Yleinen-osiomme sisältää muihin kategorioihin kuulumattomia juttuja koirista, kuten koirien historiaa sekä koiriin liittyviä uutisia ja ajankohtaisia asioita, jotka auttavat sinua tutustumaan koirien maailmaan laajemmin.
Tässä blogijutussa haluan kertoa teille muutamasta hämmästyttävästä faktasta koirista. Tiedätkö, nämä karvaiset ystävämme ovat olleet olemassa ikuisuuden, ja niillä on hienoja kykyjä ja ominaisuuksia, joista et ehkä ole kuullut. Joten ota kuppi kahvia, ota suosikki koirakaverisi syliisi ja sukeltakaamme 10 uskomattomaan faktaan koirista. Toivottavasti opit samalla jotain uutta koirista!
1. Ylivoimainen hajuaisti
Tiesitkö, että koirilla on kuonossaan jopa 300 miljoonaa hajureseptoria, kun meillä ihmisillä niitä on vain 6 miljoonaa. Ja se osa koiran aivoista, joka on omistettu näiden hajujen analysointiin, on noin 40 kertaa suurempi kuin meillä.
Joidenkin tutkimusten mukaan niiden hajuaisti on hämmästyttävät 10 000-100 000 kertaa tarkempi kuin meidän klyyvareissamme. Itse asiassa, koiran hajuaisti on tarpeeksi tehokas havaitsemaan aineita pitoisuuksina yksi triljoonaa kohden, mikä vastaa yhtä pisaraa nestettä 20 olympiakokoisessa uima-altaassa.
Koulutettu koira voi haistaa pommit ja huumeet, jahdata epäiltyjä ja löytää ruumiit. Ne voivat haistaa ihmisestä syövän, diabeteksen, tuberkuloosin ja malarian.
Lisäksi koirilla on neofilia, mikä tarkoittaa, että ne ovat erityisen viehtyneitä kaikenlaisiin uusiin ja mielenkiintoisiin hajuihin.
2. Muinainen alkuperä
Koira eli Canis familiaris tai Canis lupus familiaris on suden kesytetty jälkeläinen. Kotikoira polveutuu sukupuuttoon kuolleesta pleistoseenisudesta, ja susi on koiran lähin elävä sukulainen.
Koirat olivat ensimmäinen laji, jonka metsästäjä-keräilijät kesyttivät yli 15 000 vuotta sitten, ennen maatalouden kehittymistä. Vieläkin varhaisempia, 30 000 vuoden takaa peräisin olevia koiria on kuvattu paleoliittisiksi koiriksi, mutta niiden asemasta koirina tai susina kiistellään.
Varhaisimmat kesykoiran jäännökset löydettiin Bonn-Oberkasselista, Saksasta. Jäännösten iäksi arvioitiin yli 14 000 vuotta, ja ne löydettiin haudattuna yhdessä miehen ja naisen kanssa.
3. Rotujen monimuotoituus
Kansainvälinen koiranjalostusliitto Fédération Cynologique Internationale eli FCI, listaa 360 virallisesti tunnustettua rotua. Listaus ei sisällä kokeellisia rotuja, jotka eivät ole vielä saavuttaneet virallista asemaa.
Jokaisella koirarodulla on laaja valikoima fyysisiä ominaisuuksia, luonteita ja kykyjä, jotka tekevät koirista yhden planeetan monipuolisimmista nisäkäslajeista.
4. Arvostettu palveluskoira
Koiria on jo vuosisatojen ajan käytetty apuna erilaisissa palvelustehtävissä, kuten rikollisten jäljittämisessä, kadonneiden etsinnässä, huumetehtävissä ja jopa malmien etsinnässä. Niillä on äärimmäisen tarkka hajuaisti ja lisäksi ne suojelevat reviiriään ja omistajaansa kaikilta vaaroilta.
Palveluskoirat työskentelevät poliisin, rajavartioston ja armeijan kanssa, mutta niitä voidaan käyttää myös kotona esimerkiksi sokean turvana. Aivan kaikki koirarodut eivät kelpaa palveluskoiriksi, mutta erilaisiin tehtäviin soveltuvia rotuja on yli 60.
5. Loistava kuuloaisti
Koirilla on erinomainen kuuloalue, ja ne loistavat erityisesti korkeammilla äänitaajuuksilla. Siinä missä keskiverto aikuinen ihminen ei kuule yli 20 000 hertsin (Hz) ääniä, koirat voivat kuulla jopa 47 000-65 000 Hz ääniä.
Tutkimusten mukaan 3 000-12 000 hertsin äänitaajuuksilla koirien korvat ovat paljon meitä herkemmät. Ne kuulevat nämä äänet keskimäärin –5 dB ja –15 dB:n välillä.
”Totuus on, että joiden äänien kohdalla koiran kuulo on satoja kertoja parempi kuin meidän, kun taas joidenkin äänien kohdalla ääniherkkyys on hyvin pitkälti sama”.
6. Kommunikaatiotaidot
Koirat kommunikoivat ihmisten ja muiden koirien kanssa monimutkaisen kehonkielen, äänien ja tuoksuvihjeiden avulla. Ne kykenevät myös lukemaan ihmisiä paljon paremmin kuin me niitä.
Koirat voivat kommunikoida toisten koirien kanssa meille ihmisille ilmeisellä tavalla, äänen kautta, esimerkiksi haukkuessaan tai muristessaan.
Mutta koirien välisessä kommunikaatiossa tärkeämpiä välineitä ovat kehon kieli: hännän asento ja liike, korvien suunta ja jännittynyt keho puhuvat paljon siitä, mitä koira ajattelee.
7. Tassun hikirauhaset
Toisin kuin ihmisillä, koirilla ei ole hikirauhasia koko kehossaan. Sen sijaan, ne sääntelevät ruumiinlämpöään läähättämällä sekä niiden tassutyynyissä olevien hikirauhasten kautta.
Useimmat koirat ovat turkin peitossa, joten kehossa olevat hikirauhaset eivät niitä auttaisi, koska hiki ei pääsisi haihtumaan. Siksi koirille on tehokkaampaa, että hikirauhaset sijaitsevat niiden tassutyynyissä, joissa karvoitusta on vähemmän.
