Suomen suosituimmat koirarodut: Alkuperä ja historia

Koirat ovat olleet ihmisen paras ystävä jo tuhansien vuosien ajan. Ajan myötä erilaisia koirarotuja on syntynyt ja jalostettu erilaisiin tarpeisiin ja elämäntapoihin.

Suomessakin jotkin rodut ovat tuleet toisia suositummiksi. Tässä blogijutussa emme pohdi, miksi joku rotu on toistaan suositumpi, vaan tarkastelemme Suomen suosituimpien koirarotujen alkuperää ja historiaa energisestä ja leikkisästä labradorinnoutajasta uskolliseen ja suojelevaan saksanpaimenkoiraan.

Olitpa sitten jonkin Suomen suosituimman koirarodun omistaja tai muuten vain kiinnostunut suomalaisten sydämet valloittaneista koiraroduista, toivomme että löydät tästä jutusta uutta tietoa suomalaisten sydämet valloittaneiden koirarotujen alkuperästä.

Suomen suosituimmat koirarodut

Kennelliiton mukaan Suomessa rekisteröitiin vuonna 2022 yhteensä 48 629 koiraa, kun vuonna 2021 koiria rekisteröitiin 52 743. Suomen suosituin koirarotu vuonna 2022 oli labradorinnoutaja.

Rekisteröintien määrä laski 7,8 prosenttia. Koronavuosina 2020 ja 2021 rekisteröintien määrä kasvoi yhteensä lähes 17 prosenttia vuodesta 2019.

Suomen suosituimmat koirarodut:

1. Labradorinnoutaja – 2 583
2. Shetlanninlammaskoira – 1 279
3. Suomenlapinkoira – 1 251
4. Kultainennoutaja – 1 250
5. Saksanpaimenkoira – 1 226
6. Jämtlanninpystykorva – 1 199
7. Jackrussellinterrieri – 961
8. Suomenajokoira – 932
9. Kääpiösnautseri – 888
10. Mäyräkoira, karkeakarvainen – 845

Suosituimpien koirarotujen alkuperä ja historia

Käykäämme siis kimppuun, eli tutustumaan, mistä Suomen suosituimmat koirarodut ovat peräisin ja mikä niiden alkuperäinen käyttötarkotus on ollut.

1. Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja sai alkunsa 1800-luvulla Kanadan Newfoundlandissa. Alunperin labradorinnoutajat kasvatettiin auttamaan kalastajia hakemaan (so. noutamaan) heidän verkoistaan karanneita kaloja. Labradorinnoutaja on jalostettu sukupuuttoon jo kuolleesta ja sittemmin elvytetystä – niin ikään kanadalaisesta – saintjohninkoirasta.

Saintjohninkoira (engl. St John’s Water Dog) oli Newfoundlandin kalastajien käytössä ollut koirarotu. 1800-luvun alussa englantilaiset kauppiaat toivat saintjohninkoiria Englantiin, jossa niistä jalostettiin nykyään tuntemamme labradorinnoutaja. Englannin kennelliitto tunnusti rodun ensimmäisen kerran vuonna 1903 ja Amerikan kennelliitto vuonna 1917.

Labrarodinnoutajat tunnetaan älykkyydestään ja koulutettavuudestaan sekä ystävällisestä ja ulospäinsuuntautuneesta luonteestaan. Ne ovat suosittuja perhe- ja seurakoiria, opaskoiria, terapiakoiria ja metsästyskumppaneita. Labradorinnoutaja on myös yksi yleisimmistä koiraroduista etsintä- ja pelastustehtävissä.

Lue myös: Älykkäimmät koirarodut TOP 100.

2. Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira eli sheltti, on pieni- tai keskikokoinen koirarotu, jonka nimi paljastaa paljon.

Shetlanninlammaskoira on kotoisin Skotlannin Shetlandinsaarilta ja se kasvatettiin paimentamaan ja vartioimaan lampaita, siipikarjaa ja poneja, sekä saarten lammastilojen vahtikoiraksi. Rotu kehitettiin erilaisista pienistä paimenkoirista, jotka viikingit olivat tuoneet aikaisemmin Shetlandinsaarille.

Rotu tunnettiin alunperin nimellä Toonie dog eli farmikoira. Se jalostettiin pienemmäksi versioksi skotlanninpaimenkoirasta, koska se söi tätä vähemmän ja sen ylläpitokustannukset olivat pienemmät. Shelttien pieni koko ja ketteryys tekivätkin niistä hyvin soveltuvia työskentelyyn Shetlandinsaarten kivisessä maastossa.

