Koiran terveys -kategoriassa käsittelemme koirien terveyteen liittyviä aiheita, kuten sairauksia ja niiden ennaltaehkäisyä, rokotuksia ja hoitoa. Tarjoamme tietoa koirien yleisimmistä terveysongelmista ja niiden oireista, jotta voit pitää lemmikkisi terveenä ja hyvinvoivana.
Syksy on aktiivista sieniaikaa, jolloin koiranomistajien on oltava metsäretkillä erityisen tarkkana. Koirat – varsinkin pennut – ovat luonnostaan uteliaita ja saattavat maistella sieniä, jotka voivat aiheuttaa sille vakavan myrkytyksen.
Koirat eivät valitettavasti tiedä, mikä sieni on syötävä ja mikä myrkyllinen, eikä rehellisyyden nimissä moni omistajakaan (minä mukaanlukien). Siksi paras nyrkkisääntö metsässä on, että kaikki sienet ovat koiralle kiellettyjä herkkupaloja.
Tutkimusten mukaan vuosittain kymmenet koirat kärsivät sienimyrkytysoireita, ja vakavimmissa tapauksissa myrkytykset voivat johtaa jopa koiran menehtymiseen.
Tässä blogijutussa selvitetään, mitkä sienet ovat koirille kaikkein vaarallisimpia, miten tunnistaa sienimyrkytyksen oireet koiralla ja mitä toimenpiteitä myrkytysepäilyssä tulee tehdä.
Välittömät toimenpiteet, jos koira syö sieniä
Jos koira syö sieniä, kannattaa yrittää tunnistaa sienilaji, ottaa siitä näyte ja valokuvia sekä konsultoida eläinlääkäriä.
Jos epäilet tai tiedät koirasi syöneen sieniä, on tärkeää toimia nopeasti ja rauhallisesti. Pyri välittömästi estämään koiraa syömästä lisää sieniä, jos se on vielä niiden läheisyydessä.
On tärkeää yrittää tunnistaa, mistä sienestä on kyse, sillä tieto on elintärkeä eläinlääkärin antaman hoidon kannalta. Jos mahdollista, ota näyte samasta sienestä, jota koira on syönyt.
Käytä suojakäsineitä ja säilytä sieninäyte paperipussissa tai kostean paperipyyhkeen sisällä. Älä käytä muovipussia, jotta sieni ei homehtuisi liian nopeasti. Merkitse pussi selkeästi ”Älä syö!”.
Valokuvaa sienet niiden kasvupaikalla. Kuvaa sienen kaikki osat: lakki, heltat, jalka ja jalan tyvi. Jalan tyven ympärillä oleva tuppi tai säkki voi olla merkki myrkyllisestä lajista, kuten kärpässienistä.
Tärkeimpänä ohjeena on kuitenkin tämä: jos epäilet koirasi syöneen sienen tai useampia, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Aikaa ei pidä hukata odotteluun.
Anna eläinlääkärille mahdollisimman paljon tietoa tapahtuneesta. Kerro, milloin koira todennäköisesti söi sienen, missä paikassa se tapahtui (tämä voi auttaa arvioimaan alueella yleisiä sienilajikkeita), kuinka paljon sieniä koira mahdollisesti söi, sekä miltä sieni näytti: kuvaile muotoa, väriä ja muita mahdollisia tunnusmerkkejä.
Sienimyrkytyksen oireet koirilla
Sienimyrkytyksen oireet voivat vaihdella suuresti riippuen syödyn sienen lajista ja sen sisältämistä myrkyistä. Oireet voivat ilmetä nopeasti, jopa 15 minuutin kuluessa syömisestä, tai ne voivat viivästyä useita tunteja tai jopa päiviä.