8. Perinnölliset ominaisuudet
Joillakin koiraroduilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia ja kykyjä, jotka on saavutettu vuosikymmeniä kestäneen jalostuksen avulla.
Esimerkiksi bordercolliet rakastavat paimentamista, vinttikoirat ajattamista ja saksanpaimenkoirat vahtimista. Eri koirarotujen ominaisuudet johtuvat niiden genetiikasta.
Jos olet nähnyt elokuvan 101 dalmatilaista, tiedät, että dalmatiankoirat syntyvät ilman pilkkuja, jotka kehittyvät vasta iän myötä. Samoin maailman nopeimpana koirarotuna tunnetut vinttikoirat voivat saavuttaa jopa 72 km/h:n kisanopeuden.
9. Älykkyys
Koirat ovat älykkäitä eläimiä ja niiden älykkyydestä on olemassa lukuisia esimerkkejä.
Koirat voivat selvittää, miten avata ovia, löytää piilotettuja herkkuja tai ratkaista pulmaleluja. Hyvin koulutettuna, ne oppivat nopeasti peruskäskyt, kuten ”istu” ja ”paikka”.
Koirat ovat myös uskomattoman taitavia lukemaan ja ymmärtämään ihmisten tunteita. Ne aistivat milloin olemme iloisia, surullisia tai stressaantuneita, ja voivat tarjota lohdutusta ja tukea.
Ne myös muistavat ja tunnistavat tuttuja kasvoja, hajuja, paikkoja, esineitä, vaikka ne eivät olisi nähneet niitä pitkään aikaan.
10. Hengenpelastustaidot
Koirien uskotaan pelastaneen lukemattomia ihmishenkiä läpi historian, joko varoittamalla omistajiaan vaaroista, antamalla fyysistä apua tai tarjoamalla heille henkistä tukea vaikeina aikoina.
Koirien uskollisuus ja omistautuneisuus ovat tehneet niistä rakastettuja kumppaneita kaikkialla maailmassa!
Koirat ovat olleet ihmisen paras ystävä jo tuhansien vuosien ajan. Ajan myötä erilaisia koirarotuja on syntynyt ja jalostettu erilaisiin tarpeisiin ja elämäntapoihin.
Suomessakin jotkin rodut ovat tuleet toisia suositummiksi. Tässä blogijutussa emme pohdi, miksi joku rotu on toistaan suositumpi, vaan tarkastelemme Suomen suosituimpien koirarotujen alkuperää ja historiaa energisestä ja leikkisästä labradorinnoutajasta uskolliseen ja suojelevaan saksanpaimenkoiraan.
Olitpa sitten jonkin Suomen suosituimman koirarodun omistaja tai muuten vain kiinnostunut suomalaisten sydämet valloittaneista koiraroduista, toivomme että löydät tästä jutusta uutta tietoa suomalaisten sydämet valloittaneiden koirarotujen alkuperästä.
Suomen suosituimmat koirarodut
Kennelliiton mukaan Suomessa rekisteröitiin vuonna 2022 yhteensä 48 629 koiraa, kun vuonna 2021 koiria rekisteröitiin 52 743. Suomen suosituin koirarotu vuonna 2022 oli labradorinnoutaja.
Rekisteröintien määrä laski 7,8 prosenttia. Koronavuosina 2020 ja 2021 rekisteröintien määrä kasvoi yhteensä lähes 17 prosenttia vuodesta 2019.
Suomen suosituimmat koirarodut:
Labradorinnoutaja – 2 583
Shetlanninlammaskoira – 1 279
Suomenlapinkoira – 1 251
Kultainennoutaja – 1 250
Saksanpaimenkoira – 1 226
Jämtlanninpystykorva – 1 199
Jackrussellinterrieri – 961
Suomenajokoira – 932
Kääpiösnautseri – 888
Mäyräkoira, karkeakarvainen – 845
Suosituimpien koirarotujen alkuperä ja historia
Käykäämme siis kimppuun, eli tutustumaan, mistä Suomen suosituimmat koirarodut ovat peräisin ja mikä niiden alkuperäinen käyttötarkotus on ollut.
1. Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja sai alkunsa 1800-luvulla Kanadan Newfoundlandissa. Alunperin labradorinnoutajat kasvatettiin auttamaan kalastajia hakemaan (so. noutamaan) heidän verkoistaan karanneita kaloja. Labradorinnoutaja on jalostettu sukupuuttoon jo kuolleesta ja sittemmin elvytetystä – niin ikään kanadalaisesta – saintjohninkoirasta.
Saintjohninkoira (engl. St John’s Water Dog) oli Newfoundlandin kalastajien käytössä ollut koirarotu. 1800-luvun alussa englantilaiset kauppiaat toivat saintjohninkoiria Englantiin, jossa niistä jalostettiin nykyään tuntemamme labradorinnoutaja. Englannin kennelliitto tunnusti rodun ensimmäisen kerran vuonna 1903 ja Amerikan kennelliitto vuonna 1917.
Saintjohninkoira. Kuva: lorkenfarms.co ja chocolatelabs.co.uk, Wikimedia Commons
Labrarodinnoutajat tunnetaan älykkyydestään ja koulutettavuudestaan sekä ystävällisestä ja ulospäinsuuntautuneesta luonteestaan. Ne ovat suosittuja perhe- ja seurakoiria, opaskoiria, terapiakoiria ja metsästyskumppaneita. Labradorinnoutaja on myös yksi yleisimmistä koiraroduista etsintä- ja pelastustehtävissä.
2. Shetlanninlammaskoira
Shetlanninlammaskoira eli sheltti, on pieni- tai keskikokoinen koirarotu, jonka nimi paljastaa paljon.
Shetlanninlammaskoira on kotoisin Skotlannin Shetlandinsaarilta ja se kasvatettiin paimentamaan ja vartioimaan lampaita, siipikarjaa ja poneja, sekä saarten lammastilojen vahtikoiraksi. Rotu kehitettiin erilaisista pienistä paimenkoirista, jotka viikingit olivat tuoneet aikaisemmin Shetlandinsaarille.
Rotu tunnettiin alunperin nimellä Toonie dog eli farmikoira. Se jalostettiin pienemmäksi versioksi skotlanninpaimenkoirasta, koska se söi tätä vähemmän ja sen ylläpitokustannukset olivat pienemmät. Shelttien pieni koko ja ketteryys tekivätkin niistä hyvin soveltuvia työskentelyyn Shetlandinsaarten kivisessä maastossa.