1800-luvun lopulla englantilaiset kasvattajat jalostivat ja standardoivat rotua, jossa yhdistyivät Shetland Collie ja Rough Collie, eli pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira tai pitkäkarvainen collie. Tämä auttoi kehittämään rodulle ominaista pitkää, paksua turkkia sekä elegantin hienostunutta ulkonäköä.

Shetlanninlammaskoirat tunnetaan älykkyydestään, koulutettavuudestaan,  uskollisuudestaan ja kiintymyksestään omistajiaan kohtaan. Ne ovat suosittuja perhekoiria ja loistavia toko- ja agilityharjoittelussa. Shelteillä on voimakas paimentamisvaisto.

3. Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira on Pohjois-Euroopasta kotoisin oleva koirarotu, jonka tyyppisen paksuturkkisen ja pystykorvaisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jo 10 000 vuotta sitten. Suomenlapinkoirat, ruotsinlapinkoirat ja lapinporokoirat polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Suomenlapinkoira on yksi maailman vanhimmista tunnetuista koiraroduista.

Suomenlapinkoiran juuret johtavat saamelaisiin, jotka käyttivät rotua luultavasti ensin metsästys- ja vahtikoirana, ja 1600–1700-luvuilta lähtien porojen paimennukseen. Koiria käytetään edelleen joillakin poronhoitoalueilla, sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla.

Suomenlapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira eli kukonharjukoira. Toisesta läheisestä sukulaisestaan, lapinporokoirasta, se erotettiin omaksi rodukseen 1960-luvulla. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993.

Älykkäänä, rohkeana, ystävällisenä, rauhallisena ja uskollisena rotuna tunnettavaa suomenlapinkoiraa käytetään nykyään enimmäkseen perheen seurakoirana. Sillä on taipumusta vahtia reviiriään ja ilmoittaa hakunnalla vieraista. Tämä pohjautuu rodun alkuperäisestä tarkoituksesta saamelaisten porotokan ja kodan vahtina.

4. Kultainennoutaja

Kultaisennoutajan kehitti Skotlannissa 1800-luvulla Sir Dudley Marjoribanks risteyttämällä keltaisen sileäkarvaisen noutajan tweedinvesispanielin ja punaisen irlanninsetterin sekä myöhemmin mustan labradorinnoutajan kanssa.

Pentueisiin syntyi monenvärisiä yksilöitä vaaleasta kermasta syvään mustaan, mutta jatkojalostukseen valittiin vain kultaiset yksilöt, mistä rodun nimi, kultainennoutaja.

Englannin kennelliitto hyväksyi kultaisennoutajan omaksi rodukseen (sileäkarvaisestanoutajasta) vasta vuonna 1913. Rotu saavutti nopeasti suosiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa monipuolisena metsästyskoirana sekä uskollisena ja rakastavana seurakoirana.

Kultainennoutaja tunnetaan iloisesta, ystävällisestä ja avoimesta  persoonallisuudestaan sekä älykkyydestään ja sosiaalisesta luonteestaan. Kultaisetnoutajat ovat mukautuvia ja suoriutuvat erinomaisesti niille annetuista tehtävistä metsästyskoirana, palveluskoirana, terapiakoirana tai koko perheen seurakoirana.

5. Saksanpaimenkoira

Saksanpaimenkoira (seefferi, susikoira, sakemanni) on monipuolinen ja suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, jonka jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta.

1890-luvun Saksan paikallisyhteisöissä pyrittiin standardoimaan koirarotuja, jotta ne soveltuisivat paimentamaan ja suojelemaan lammaslaumoja petoeläimiltä. Rodulta vaadittiin älyä, nopeutta, voimaa ja hyvää hajuaistia. Saksassa jalostetut koirat kykenivät kyllä näihin asioihin, mutta erosivat merkittävästi ulkonäöltään. Samaan aikaan maan teollistuminen teki lammaskoirat tarpeettomiksi.

Von Stephanitz uskoi, että koiria tulisi kasvattaa työskentelyä varten. Hän näki koiranäyttelyssä koiran nimeltä Hektor Linksrhein ja ihastui sen älykkyyteen, uskollisuuteen ja kauneuteen. Hektor Linksrheinista tuli ensimmäinen saksanpaimenkoira ja ensimmäinen koira, joka lisättiin roturekisteriin. Muutaman vuosikymmenen kuluessa Schäferhund oli yksi maailman suosituimmista koiraroduista.