Varhaisia oireita, joita voi ilmetä 15 minuutista 3 tuntiin sienen syömisestä:
Oksentelu
Ripuli (voi olla myös veristä)
Liiallinen kuolaaminen
Vatsakipu
Ruokahaluttomuus
Myöhäisiä oireita, jotka voivat ilmetä tunneista päiviin myöhemmin sienen syömisestä:
Väsymys
Heikkous
Koordinaatiohäiriöt, kuten horjahtelu, epävarmuus, ataksia, ”humalainen” olo
Vapina
Kouristukset
Keltaisuus ikenissä, iholla tai silmänvalkuaisissa
Lisääntynyt jano ja virtsaaminen
Vähentynyt tai olematon virtsaaminen
Hallusinaatiot
Aggressiivisuus
Epänormaali tai alhainen syke
Romahdus
Sisäelinvauriot (maksa ja/tai munuaiset)
Kooma
Oireiden monimuotoisuus ja niiden ilmaantumisajan vaihtelu korostavat sienen tunnistamisen tärkeyttä. Esimerkiksi Suippumyrkkyseitikin aiheuttamat oireet voivat ilmaantua vasta useiden päivien kuluttua, jolloin munuaisvaurio voi olla jo vakava. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka koira vaikuttaisi aluksi oireettomalta.
On myös syytä muistaa, että jotkut sienet voivat aiheuttaa vakavia oireita jo pelkästä haistamisesta tai nuolaisemisesta. Vaikka et olisi nähnyt koiran syövän sientä, mutta epäilet sen saattaneen koskea myrkylliseen sieneen ja koiralla ilmenee oireita, on syytä hakeutua eläinlääkärin hoitoon.
Yleisimmät koirille myrkylliset sienet Suomessa
Yleisesti ottaen, jos sieni on myrkyllinen ihmiselle, se on todennäköisesti myrkyllinen myös koiralle. Suomessa kasvaa useita koirille vaarallisia myrkkysieniä, joista osa voi aiheuttaa hyvinkin vakavia myrkytyksiä.
Valkokärpässieni
Valkokärpässieni on kauttaaltaan valkoinen, mukaan lukien sen heltat. Kuva: Wikimedia Commons.
Valkokärpässieni (Amanita virosa) on kokonaan valkoinen kärpässienilaji, joka on yksi myrkyllisimmistä sienistä Suomessa. Se sisältää amatoksiineja, jotka aiheuttavat akuutin maksavaurion.
Pienikin määrä valkokärpässientä voi johtaa koiralla vakavaan myrkytykseen ja hoitamattomana kuolemaan. Valkokärpässientä tavataan koko Suomessa, joten se on syytä oppia tunnistamaan ja välttämään.
Kavalakärpässieni
Kavalakärpässieni on maailman vaarallisin kärpässieni ja yksi myrkyllisimmistä sienistä, mutta Suomessa onneksi melko harvinainen. Kuva: Archenzo, Wikimedia Commons.
Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) on maailman myrkyllisimpänä pidetty sieni, joka on sukua valkokärpässienelle. Kavalakärpässieni sisältää samoja amatoksiinimyrkkyjä ja tuhoaa koiran maksan nopeasti, usein kohtalokkain seurauksin.
Onneksi kavalakärpässieni on Suomessa harvinainen; sitä esiintyy lähinnä lounaisrannikolla. Koiranomistajan on kuitenkin hyvä tunnistaa tämä sienilaji, sillä jo pieni maistiainen on hengenvaarallinen.
Suippumyrkkyseitikki
Suippumyrkkyseitikki on tappavan myrkyllinen seitikkilaji, jolla on kuparinruskea lakki, jossa on pieni kohouma. Kuva: Eric Steinert, Wikimedia Commons
Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on pienikokoinen oranssinruskea seitikkisieni, joka on erittäin myrkyllinen. Suippumyrkkyseitikki sisältää orellaniini-nimistä myrkkyä, joka vaurioittaa koiran munuaisia ja maksaa jo pieninä annoksina.
Tämän sienen vaikutukset näkyvät viiveellä: koira voi aluksi vaikuttaa normaalilta, mutta muutaman päivän kuluttua ilmenee vakavia oireita, kun pysyvä munuaisvaurio on jo kehittynyt. Ruokaviraston mukaan suippumyrkkyseitikki on vaatinut Suomessa jopa kuolonuhreja.
Myrkkynääpikkä
Myrkkynääpikkä on havupuidem kannoilla viihtyvä pienikokoinen ja kellertävänruskea lahottajasieni. Kuva: Eric Steinert, Wikimedia Commons.