1800-luvun lopulla englantilaiset kasvattajat jalostivat ja standardoivat rotua, jossa yhdistyivät Shetland Collie ja Rough Collie, eli pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira tai pitkäkarvainen collie. Tämä auttoi kehittämään rodulle ominaista pitkää, paksua turkkia sekä elegantin hienostunutta ulkonäköä.
Shetlanninlammaskoirat tunnetaan älykkyydestään, koulutettavuudestaan, uskollisuudestaan ja kiintymyksestään omistajiaan kohtaan. Ne ovat suosittuja perhekoiria ja loistavia toko- ja agilityharjoittelussa. Shelteillä on voimakas paimentamisvaisto.
3. Suomenlapinkoira
Kuva: Leeza1331, Wikimedia Commons
Suomenlapinkoira on Pohjois-Euroopasta kotoisin oleva koirarotu, jonka tyyppisen paksuturkkisen ja pystykorvaisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jo 10 000 vuotta sitten. Suomenlapinkoirat, ruotsinlapinkoirat ja lapinporokoirat polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Suomenlapinkoira on yksi maailman vanhimmista tunnetuista koiraroduista.
Suomenlapinkoiran juuret johtavat saamelaisiin, jotka käyttivät rotua luultavasti ensin metsästys- ja vahtikoirana, ja 1600–1700-luvuilta lähtien porojen paimennukseen. Koiria käytetään edelleen joillakin poronhoitoalueilla, sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla.
Lapinlammaskoira vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons.
Suomenlapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira eli kukonharjukoira. Toisesta läheisestä sukulaisestaan, lapinporokoirasta, se erotettiin omaksi rodukseen 1960-luvulla. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993.
Älykkäänä, rohkeana, ystävällisenä, rauhallisena ja uskollisena rotuna tunnettavaa suomenlapinkoiraa käytetään nykyään enimmäkseen perheen seurakoirana. Sillä on taipumusta vahtia reviiriään ja ilmoittaa hakunnalla vieraista. Tämä pohjautuu rodun alkuperäisestä tarkoituksesta saamelaisten porotokan ja kodan vahtina.
4. Kultainennoutaja
Kultaisennoutajan kehitti Skotlannissa 1800-luvulla Sir Dudley Marjoribanks risteyttämällä keltaisen sileäkarvaisen noutajan tweedinvesispanielin ja punaisen irlanninsetterin sekä myöhemmin mustan labradorinnoutajan kanssa.
Pentueisiin syntyi monenvärisiä yksilöitä vaaleasta kermasta syvään mustaan, mutta jatkojalostukseen valittiin vain kultaiset yksilöt, mistä rodun nimi, kultainennoutaja.
Vasemmalla sileäkarvainennoutaja, oikealla maalaus tweedinvesispanielista. Kuva: Gunnandreassen, Wikimedia Commons
Englannin kennelliitto hyväksyi kultaisennoutajan omaksi rodukseen (sileäkarvaisestanoutajasta) vasta vuonna 1913. Rotu saavutti nopeasti suosiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa monipuolisena metsästyskoirana sekä uskollisena ja rakastavana seurakoirana.
Kultainennoutaja tunnetaan iloisesta, ystävällisestä ja avoimesta persoonallisuudestaan sekä älykkyydestään ja sosiaalisesta luonteestaan. Kultaisetnoutajat ovat mukautuvia ja suoriutuvat erinomaisesti niille annetuista tehtävistä metsästyskoirana, palveluskoirana, terapiakoirana tai koko perheen seurakoirana.
5. Saksanpaimenkoira
Saksanpaimenkoira (seefferi, susikoira, sakemanni) on monipuolinen ja suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, jonka jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta.
1890-luvun Saksan paikallisyhteisöissä pyrittiin standardoimaan koirarotuja, jotta ne soveltuisivat paimentamaan ja suojelemaan lammaslaumoja petoeläimiltä. Rodulta vaadittiin älyä, nopeutta, voimaa ja hyvää hajuaistia. Saksassa jalostetut koirat kykenivät kyllä näihin asioihin, mutta erosivat merkittävästi ulkonäöltään. Samaan aikaan maan teollistuminen teki lammaskoirat tarpeettomiksi.
Vanhanaikainen Gellbacke. Kuva: Wikimedia Commons
Von Stephanitz uskoi, että koiria tulisi kasvattaa työskentelyä varten. Hän näki koiranäyttelyssä koiran nimeltä Hektor Linksrhein ja ihastui sen älykkyyteen, uskollisuuteen ja kauneuteen. Hektor Linksrheinista tuli ensimmäinen saksanpaimenkoira ja ensimmäinen koira, joka lisättiin roturekisteriin. Muutaman vuosikymmenen kuluessa Schäferhund oli yksi maailman suosituimmista koiraroduista.
Saksanpaimenkoira tunnetaan vahvasta ja urheilullisesta rakenteestaan sekä älykkyydestään ja koulutettavuudestaan. Saksanpaimenkoiralla on voimakas suojelusvaisto ja niitä käytetäänkin usein vahtikoirina.
Saksanpaimenkoiria käytetään palveluskoiralajeissa, tokossa, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäytössä poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisten sekä puolustusvoimien ja vartijoiden työparina.
6. Jämtlanninpystykorva
Kuva: Canarian, Wikimedia Commons
Jämtlanninpystykorva (jämpti tai jämthund) on Ruotsin kansallisrotu ja maan harmaista metsästyspystykorvista kookkain. Se tunnetaan voimakkaasta ja joustavasta rakenteestaan sekä keskipitkästä, selän ylle kiertävästä hännästään. Luonteeltaan jämptlanninpystykorva on rohkea, tarmokas ja joskus itsepäinen, mutta ystävällinen ja rauhallinen. Jämpti on seurausta uroskoiran ja naarassuden hybridisaatiosta, joka sai alkunsa 480–3 000 vuotta sitten.
Jämtlanninpystykorva on kotoisin Ruotsin Jämtlandista, jonka vaakunassakin kuvataan metsästyskoira hirven kimpussa.
