
Englantilainen valkoterrieri. Kuva: Wikimedia Commons
Nykyään jackrussellinterrierit tunnetaan älykkyydestään, energiastaan ja uteliaisuudestaan, mikä tekee niistä ihanteellisen valinnan aktiivisille perheille.
8. Suomenajokoira
Kuva: EtäKärppä, Wikimedia Commons
Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, jota käytetään lähinnä jäniksen ja ketun metsästykseen. Laskettaessa maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen tekemä jälki, seurata sitä ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.
Suomenajokoira sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella jalostusohjelman tuloksena, jossa oli mukana ranskalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia koiria. Jalotuksen tavoitteena oli kehittää ajokoira, joka voi toimia Suomen mäkisessä maastossa ja syvässä lumessa.
Suomalaisia ajokoiria vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons
Jalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu,mutta ajokoiran selän mustasta väristä ja valkoisista merkeistä ei onnistuttu pääsemään eroon.
Vaikka suomenajokoiran ulkomuotoa pyrittiin muuttamaan, sen käyttöominaisuuksia ei unohdettu; sitä käytetään edelleen jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
9. Kääpiösnautseri
Kääpiösnautseri eli helpolta toiselta nimeltään Zwergschnauzer on pienikokoinen ja karkeakarvainen rotu, jota käytettiin alun perin vahti- ja rottakoirana. Nykyisin niitä käytetään etupäässä seurakoirana.
Varhaisimmat tiedot snautserien kehityksestä Saksassa ovat 1800-luvun lopulta. Alun perin ne kasvatettiin keskikokoisiksi maatilan koiriksi, jotka sopivat yhtä lailla rottien häätämiseen kuin paimentamiseen ja vahtimiseenkin.
Ajan myötä snautsereita jalostettiin pienempiin rotuihin, kuten affenpinseriin, kääpiövillakoiraan, kääpiöpinseriin ja pomeranianiin.
Ensimmäinen kääpiösnautseri oli vuonna 1888 tunnustettu musta narttu nimeltä Findel. Saksan pinseri-snautseri-klubi mainitsi karkeakarvaisen kääpiösnautserin ensi kertaa 1895. Suomeen ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin vuonna 1956 Alankomaista.
Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen koirarotu, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Ulkoilun lisäksi se sopii toko- ja agilitykilpailuun.
10. Mäyräkoira
Viimeisimpänä, vaan ei koostaan huolimatta vähäisimpänä, käsittelemme karkeakarvaisen mäyräkoiran.
Mäyräkoira (Dachshude, Dackel, Teckel) on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, joka jalostettiin Saksassa nimensä mukaisesti alun perin mäyräjahtiin.
Ensimmäiset tarkistettavissa olevat viittaukset mäyräkoiraan ovat 1700-luvun kirjoista. Alkuperäiset saksalaiset mäyräkoirat olivat todennäköisesti kookkaampia kuin nykyaikaiset mäyräkoirat. Vaikka rotu on saanut nimensä mäyristä, sitä käytettiin yleisesti myös kanien ja kettujen metsästykseen, haavoittuneiden peurojen etsimiseen, sekä laumana myös villisikojen ja ahmojen metsästykseen.
Mäyräkoiran luppakorvat ja kaareva häntä ovat tarkoituksella jalostettuja. Korvien tapauksessa luppakorvat estävät ruohonsiementen, lian ja muiden aineiden pääsyn korvakäytävään. Kaareva häntä puolestaan näkyy hyvin pitkässä ruohikossa ja siitä on hyvä vetää koira pois sen juuttuessa mäyrän tai muun riistan asuttamaan koloon tai luolaan.
Mäyräkoiran alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Jotkut uskovat sen olevan lyhytkarvaisen saksanseisojan, pinserin ja saksanajokoiran risteytys tai olevan Bruno-tyypin juranajokoiran jälkeläisiä. Toiset väittävät mäyräkoiran polveutuvan ranskalaisesta pointterista, vihikoirasta tai basset houdista. Mene ja tiedä, päättele alla olevasta kuvasta.