Myrkkynääpikkä (Galerina marginata) on pienikokoinen ruskea sieni, joka kasvaa usein lahopuulla (kannoilla ja maapuilla). Myrkkynääpikkä on erittäin vaarallinen, sillä se sisältää samoja tappavia amatoksiineja kuin kavalakärpässieni. Nämä sienet voivat aiheuttaa koiralle vakavan maksavaurion ja myrkytystilan pienestäkin määrästä.
Myrkkynääpikän huomaaminen koiran suussa on haastavaa sen pienen koon vuoksi – varo siis tilanteita, joissa koira nuuskii lahonnutta puunkappaletta tai kantokasaan ilmestyneitä ruskeita sieniä.
Korvasieni
Korvasieni on käsittelemättömänä tappavan myrkyllinen sienilaji, joka on helppo tunnistaa ruskeasta, ontosta ja poimuisesta lakistaan. Kuva: CC BY-SA, Wikimedia Commons.
Korvasieni (Gyromitra esculenta) on ryppyisen aivomaisen lakin omaava ruskea sieni, jota kasvaa keväisin paljon. Raakana tai väärin käsiteltynä korvasieni on koiralle tappavan myrkyllinen. Se sisältää gyromitriini-nimistä myrkkyä, joka vahingoittaa maksaa ja hermostoa ja voi aiheuttaa mm. kouristuksia. Korvasienen myrkky on niin voimakas, että jopa sen keittovesihöyryt ovat vaarallisia hengitettynä.
Ihmiset syövät korvasieniä vain huolellisesti ryöpättynä, mutta koira saattaa hotkaista raakanakin – joten erityisesti kevätretkillä pidä koira poissa korvasieniesiintymistä.
Punakärpässieni
Punakärpässieni on myrkyllinen sieni, joka on helppo tunnistaa omintakeisen punavalkoisen värityksensä ansiosta. Kuva: Onderwijsgek, Wikimedia Commons.
Punakärpässieni (Amanita muscaria) on kirkkaanpunainen, valkopilkullinen kärpässieni, joka sisältää hermostoon vaikuttavia myrkkyjä (muskimolia, iboteenihappoa ja hieman myös muskariinia), jotka voivat aiheuttaa koiralle sekavuutta, hoipertelua, uneliaisuutta tai toisaalta voimakasta levottomuutta. Punakärpässienen hallusinogeeniset myrkyt voivat saada koiran käyttäytymään poikkeavasti – esimerkiksi haukkumaan kummallisesti tai jopa aggressiivisesti.
Yleensä punakärpässienen myrkytys ei ole yhtä hengenvaarallinen kuin edellä mainittujen sienien, mutta oireet voivat silti olla rajuja ja vaatia kiireellistä hoitoa.
Huom! Myös sen lähisukulaisia, pantterikärpässieneä (Amanita pantherina) ja ruskokärpässieneä (Amanita regalis) esiintyy yleisesti Suomen metsissä.
Pulkkosieni
Pulkkosieni on myrkyllinen, Suomessa erittäin yleinen sienilaji, jolla on ruskea lakki ja kellertävät heltat ja kellanruskea jalka. Kuva: James Lindsey, Wikimedia Commons.
Pulkkosieni (Paxillus involutus). Ruskean kellertävä pulkkosieni viihtyy koivumetsissä ja on salakavala myrkkysieni. Sientä pidettiin aiemmin ruokasienenä, kunnes sen todettiin aiheuttavan vakavia myrkytysreaktioita: tuoreena syöty pulkkosieni on vaatinut Suomessa jopa kuolonuhreja.
Pulkkosienen syöminen voi johtaa koiralla esimerkiksi henkeä uhkaavaan verenhajoamisreaktioon (punasolujen tuhoutumiseen) ja siitä seuraavaan monielinvaurioon. Älä koskaan anna koiran syödä pulkkosieniä – tai mitään muutakaan tuntematonta sientä.
Sienimyrkytyksen ennaltaehkäisy koirilla
Innokkaat koirat, kuten kuvan akitapentu, saattavat löytää syksyisestä metsästä vaikka mitä maistamisen arvoista.
Tehokkain tapa suojella koiraa sienimyrkytykseltä on ennaltaehkäisy.
Pidä koira aina kytkettynä metsälenkeillä, erityisesti sienikauden aikana. Näin voit paremmin valvoa sen toimia ja estää sitä syömästä löytämiään sieniä.