1700-luvulla antropologi Fale Burman mainitsi ensi kertaa jämthundin, joka oli kookas ja susimainen. 1800-luvulla muutkin kirjoittivat harmaasta koirarodusta, jota oli kasvatettu hirven ja karhunmetsästykseen, myös sen turkin vuoksi.
Rodun nimi oli jossain vaiheessa norrlandshund eli norlanninkoira. Myöhemmin rodun kookkaampaa tyyppiä alettiin kutsua harmaaksi pystykorvaksi (gråhund) ja pienempää jämpthundiksi.
Norlanninkoira vuoden 1915 elokuvassa ”Dogs of all Nations”. Kuva: Wikimedia Commons
1800-1900-lukujen vaihteessa Ruotsin Kennelliitto (SKK) alkoi suojella pohjoisia pystykorvarotuja, joskin kiista kapeakuonoisemman harmaan hirvikoiran kanssa (josta tuli myöhemmin norjanhirvikoira) ja kookkaamman susimaisen koiran kannattajien välillä jatkui pitkään.
1930-luvulla kirjailija Aksel Lindström aloitti kookkaan rodun elvyttämisen. Hän onnistui löytämään metsäalueilta kyseisen tyyppisiä koiria, joiden avulla rodun jalostusta jatkettiin. Jämtlantilaisille rodun pelastaminen oli niin tärkeää, että siihen osallistui koko maakunta. Suomeen ensimmäiset jämptit tulivat sotien aikaan vetokoirina.
Jämtlanninpystykorvan pääasiallinen käyttötarkoitus on hirvenmetsästys, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen, kuten suden, karhun ja ilveksen, sekä metsäkanalintujen metsästykseen.
Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Se etsii hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan.
7. Jackrussellinterrieri
Jackrusselinterrieri on pieni, suurimmaksi osaksi valkoinen terrierirotu, ja Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu. Rodun jäljet johtavat muun muassa nyt sukupuuttoon kuolleeseen englantilaiseen valkoterrieriin.
Nykyään tuntemamme jackrusselinterrierit kasvatti ensimmäisenä John ”Jack” Russell, vuonna 1795 syntynyt pastori ja metsästysharrastaja. Tuolloin metsästäjillä oli vaikeuksia erottaa rusehtavia terrierejä sen pääasiallisesta saaliista, ketusta.
Russell osti pienen valko-ruskean kettuterrierinartun nimeltä Trump (sic), jota hän alkoi risteyttämään muun muassa kettuterrierin, manchesterinterrierin ja valkoterrierin kanssa. Russellin jalostamilla koirilla oli terriereille ei-tyypillinen ominaisuus: vaikka ne ajoivat ”ketun koloonsa”, ne eivät koskaan tehneet saaliseläimelle vahinkoa. 1850-luvulla nämä koirat tunnustettiin omaksi rodukseen.
Englantilainen valkoterrieri. Kuva: Wikimedia Commons
Nykyään jackrussellinterrierit tunnetaan älykkyydestään, energiastaan ja uteliaisuudestaan, mikä tekee niistä ihanteellisen valinnan aktiivisille perheille.
8. Suomenajokoira
Kuva: EtäKärppä, Wikimedia Commons
Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, jota käytetään lähinnä jäniksen ja ketun metsästykseen. Laskettaessa maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen tekemä jälki, seurata sitä ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.
Suomenajokoira sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella jalostusohjelman tuloksena, jossa oli mukana ranskalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia koiria. Jalotuksen tavoitteena oli kehittää ajokoira, joka voi toimia Suomen mäkisessä maastossa ja syvässä lumessa.
Suomalaisia ajokoiria vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons
Jalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu,mutta ajokoiran selän mustasta väristä ja valkoisista merkeistä ei onnistuttu pääsemään eroon.
Vaikka suomenajokoiran ulkomuotoa pyrittiin muuttamaan, sen käyttöominaisuuksia ei unohdettu; sitä käytetään edelleen jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
9. Kääpiösnautseri
Kääpiösnautseri eli helpolta toiselta nimeltään Zwergschnauzer on pienikokoinen ja karkeakarvainen rotu, jota käytettiin alun perin vahti- ja rottakoirana. Nykyisin niitä käytetään etupäässä seurakoirana.
Varhaisimmat tiedot snautserien kehityksestä Saksassa ovat 1800-luvun lopulta. Alun perin ne kasvatettiin keskikokoisiksi maatilan koiriksi, jotka sopivat yhtä lailla rottien häätämiseen kuin paimentamiseen ja vahtimiseenkin.
Ajan myötä snautsereita jalostettiin pienempiin rotuihin, kuten affenpinseriin, kääpiövillakoiraan, kääpiöpinseriin ja pomeranianiin.
Ensimmäinen kääpiösnautseri oli vuonna 1888 tunnustettu musta narttu nimeltä Findel. Saksan pinseri-snautseri-klubi mainitsi karkeakarvaisen kääpiösnautserin ensi kertaa 1895. Suomeen ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin vuonna 1956 Alankomaista.
Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen koirarotu, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Ulkoilun lisäksi se sopii toko- ja agilitykilpailuun.
10. Mäyräkoira
Viimeisimpänä, vaan ei koostaan huolimatta vähäisimpänä, käsittelemme karkeakarvaisen mäyräkoiran.
Mäyräkoira (Dachshude, Dackel, Teckel) on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, joka jalostettiin Saksassa nimensä mukaisesti alun perin mäyräjahtiin.
Ensimmäiset tarkistettavissa olevat viittaukset mäyräkoiraan ovat 1700-luvun kirjoista. Alkuperäiset saksalaiset mäyräkoirat olivat todennäköisesti kookkaampia kuin nykyaikaiset mäyräkoirat. Vaikka rotu on saanut nimensä mäyristä, sitä käytettiin yleisesti myös kanien ja kettujen metsästykseen, haavoittuneiden peurojen etsimiseen, sekä laumana myös villisikojen ja ahmojen metsästykseen.
Mäyräkoiran luppakorvat ja kaareva häntä ovat tarkoituksella jalostettuja. Korvien tapauksessa luppakorvat estävät ruohonsiementen, lian ja muiden aineiden pääsyn korvakäytävään. Kaareva häntä puolestaan näkyy hyvin pitkässä ruohikossa ja siitä on hyvä vetää koira pois sen juuttuessa mäyrän tai muun riistan asuttamaan koloon tai luolaan.