Vasemmalla ylhäällä lyhytkarvainen saksanseisoja, oikealla ylhäällä kääpiöpinseri, vasemmalla alhaalla ranskanseisoja (Braque Francais) ja oikealla alhaalla Bruno-tyypin juranajokoira (Bruno Jura Hound). Kuvat: Wikimedia Commons.
Yhteenveto
Suomalaisten koirarotujen suosio kuvastaa kansamme monipuolisia tarpeita ja mieltymyksiä, mitä tulee karvaisiin kavereihimme, koiriin.
Suomalaiset rakastavat koiriaan koosta riippumatta; aina pienistä ja aktiivisista roduista, kuten jackrussellinterrieristä ja mäyräkoirasta aina suurempiin ja rennomimpiin rotuihin, kuten kultaisiinnoutajiin ja saksanpaimenkoiriin.
Suomalaisten suosituimpien koirarotujen alkuperän ja historian ymmärtäminen voi antaa meille käsityksen rotujen ainutlaatuisista ominaisuuksia ja luonteenpiirteistä.
Tämä on vain pieni otos siihen, minkälaisia koiria suomalaiset omistavat, ja on tärkeää huomata, että rodusta riippumatta kaikilla koirilla on potentiaalia olla loistavia ja uskollisia kumppaneita.
Toivottavasti tästä jutusta oli iloa lukijoillemme ja kommentoi toki, jos sinun mielestäsi tärkeä koirarotu jäi puimatta ja haluaisit kuulla siitä lisää.
Jutun lähteinä on käytetty englannin-, suomen- ja ruotsinkielisiä Wikipedioita sekä Hankikoira.fi-sivustoa.
Suklaa on herkku monille ihmisille, mutta kuten koiranomistajat varmasti tietävät, se ei sovi koirille. Koiran suklaamyrkytys on yleinen ongelma, joka johtuu usein vahingossa suuhun päätyvästä suklaasta. Se, miten vaarallista suklaa on koirille riippuu suklaan tyypistä, koiran koosta ja siitä, miten paljon koira on suklaata päässyt nauttimaan.
Tässä jutussa selvitämme luotettavaksi katsomiimme lähteisiin perustuen, mitä tapahtuu, kun koira syö suklaata, mitä silloin tulee tehdä, sekä ennen kaikkea miksi suklaa on koirille myrkyllistä?
Jutun lopussa on luvassa pieni yllätys.
Koirat ja suklaa
Suklaa on koirille myrkyllistä, koska se sisältää teobromiinia ja vähemmässä määrin kofeiinia. Ihmisten aineenvaihdunta kestää teobromiinin helposti, mutta koirien ei.
Wikipedian mukaan teobromiini on alkaloidi, jota on muun muassa kaakaopuun siemenissä, matessa, teepensaan lehdissä, kolapähkinöissä ja arabiankahvissa. Teobromiini on diureetti eli virtsaneritystä lisäävä aine.
Runsaasti teobromiinia sisältävät tuotteet voivat olla vaarallisia tai tappavia koirille ja muille kotieläimille. LD50, eli aineen myrkyllisyyden mittayksikkö, painokiloa kohden on 300 mg koiralle ja 200 mg kissalle (kissoilla on kuitenkin pienempi halu syödä suklaata, koska ne eivät maista makeaa).
Koirien metabolia käsittelee teobromeiinia hitaasti, jolloin myrkyllisiä yhdisteitä kertyy niiden elimistöön aiheuttaen kliinisiä suklaamyrkytyksen oireita.
Todennäköisin suklaamyrkytyksen aiheuttaja koiralle on makeisten tai leivonnaisten sisältämä suklaa.
Mitä suklaan myrkyllisyyteen koirille tulee, kaikki suklaat eivät ole samanlaisia. Myrkyllisimpinä pidetään taloussuklaata ja kaakaojauhetta, sitten tummaa suklaata, maitosuklaata ja valkosuklaata.
Suklaamyrkytys on niin yleistä koirilla, että esimerkiksi Eläinlääkäriasema Evidensia on julkaissut sivuillaan Koiran suklaamyrkytyslaskurin.