Saksanpaimenkoira tunnetaan vahvasta ja urheilullisesta rakenteestaan sekä älykkyydestään ja koulutettavuudestaan. Saksanpaimenkoiralla on voimakas suojelusvaisto ja niitä käytetäänkin usein vahtikoirina.

Saksanpaimenkoiria käytetään palveluskoiralajeissa, tokossa, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäytössä poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisten sekä puolustusvoimien ja vartijoiden työparina.

6. Jämtlanninpystykorva

Jämtlanninpystykorva (jämpti tai jämthund) on Ruotsin kansallisrotu ja maan harmaista metsästyspystykorvista kookkain. Se tunnetaan voimakkaasta ja joustavasta rakenteestaan sekä keskipitkästä, selän ylle kiertävästä hännästään. Luonteeltaan jämptlanninpystykorva on rohkea, tarmokas ja joskus itsepäinen, mutta ystävällinen ja rauhallinen. Jämpti on seurausta uroskoiran ja naarassuden hybridisaatiosta, joka sai alkunsa 480–3 000 vuotta sitten.

Jämtlanninpystykorva on kotoisin Ruotsin Jämtlandista, jonka vaakunassakin kuvataan metsästyskoira hirven kimpussa.

1700-luvulla antropologi Fale Burman mainitsi ensi kertaa jämthundin, joka oli kookas ja susimainen. 1800-luvulla muutkin kirjoittivat harmaasta koirarodusta, jota oli kasvatettu hirven ja karhunmetsästykseen, myös sen turkin vuoksi.

Rodun nimi oli jossain vaiheessa norrlandshund eli norlanninkoira. Myöhemmin rodun kookkaampaa tyyppiä alettiin kutsua harmaaksi pystykorvaksi (gråhund) ja pienempää jämpthundiksi.

1800-1900-lukujen vaihteessa Ruotsin Kennelliitto (SKK) alkoi suojella pohjoisia pystykorvarotuja, joskin kiista kapeakuonoisemman harmaan hirvikoiran kanssa (josta tuli myöhemmin norjanhirvikoira) ja kookkaamman susimaisen koiran kannattajien välillä jatkui pitkään.

1930-luvulla kirjailija Aksel Lindström aloitti kookkaan rodun elvyttämisen. Hän onnistui löytämään metsäalueilta kyseisen tyyppisiä koiria, joiden avulla rodun jalostusta jatkettiin. Jämtlantilaisille rodun pelastaminen oli niin tärkeää, että siihen osallistui koko maakunta. Suomeen ensimmäiset jämptit tulivat sotien aikaan vetokoirina.

Jämtlanninpystykorvan pääasiallinen käyttötarkoitus on hirvenmetsästys, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen, kuten suden, karhun ja ilveksen, sekä metsäkanalintujen metsästykseen.

Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Se etsii hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan.

7. Jackrussellinterrieri

Jackrusselinterrieri on pieni, suurimmaksi osaksi valkoinen terrierirotu, ja Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu. Rodun jäljet johtavat muun muassa nyt sukupuuttoon kuolleeseen englantilaiseen valkoterrieriin.

Nykyään tuntemamme jackrusselinterrierit kasvatti ensimmäisenä John ”Jack” Russell, vuonna 1795 syntynyt pastori ja metsästysharrastaja. Tuolloin metsästäjillä oli vaikeuksia erottaa rusehtavia terrierejä sen pääasiallisesta saaliista, ketusta.

Russell osti pienen valko-ruskean kettuterrierinartun nimeltä Trump (sic), jota hän alkoi risteyttämään muun muassa kettuterrierin, manchesterinterrierin ja valkoterrierin kanssa. Russellin jalostamilla koirilla oli terriereille ei-tyypillinen ominaisuus: vaikka ne ajoivat ”ketun koloonsa”, ne eivät koskaan tehneet saaliseläimelle vahinkoa. 1850-luvulla nämä koirat tunnustettiin omaksi rodukseen.

Nykyään jackrussellinterrierit tunnetaan älykkyydestään, energiastaan ja uteliaisuudestaan, mikä tekee niistä ihanteellisen valinnan aktiivisille perheille.

8. Suomenajokoira

Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, jota käytetään lähinnä jäniksen ja ketun metsästykseen. Laskettaessa maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen tekemä jälki, seurata sitä ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.

Suomenajokoira sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella jalostusohjelman tuloksena, jossa oli mukana ranskalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia koiria. Jalotuksen tavoitteena oli kehittää ajokoira, joka voi toimia Suomen mäkisessä maastossa ja syvässä lumessa.

Jalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu,mutta ajokoiran selän mustasta väristä ja valkoisista merkeistä ei onnistuttu pääsemään eroon.

Vaikka suomenajokoiran ulkomuotoa pyrittiin muuttamaan, sen käyttöominaisuuksia ei unohdettu; sitä käytetään edelleen jäniksen ja ketun ajometsästykseen.

9. Kääpiösnautseri

Kääpiösnautseri eli helpolta toiselta nimeltään Zwergschnauzer on pienikokoinen ja karkeakarvainen rotu, jota käytettiin alun perin vahti- ja rottakoirana. Nykyisin niitä käytetään etupäässä seurakoirana.

Varhaisimmat tiedot snautserien kehityksestä Saksassa ovat 1800-luvun lopulta. Alun perin ne kasvatettiin keskikokoisiksi maatilan koiriksi, jotka sopivat yhtä lailla rottien häätämiseen kuin paimentamiseen ja vahtimiseenkin.

Ajan myötä snautsereita jalostettiin pienempiin rotuihin, kuten affenpinseriin,  kääpiövillakoiraan, kääpiöpinseriin ja pomeranianiin.

Ensimmäinen kääpiösnautseri oli vuonna 1888 tunnustettu musta narttu nimeltä Findel. Saksan pinseri-snautseri-klubi mainitsi karkeakarvaisen kääpiösnautserin ensi kertaa 1895. Suomeen ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin vuonna 1956 Alankomaista.

Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen koirarotu, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Ulkoilun lisäksi se sopii toko- ja agilitykilpailuun.

10. Mäyräkoira

Viimeisimpänä, vaan ei koostaan huolimatta vähäisimpänä, käsittelemme karkeakarvaisen mäyräkoiran.

Mäyräkoira (Dachshude, Dackel, Teckel) on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, joka jalostettiin Saksassa nimensä mukaisesti alun perin mäyräjahtiin.

Ensimmäiset tarkistettavissa olevat viittaukset mäyräkoiraan ovat 1700-luvun kirjoista. Alkuperäiset saksalaiset mäyräkoirat olivat todennäköisesti kookkaampia kuin nykyaikaiset mäyräkoirat. Vaikka rotu on saanut nimensä mäyristä, sitä käytettiin yleisesti myös kanien ja kettujen metsästykseen, haavoittuneiden peurojen etsimiseen, sekä laumana myös villisikojen ja ahmojen metsästykseen.

Mäyräkoiran luppakorvat ja kaareva häntä ovat tarkoituksella jalostettuja. Korvien tapauksessa luppakorvat estävät ruohonsiementen, lian ja muiden aineiden pääsyn korvakäytävään. Kaareva häntä puolestaan näkyy hyvin pitkässä ruohikossa ja siitä on hyvä vetää koira pois sen juuttuessa mäyrän tai muun riistan asuttamaan koloon tai luolaan.

Mäyräkoiran alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Jotkut uskovat sen olevan lyhytkarvaisen saksanseisojan, pinserin ja saksanajokoiran risteytys tai olevan Bruno-tyypin juranajokoiran jälkeläisiä. Toiset väittävät mäyräkoiran polveutuvan ranskalaisesta pointterista, vihikoirasta tai basset houdista. Mene ja tiedä, päättele alla olevasta kuvasta.

Yhteenveto

Suomalaisten koirarotujen suosio kuvastaa kansamme monipuolisia tarpeita ja mieltymyksiä, mitä tulee karvaisiin kavereihimme, koiriin.

Suomalaiset rakastavat koiriaan koosta riippumatta; aina pienistä ja aktiivisista roduista, kuten jackrussellinterrieristä ja mäyräkoirasta aina suurempiin ja rennomimpiin rotuihin, kuten kultaisiinnoutajiin ja saksanpaimenkoiriin.

Suomalaisten suosituimpien koirarotujen alkuperän ja historian ymmärtäminen voi antaa meille käsityksen rotujen ainutlaatuisista ominaisuuksia ja luonteenpiirteistä.

Tämä on vain pieni otos siihen, minkälaisia koiria suomalaiset omistavat, ja on tärkeää huomata, että rodusta riippumatta kaikilla koirilla on potentiaalia olla loistavia ja uskollisia kumppaneita.

Toivottavasti tästä jutusta oli iloa lukijoillemme ja kommentoi toki, jos sinun mielestäsi tärkeä koirarotu jäi puimatta ja haluaisit kuulla siitä lisää.

Jutun lähteinä on käytetty englannin-, suomen- ja ruotsinkielisiä Wikipedioita sekä Hankikoira.fi-sivustoa.