Mäyräkoiran alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Jotkut uskovat sen olevan lyhytkarvaisen saksanseisojan, pinserin ja saksanajokoiran risteytys tai olevan Bruno-tyypin juranajokoiran jälkeläisiä. Toiset väittävät mäyräkoiran polveutuvan ranskalaisesta pointterista, vihikoirasta tai basset houdista. Mene ja tiedä, päättele alla olevasta kuvasta.
Vasemmalla ylhäällä lyhytkarvainen saksanseisoja, oikealla ylhäällä kääpiöpinseri, vasemmalla alhaalla ranskanseisoja (Braque Francais) ja oikealla alhaalla Bruno-tyypin juranajokoira (Bruno Jura Hound). Kuvat: Wikimedia Commons.
Yhteenveto
Suomalaisten koirarotujen suosio kuvastaa kansamme monipuolisia tarpeita ja mieltymyksiä, mitä tulee karvaisiin kavereihimme, koiriin.
Suomalaiset rakastavat koiriaan koosta riippumatta; aina pienistä ja aktiivisista roduista, kuten jackrussellinterrieristä ja mäyräkoirasta aina suurempiin ja rennomimpiin rotuihin, kuten kultaisiinnoutajiin ja saksanpaimenkoiriin.
Suomalaisten suosituimpien koirarotujen alkuperän ja historian ymmärtäminen voi antaa meille käsityksen rotujen ainutlaatuisista ominaisuuksia ja luonteenpiirteistä.
Tämä on vain pieni otos siihen, minkälaisia koiria suomalaiset omistavat, ja on tärkeää huomata, että rodusta riippumatta kaikilla koirilla on potentiaalia olla loistavia ja uskollisia kumppaneita.
Toivottavasti tästä jutusta oli iloa lukijoillemme ja kommentoi toki, jos sinun mielestäsi tärkeä koirarotu jäi puimatta ja haluaisit kuulla siitä lisää.
Jutun lähteinä on käytetty englannin-, suomen- ja ruotsinkielisiä Wikipedioita sekä Hankikoira.fi-sivustoa.
Yhä useampi saa tietonsa ja viihteensä nykyään internetistä ja painettujen lehtien lukijamäärät ovat olleet jo pitkään laskussa. Monet kuitenkin nauttivat edelleen painetun lehden hypistelystä ja kiinnostuksen kohteensa parissa rentoutumisesta. Moni pitää (onneksi) toimituksellista sisältöä myös luotettavampana lähteenä. Mikä on paras koiralehti ja onko koirille omistettuja aikakauslehtiä enää edes olemassa? Paneuduimme asiaan.
1. Aikuiselle Koiramme-lehti
Koiramme on Kustannus Oy Koiramme -yhtiön julkaisema koiralehti, joka ”ottaa kantaa paremman koiranpidon puolesta, seuraa koirien terveyttä ja koiria koskevaa lainsäädäntöä, raportoi näyttelyistä, kokeista ja kilpailuista sekä käsittelee ajankohtaisia asioita.”
Koiramme-lehteä julkaistaan kolmena eri versiona:
PerusKoiramme
MetsästysKoiramme sisältää 16 sivua metsästyskoira-aiheita
Edellisten yhdistelmätilaus
Koiramme-lehti postitetaan kaikille Suomen Kennelliiton jäsenille. Lisäksi se on saatavilla useimmista Suomen kirjastoista ja irtonumeromyynnissä kioskien ja päivittäistavarakauppojen lehtipisteissä.
Toukokuusta 2022 lähtien Kennelliiton jäsenet voivat lukea lehteä myös digitaalisena osoitteessa digi.koiramme.fi. Koiramme-lehden verkkosivut löytyvät osoitteesta www.koiramme.fi.
Koiramme on käytännössä ainoa vain koiriin erikoistunut, aikuisille suunnattu suomenkielinen koiralehti.
Henkilöjäsenelle Kennelliiton jäsenyys maksaa tällä hetkellä 40 € vuodessa.
2. Lapselle Pets-lehti
Pets on Storyhouse Egmontin julkaisema, 6–12-vuotiaille eläinrakkaille lapsille suunnattu lehti, joka sisältää ”runsaasti hauskaa, hyödyllistä, viihdyttävää ja mielenkiintoista tietoa lemmikkieläimistä.”
Vaikka Pets-lehti ei ole varsinainen koiralehti, kuudesti vuodessa ilmestyvä lehti sisältää paljon tietoa myös koirista. Sen jutut käsittelevät lemmikkieläinten hoitoa, käyttäytymistä ja koulusttamista.
Lehden joka numeron välissä tulee julisteita, joissa poseeraavat niin koiria, kissoja, hevosia, kaneja, kaloja, lintuja kuin jyrsijöitäkin.
Koska Suomi on kaksikielinen maa, voimme suositella myös erinomaista ruotsinkielistä koiralehteä nimeltä Härliga Hund. Se on ”pippurinen ja inspiroiva lehti elämästä koiran kanssa.”
Härliga Hund tarjoaa hyödyllistä luettavaa jokaiselle koiranomistajalle, olitpa sitten ensimmäinen pentu sylissäsi tai elänyt koko elämäsi koirien kanssa.
Lehden aiheita ovat koiran terveys, moderni koulutus, käyttäytyminen, koirakoulu, yhteinen tekeminen, matkustaminen koiran kanssa sekä viimeisimmät uutiset liittyen koiratarvikkeisiin ja koiratutkimukseen.
Tärkeä osa lehteä on ihmisen ja koiran välinen suhde. Lehden parissa pääset tutustumaan tuttujen ja tuntemattomien koiraperheiden koteihin ja elämään koiran kanssa.
TV:stä tuttu Ryhmä Hau, eli Jännälahden asukkaat Riku, Samppa, Kaja, Toma, Vainu, Rekku ja Rolle, seikkailevat nyt omassa lehdessään, jonka nimi on Paw Patrol.
Outoa muuten, että lapsille suunnatun lehden nimi on englanninkielinen.
”Paw Patrol on lastenlehti täynnä mielenkiintoisia tehtäviä, joiden parissa lapsi oppii tunnistamaan kirjaimia, numeroita ja muotoja, sekä kehittämään omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan.”