Evidensian mukaan teobromiinin sietokyky on koirille yksilöllistä. Myrkytysoireita aiheuttava annos teobromiinia on yleensä noin 20 mg/kg, mikä vastaa noin 10-15 g/kg maitosuklaata tai noin 4 g/kg tummaa suklaata.
Fazerin tumma suklaalevy 47 % (200 g) – 15 kg koira
Fazerin tumma suklaalevy 70 % (200 g) – 40 kg koira
Mitä tapahtuu jos koira syö suklaata?
Tämä riippuu koiran koosta ja siitä, miten paljon suklaata se on syönyt.
On tärkeää huomata, että suklaamyrkytyksen oireet ilmenevät yleensä vasta 2-24 tunnin kuluessa suklaan syömisestä. Suklaamyrkytyksen oireisiin kuuluvat:
Oksentelu
Vatsakivut
Ripuli
Levottomuus
Sydämen rytmihäiriöt
Kouristukset
Lisääntynyt juominen
Koiran koosta ja suklaan tyypistä ja määrästä riippuen hoito voi olla jo tarpeen ennen oireiden alkamista.
Mitä tehdä jos koira on syönyt suklaata?
Jos epäilet koirasi syöneen suklaata tai näet sen syövän suklaata, älä jää odottelemaan mahdollisia oireita, vaan soita välittömästi eläinlääkärillesi tai eläinlääkäripäivystykseen.
Eläinterveyden ammattilaiset osaavat parhaiten neuvoa, mitä sinun tulee tehdä seuraavaksi. On suositeltavaa ottaa myös valokuva koiran syömän suklaatuotteen pakkauksen tuoteselosteesta, jotta eläinlääkäri saa kuvan, mitä on tapahtunut.
Mitä nopeammin suklaata syönnyt koira saa hoitoa, sitä todennäköisemmin se toipuu ilman vakavia oireita.
Miten suklaamyrkytystä hoidetaan?
Suklaamyrkytyksen hoito koirilla on dekontaminaatio ja tukihoito.
Ota ensimmäiseksi yhteys eläinlääkäriin, joka osaa antaa oireiden mukaiset ohjeet hoitoon ja ohjaa tarvittaessa vastaanotolle. Valmistaudu kertomaan koiran paino ja miten paljon suklaata koira on syönyt.
Omaeläinklinikan mukaan tajuissaan olevan koiran voi ensiapuna oksennuttaa heti suklaan syömisen jälkeen, mutta oksennuttamisesta voi olla hyötyä vielä 6-8 tunnin kuluttuakin.
Oksennuttamiseen käytetään laimeaa vetyperoksidiliuosta, jota saa apteekista. Oksennuttamisen jälkeen koiralle annetaan lääkehiiltä, joka imee itseensä mahalaukussa olevat myrkylliset aineet. Tarkista annostus eläinlääkäriltä.
Koiransuklaat ja koiran joulukalenterit
Tässä lupaamani yllätys: tiesitkö, että koirienkaan ei tarvitse elää ilman suklaanautintoja, sillä hyvin varustellut lemmikkitarvikekaupat myyvät koirille tarkoitettua suklaata, joka ei sisällä lainkaan kaakaota tai sokeria.
Trixie-koiransuklaata myydään Peten Koiratarvikkeella. Hinnat ovat tällä hetkellä vain 1-2 euroa/levy.
Joulun lähestyessä, me ihmiset nautimme päivittäisen suklaamme joulukalentereistamme, mutta myös koirille on saatavilla omia joulukalentereita.
Koirien joulukalentereissa ei tietenkään ole tarjolla suklaayllätyksiä, vaan koirille sopivia viljattomia herkkuja, kuten ankanrintaa, kanansydämiä tai kalaherkkuja.
Suklaa on koiralle myrkyllistä, koska se sisältää teobromiinia, jota koirien aineenvaihdunta ei kestä. Koiralla teobromiini kertyy sen elimistöön ja voi aiheuttaa suklaamyrkytyksen. Suklaamyrkytyksen oireita ovat oksentelu, vatsakivut, ripuli, levottomuus, rytmihäiriöt, kouristukset tai jopa kuolema.