Lehti sisältää monipuolisia askartelu- ja väritystehtäviä, hauskoja pelejä ja äänen luettavaksi tarkoitettuja tarinoita, joiden parissa on mukava viettää yhteisiä hetkiä lapsen kanssa. Paw Patrol ilmestyy 10 kertaa vuodessa.
Harrastelehtiin keskittynyt oululainen Karprint julkaisi aiemmin Meidän koira -nimistä lehteä, mutta lehden julkaiseminen on lopetettu 2019-2020 tienoilla.
Yhteenveto
Kuten huomata saattaa, tarjolla olevien koiralehtien valikoima on pienentynyt viime vuosien aikana merkittävästi, koska ihmiset hakevat tietonsa ja viihteensä nykyään netistä.
Suomenkielisiä, aikuisille suunnattuja koiralehtiä, on oikeastaan vain Koiramme-lehti, jonka tilaaminen edellyttää Kennelliiton jäsenyyttä.
Lapsille suunnattuja koiralehtiä on tarjolla sentään kaksin kappalein Pets- ja Ryhmä Hau -lehtien muodossa.
Missasimmeko jonkin koiralehden? Mistä sinä etsit mieluiten tietoa koirista? Luetko ylipäätään aikakauslehtiä? Kommentoi alle.
Jokainen, jolla on ollut koira, tietää sen uskomattoman vahvan siteen, joka ihmisen ja eläimen välille voi muodostua. Ennen pitkää joudumme kuitenkin sanomaan hyvästit karvaiselle perheenjäsenellemme. Ihmisten huolenpidon ansiosta koirat elävät nykyään entistä pidempään, mikä tarkoittaa, että meillä on enemmän yhteistä lenkki-, käpertely- ja leikkiaikaa. Mutta miksi koirat elävät meihin ihmisiin verrattuna vain niin vähän aikaa?
Saatat tuntea käsitteen ”koiran ikä ihmisen iässä”, jossa koiran ikävuodet täytyy kertoa seitsemällä verrattaessa ihmisen ikään. Esimerkiksi viisivuotias koira olisi ihmisen iässä 35-vuotias. Uudempien tutkimusten mukaan koiran ihmisikä laskettaisiin kertomalla koiran oikean iän luonnollinen logaritmi 16:lla ja lisäämällä lukuun 31. Vaikka luin lukiossa pitkän matematiikan, älä kysy mitä se tarkoittaa. Voit käyttää ihmisiän laskemiseen Ylen uutisartikkelin yhteydessä julkaistua laskuria.
Todellisuudessa kaikilla eläinlajeilla on eri elinajanodote. Vielä 1900-luvun puolivälissä suomalaisen miehen elinajanodote oli noin 55 vuotta ja naisen 61 vuotta. Vuonna 2020 syntyneillä miehillä elinajanodote on 79 vuotta ja naisilla lähes 85 vuotta.
Pisimpään elävät muuten japanilaiset, jotka keikkuvat pallollamme keskimäärin 85-vuotiaaksi.
No niin, eksyin lähteisiin taas kerran. Palataanpa koiriin…
Elinikään vaikuttavat asiat
Mitä tulee eläinlajin tai rodun elinajanodotteeseen, siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten:
Nopeammin kehittyvillä lajeilla on yleensä lyhyempi raskaus ja niiden hampaat puhkeavat nopeammin. Nopeasti kehittyvillä lajeilla fyysinen kehitys ja sukukypsyys päättyyvät aikaisemmin. Hyvin usein nopeammin kehittyvät lajit elävät myös lyhyemmän aikaa.
Verrattaessa ihmisiä muihin lajeihin, on kiehtovaa, että mikään muu laji päällä Maan ei huolehdi jälkeläisistään niin kauan kuin me. Ihmisvanhemmat takaavat lapsiensa selviytymisen vuosikausiksi vielä lapsuuden jälkeenkin – ja se kasvattaa lajimme pitkäikäisyyttä.
Tiesitkö muuten, että lyhytikäisin eläinlaji on päivänkorento, joka saattaa elää vain päivän tai pari, ja joidenkin lajien kohdalla vain muutamia tunteja. Pitkäikäisin laji puolestaan on islanninsimpukka, joka on elänyt (mitattuna) pisimpään 507-vuotiaaksi.
Koirat polveutuvat susista, joiden eliniänodote on ihmisten hoidossa 15-20 vuotta.
Miksi ihmeessä niiden kesyjen sukulaisten eliniänodote on vain 7-15 vuotta?
Vaikka koirien elinikään vaikuttaa useita seikkoja, yksi merkittävimmistä on koirarotujen syntymisen aikana tapahtuneet geneettiset muunnokset.
Etsiessään haluttuja fyysisiä ominaisuuksia jalostajat sallivat vain tiettyjen yksilöiden lisääntymisen, mikä vähensi luonnollisen geenipoolin vaihtelua.
Luonnossa satunnainen lisääntyminen mahdollistaa suuremman geneettisen monimuotoisuuden ja ominaisuudet kulkeutuvat luonnollisen valinnan kautta. Luonnossa vain sellaisten yksilöiden geenit saavat jatkoa, jotka selviytyvät ja sopeutuvat ympäristön asettamiin vaatimuksiin ja muutoksiin.
Yleisesti ottaen, vain vahvimmat ja hallitsevimmat urokset pääsivät parittelemaan ja naaraistakin vain ne selviytyvät, jotka ovat tarpeeksi vahvoja lisääntymään, imettämään ja ruokkimaan jälkeläisiään.
Luonnossa sairaat ja heikot yksilöt eivät selvidy tai pääse lisääntymään, ja siksi kyseiset geenit eivät säily lajissa.
Charles Darwinin ”kelpoisimman eloonjääminen” saattaa kuullostaa julmalta, mutta loppujen lopuksi vain se takaa koko lajin selviytymisen ja hyvinvoinnin.
Pitkässä juoksussa lajin fyysiset ominaisuudet muuttuvat kuitenkin hyvin hitaasti.
Yleisesti ottaen, pienet koirarodut elävät pidempään kuin suuremmat rodut. Johtavan teorian mukaan isommat rodut kuolevat aikaisemmin, koska ne yksinkertaisesti ikääntyvät nopeammin.
Jalostuksen vaikutus koirien elinikään
Koiranjalostajat ovat saaneet luotua hyvin monimuotoisen lajitelman erilaisia rotuja hyvin erilaisilla fyysisillä ominaispiirteillä.
Koirarodut luotiin jalostamalla vain hyvin rajoitettu määrä yksilöitä, mikä johti pienentyneeseen geenipoolin vaihteluun.
Siinä missä todennäköisyydet halutuille fyysisille ominaisuuksille ovat kasvaneet, yksilöiden mahdollisuudet periä myös lajin viallisia resessiivisiä geenejä ovat kasvaneet.
Nämä vialliset geenit sulkevat sisäänsä anatomisia epämuodostumisia, geneettisiä häiriöitä ja alttiuksia erilaisille sairauksille.
Geenit periytyvät aina parittain ja niissä dominoivat geenit hallitsevat. Kun kaksi yksilöä parittelee, heidän jälkeläisensä perivät aina yhden geenin molemmilta vanhemmilta.
Kun vaihtelu on vähäisempää, on todennäköisempää, että kahden sellaisen parittelevan yksilön, joilla on samat vialliset geenit, periytyvät myös heidän jälkeläisilleen.
Tämän seurauksena useimmilla koiraroduilla on omat geneettiset alttiutensa erilaisille sairauksille.
Esimerkiksi kultaisetnoutajat ovat alttiimpia sairastumaan moniin syöpiin ja pernakasvaimiin.
Samoin rotujen fyysiset ominaisuudet voivat altistaa yksilöitä sairauksille. Esimerkiksi mäyräkoirien hauska pitkänomainen runko tekee niistä altiimpia välilevynpullistumille.
Litteänaamaisilla koiraroiduilla, kuten presidentti Sauli Niinistön ja Jenni Haukion aiemmin omistamalla bostoninterrieri Lennulla, esiintyy usein hengitysvaikeuksia, heikentynyttä lämmönsietokykyä sekä lisääntynyttä alttiutta hengitystietulehduksille ja -sairauksille.
Ruokavalio ja elintavat
Susiin verrattuna koiran elämä on paljon enemmän paikallaan pysyvää. Jopa työ- eli käyttökoirat liikkuvat susia vähemmän.
Tästä syystä susilla on hoikka ja urheilullinen vartalo. Ne syövät luonnollista ruokaa ja metsästyksen kautta saatua täysravintoa.
Kotieläimillä pidetyillä koirilla on vankempi vartalo. Ne saavat usein liikaa ruokaa, mikä lisää niiden kuormitusta tuki- ja liikuntaelimistössä, sydämessä ja muissa järjestelmissä.
Kotikoirat syövät pääasiassa prosessoitua ruokaa, ja mielenkiintoista kyllä, ne ovat perineet joitain ihmisten sairauksia, kuten diabeteksen.
Yhteenveto
Ihmisen ja koiran side on erottamaton, mutta on kiistatonta, että me elämme koiria pidempään. Ennen pitkää me joudumme luopumaan parhaasta ystävästämme. Miksi koiran pitää vain niin vähän aikaa?
Vaikka koirat elävät vähemmän aikaa, ne opettavat meille monia hyviä asioita:
Kun läheisesi tulevat kotiin, juokse aina tervehtimään heitä.
Älä koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä lähteä mihin tahansa.
Rakasta aina puhdasta ilmaa ja tuulta kasvoillasi.
Muista aina ottaa päiväunia.
Muista aina venytellä ennen ylös nousemista.
Juokse, telmi ja leiki joka ikinen päivä.
Kerää aina mahdollisimman paljon huomiota ja anna ihmisten rapsuttaa sinua.
Lämpiminä päivinä käy makaamaan nurmikolle, koska sinusta vain tuntuu siltä.
Kuumina päivinä juo paljon vettä ja pyöri viimeisessäkin lumikinoksessa.
Kun olet onnellinen, heilutasi häntää koko kehollasi.
Älä koskaan teeskentele jotain, mitä et olet.
Jos jollakin on huono päivä, ole hiljaa, istu hänen lähellään ja ojenna hänelle tassua.
Ole uskollinen.
Jos olet juuri menettänyt tai menettämässä rakkaan koirasi, niin syvimmät osanottoni.
Lainaan kultaistennoutajien rotujärjestön sivuilla julkaistua kuvaa hieman lyhennellen ja muokaten:
Jos tuskat tekevät leponi unettomaksi, teethän mitä sinun tulee tehdä, sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa.
Vie minut sinne, missä tarpeeni hoidetaan ja pysythän kanssani loppuun asti. Pidäthän minusta kiinni ja puhut minulle, kunnes silmäni eivät enää näe.
Toivon, että aikanaan ymmärrät, että olit hyvä päästäessäsi minut pois.
Vaikka häntäni on hyvästit heilauttanut, olen tuskalta ja kärsimykseltä pelastettu.
Olemme olleet niin läheiset nämä vuodet, me kaksi. Tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa.
Hän on nyt kivuton ja voi hyvin. Vaikka en ole uskonnollinen: te tapaatte vielä ❤️.
Uuden koiranpennun omistajana tulet todennäköisesti kokemaan tunteiden sekamelskan – toisaalta olet äärettömän innoissasi suloisesta karvakuonosta, mutta luultavasti myös hieman huolissasi, miten se tulee sopeutumaan uuteen perheeseensä ja miten onnistut huolehtimaan siitä. Minä ainakin olin!
Mutta älä huoli, kaikki menee varmasti erittäin hyvin. Huolen lieventämiseksi kokosimme listan välttämättömiä tuotteista, jotta voisit rentoutua ja nauttia joka hetkestä uuden ihanan pennun kanssa.
Huomaa, että ostaessasi pennun kasvattajalta, saat häneltä pentua noutaessasi yleensä ”selviytymispakkauksen”, joka saattaa sisältää osan listaamistamme tuotteista.
* Juttu sisältää mainoslinkkejä. Yhteistyökumppanimme voivat maksaa meille pienen komission näiden linkkien kautta tulevista myynneistä.
Ihan ensimmäiseksi pentu tarvitsee sopivan kokoisen pannan. Pentukoiran panta on luonnollisesti pieni, mutta säätövarasta ja rodun kasvunopeudesta riippuen saatat tarvita isomman jo hyvinkin pian.