Jos näet koirasi syöneen suklaata tai epäilet sitä, ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin tai eläinlääkäripäivystykseen. Mitä nopeammin koira saa hoitoa, sitä todennäköisemmin tilanteesta selvitään säikähdyksellä.
Monille meistä koirat eivät ole vain parhaita ystäviämme, vaan osa perhettä. Koirien ehdoton rakkautensa ja loputtomalta näyttävä energia ovat sitä, mitä monet meistäkin tarvitsisivat. Mutta miten hyvin me tunnemme parhaan ystävämme.
Koiria voivat kiinnostaa monet asiat: leikkiminen, kävelylle lähteminen, herkut, uiminen, pallon tai kepin noutaminen, suosikkipaikkaan päiväunille käpertyminen sekä monet muut asiat. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä koirasi lempiväri on?
Paimenkoira tavoittelee altaasta keltaista palloa. Kuva: Katrin B.
Mikä on koirien lempiväri?
Koska jokainen koira on yksilö, emme voi todeta, että koirien lempiväri on tämä tai tuo. Mutta koiralle helpoimmin erotettavia värejä ovat sininen ja keltainen.
Siinä, missä ihmisen silmän verkkokalvolla on kolmenlaisia eri aallonpituuksia havaitsevia tappisolureseptoreja, koiralla niitä on vain kaksi. Tätä kutsutaan dikromaattiseksi näöksi.
Koirat havaitsevat ihmisten näkemän punaisen todennäköisemmin tummanruskeana, kun taas vihreä, punainen ja oranssi näyttävät sen silmissä enemmän ”kellertävältä”.
Mitä ihmiset näkevät
Mitä koirat näkevät
Vain sinistä
Sinisen ja harmaan eri sävyjä
Vain keltaista
Keltaista, tummankeltaista ja keltaharmaata
Punainen ja oranssi
Keltaisen ja keltaharmaan sävyjä
Vihreä
Keltaharmaan ja keltasinisen sävyjä
Violetti
Sinisen ja siniharmaan eri sävyjä
Vaikka koirat näkevät vähemmän värejä kuin me, ne kykenevät silti erottamaan esimerkiksi punaisen eri sävyjä.
Koirat näkevät sinisen ja keltaisen helposti, mutta punaiset sävyt näyttävät sille ”tumman keltaisenharmailta” tai ”tummankeltaisilta”. Oranssi näyttää koiralle selvästi ”kirkkaamman keltaiselta”.
Mutta mitä on koiran lempiväri? Jos pitäisi arvata, sanoisin, että se on joko sininen tai keltainen, koska koira näkee nuo värit niin hyvin.
Voiko koiran lempilelusta päätellä sen lempiväriä?
Monilla koirilla on suosikkilelu, jolla se leikkii enemmän kuin muilla leluillansa. Asiantuntijoiden mukaan lempilelussa väri ei ole ratkaisevaa, vaan muut asiat: onko lelu pehmeä vai kova, miltä se tuoksuu, saako lempilelu koiran rauhoittumaan ja miltä se tuntuu suussa.
Wag!:n mukaan koirat näyttävät pitävän erityisesti leluista, joista lähtee tiettyjä ääniä (esim. vinkulelut) tai jotka maistuvat sen suuhun miellyttävälle. Mutta eri koirarodut on kasvatettu eri tarkoituksiin ja pitävät erilaisista leluista siitäkin syystä. Labradorinnoutajat ja kultaisetnoutajat rakastavat kantaa ja riuhtoa pehmolelujaan, kun taas englanninbulldoggi vetää leikkikaverinsa kanssa mieluummin köyttä. Monet rodut pitävät myös heittolelujen, kuten pallojen ja frisbeiden noutamisesta.
Kun olet ensi kerran hankkimassa koirallesi uutta lelua, kiinnitä huomiota sen väriin. Muista, että koira ei erota kovin hyvin punaista, vihreää ja violettia. Kokeile niiden sijasta sinistä tai keltaista lelua, koska ne värit koirat erottavat hyvin!
Ehkä siksi monet koirat rakastavat juuri keltaisia tennispalloja?