Pantaan ja hihnakoulutukseen totuteltaessa hyvä nyrkkisääntö on, että pentupannan tulisi olla mahdollisimman kevyt ja koiralle huomaamaton. Metalliketjut voivat olla pennulle liian painavia, mutta kestävät nailon- ja muovipannat toimivat yleensä hyvin.
Suosittelemme pannaksi pikalukituksella varustettua mallia, koska sisäsiisteyttä opetellessa kiire ulos pissalle voi tulla äkillisesti ja usein.
Panta ei saisi olla myöskään liian tiukka. Pannan ollessa päällä, väliin tulisi mahtua hyvin kaksi sormea ilman, että pentu saa kuitenkaan riisuttua pannan pois päältään.
Peten Koiratarvikkeessa on erillinen tuotekategoria pentupannoille (alk. 6,90 €) ja tuotteita on mahdollista suodattaa muun muassa tuotemerkin ja värin perusteella.
Pannalle vaihtoehtoinen välttämättömyys on hyvät valjaat, jotka voivat uteliaan pennun terveyden kannalta olla myös parempi vaihtoehto. Koiran ryntääminen hihnan loppuun asti aiheuttaa sen kaulassa nopean ja terävän paikallisen voiman, joka voi vahingoittaa kaulan rakenteita.
Etenkin nopeille ja vetämiseen taipuville roduilla suositellaankin usein mieluummin pehmustettuja, hyvin istuvia ja ergonomisia valjaita.
Valjaita valittaessa on huomioitava, että:
Valjaat eivät paina pennun lapaluuta
Rinnan ympäri tuleva osa on riittävän etäällä kainaloista
Remmin kiinnityskohta on lähempänä rintarankaa kuin niskaa
Etuosan Y-muoto asettuu keskelle, rintalastan korkeimman kohdan alueelle
Peteltä löytyy hyvä valikoima myös pentuvaljaita alkaen 7,99 €, mutta mikäli yhtään epäilet, että et osaa tilata oikeanlaisia ja sovittaa niitä pennullesi, ota pentu mieluummin mukaan paikalliseen lemmikkitarvikeliikkeseen, jonka henkilökunta osaa suositella ja sovittaa pennulle sopivia.
3. Pentuhihna tai -talutin
Hihna tai talutin on uuden koiranomistajan välttämätön perusvaruste, johon on voitava luottaa säässä kuin säässä.
Koiranpennun ensimmäiset kuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi tärkeimmistä on hihnassa kulkeminen.
Kuten pannankin valinnassa, pennulle hyvä valinta on kapea ja kevytlukkoinen talutin, joka ei paina pennun kaulaa ja rajoita oppivan koiran liikkumista.
Pennun kasvaessa talutin tai hihna tulee tarvittaessa vaihtaa järeämpään, koiran painoa ja hallintatasoa vastaavaksi.
Laajimman valikoiman talutushihnoja tarjoaa Zooplus, josta nailonhihnan saa edullisimmillaan 3,49 eurolla.
Koiranpennun tulee saada tarpeeksi lepoa ja sillä tulisi olla oma turvallinen paikka, johon käpertyä päivän leikkien jälkeen. Ja pennut nukkuvat paljon!
Mitä koiranpeteihin tulee, niissä kannattaa kiinnittää huomiota kokoon ja pestävyyteen. Koiran tulee mahtua petiin koko pituudeltaan ja leveydeltään myös asettuessaan siihen kyljelleen.
Helposti palelevalle, lämmössä viihtyvälle ja ohutturkkiselle pennulle kannattaa valita reunallinen peti, joka tarjoaa samalla sivuttaissuuntaista tukea.
Koska pennut ovat innokkaita tutkimaan ympäröivää maailmaa hampaillaan, jotkut asiantuntijat suosittelevat pentupediksi muovipetiä, jonka voi pehmustaa esimerkiksi viltillä tai tyynyllä. Muovipeti on helppo myös puhdistaa pissavahingon sattuessa.
5. Koiraportti
Sähköjohdot, pistorasiat, kuuma uuni, lasten lego-palikat, myrkylliset kasvit ja ruoka-aineet. Useimpien kotona on paljon koiranpennulle vaarallisia asioita, joita ei ehkä tule ajatelleeksi ennen pennun tuloa.
Kunnes pentu ymmärtää minne se saa mennä ja minne ei, voit rajata sille sallitun ja turvallisen tilan koiraportilla.
Mittaa valmiiksi oviaukon leveys, sillä tarjolla on lukuisia erilevyisiä ja -korkuisia koiraportteja. Painetassuilla ovisuuhun kiinnitettävä koiraportti on helppo asentaa, eikä siihen tarvita työkaluja.
Markkinoilla on myös jalkapainikkeella avattavia sekä lemmikkiovella varustettuja malleja kulkemisen helpottamiseksi.
Valvothan pentua aluksi, jotta se ei työnnä päätään portin pinnojen välistä ja jää jumiin.
6. Kakkapussit
Tämä ei liene hohdokkain ostoksesi, mutta kakkapussit ovat koiranomistajalle välttämättömyys, ellei sinulla ole omaa pihaa.
Ennen pitkää tulet huomaamaan, että vaikka miten varaudut, joskus ne ovat kuitenkin lopussa.
Lämpimien pökäleiden kerääminen ei ole muutenkaan mitään juhlavaa hommaa, mutta oletpa ainakin ympäristöstä ja yleisestä viihtyisyydestä välittävä koiranomistaja.
7. Pennun kasvatus -kirja
Olen suositellut tätä ennenkin, mutta tämä on oikeasti mah-dot-to-man hyödyllinen tuote uudelle koiranomistajalle, jonka kanssa et jää pulaan!
Tuire Kaimio on tunnettu eläintenkouluttaja, joka on kirjoittanut Pennun kasvatus -nimisen tietokirjan.
Kirjassa käydään selkeästi läpi pennun eri ikävaiheet pennusta murrosikään ja täysikasvuiseksi aikuiseksi.
Lisäksi siinä annetaan syvällisiä ja monipuolisia neuvoja koiran koulutukseen – esimerkiksi miten pennulle opetetaan sen tärkeimmät taidot, kuten luoksetulo, istuminen ja pannan laitto.
Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan hinta Adlibriksellä tätä kirjoitettaessa 29,90 €.