Opeta koiralle ”jätä”- tai ”ei”-käsky, jonka avulla voit estää koiraa ottamasta suuhunsa sieniä.
Tarkista koiran ulkoilualueet mahdollisten sinien varalta. Poista mahdollisesti myrkylliset sienet pihaltasi.
Harkitse kuonokopan käyttöä lenkeillä, jos koirallasi on tapana syödä kaikkea maasta löytyvää.
Ota lenkeille mukaan koiran omia herkkuja. Voit houkutella sen huomion pois sienistä tarjoamalla sille niiden sijaan herkkuja.
Vältä kosteita, lämpimiä ja metsäisiä alueita sienikauden huippuaikoina, jos koiralla on taipumus syödä maasta löytämiään asioita.
Valvo erityisesti pentuja ja uteliaita koiria tarkasti ulkoillessa, sillä ne ovat todennäköisimmin syömässä kaikkea mahdollista.
Lähteet
Yle: ”Itse en antaisi koiran syödä mitään sieniä”, sanoo eläinlääkäri – myrkylliset sienet vievät koiria lääkäriin joka syksy
MTV Uutiset: Tarkkana metsässä: Tietyt sienet ovat koiralle jopa tappavia – tunnista myrkytyksen oireet
Seitsenvuotias kultainennoutajamme oli alkanut 2023 tammikuussa vähitellen ontua oletettavasti oikeaa takajalkaansa etenkin makuulta noustessaan. Kävimme näyttämässä jalkaa ortopedilla kesällä, joka totesi oikean sijaan vasemmassa polvessa näkyvän hieman nestettä, luupiikkiä ja mahdollista alkavaa eturistisidevammaa.
Diagnoosi ei ollut ilmeinen, joten päätimme kokeilla konservatiivista hoitomuotoa: kipulääkekuuria ja lepoa. Ongelma meni kokonaan ohi, mutta palasi lievänä vähän väliä.
Tammikuussa 2024 koira ei eräällä iltalenkillä kyennyt laittamaan lainkaan painoa vasemmalle takajalalleen. Kipulääkkeiden ja polvituen voimin koira pystyi kyllä kävelemään, mutta lievä ontuminen palasi tämän tästä.
Melkein tarkalleen vuosi edellisestä ortopedikäynnistä, koiran toinen eturistiside napsahti sitten kokonaan poikki uimarannalla toisen koiran kanssa leikkiessä.
Tämä on meidän tarinamme koiran eturistisiteen repeämästä, TPLO-leikkauksesta ja siitä toipumisesta. Vaikka toivoinkin, että tarinasta olisi tullut muille ongelman kanssa painiville toivoa-antava sankaritarina, ei se sitä ollutkaan – ehkä jonkinlainen selviytymistarina kuitenkin.
Vaikka olen kerännyt ja lukenut koiran eturistisiteen repeämästä ja TPLO-leikkauksesta valtavat määrät tieteellisiä julkaisuja, artikkeleita ja blogijuttuja, ja katsonut muiden koirien toipumisista kymmeniä YouTube-videoita, en missään nimessä ole alan asiantuntija.
Tässä blogijutussa mainittuja asioita ei tule ottaa eläinlääketieteellisinä ohjeina tai neuvoina. Jos ontuvan koirasi oireet viittaavat eturistisiteen repeämään, suosittelen ottamaan välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Eturistisiteen repeämä on yleisempi chow-chow:lla, bichon friseella, pikkuterriereillä, rottweilereilla, newfoundlandinkoirilla, mastiffeilla, akitoilla, bernhardinkoirilla ja noutajilla, erityisesti labradorinnoutajilla.
Kun eturistiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi olla tilapäistä, kun raajaa rasitetaan vähemmän.
Koirat, joilla on toisessa raajassa repeytynyt eturistiside, alkavat yleensä suosia vahingoittumatonta jalkaa, mikä voi johtaa lopulta myös toisen polven vammautumiseen.
Koiralla, jolla toisen polven eturistiside on pettänyt on 30-prosenttinen – ja joillakin roduilla jopa 70-prosenttinen – mahdollisuus saada sama vaiva toiseenkin polveen, geneettisistä tekijöistä johtuen.
Koiran ylipaino ja reiden huono lihastasapaino voivat altistaa ristisiteen repeämälle.
Meillä koira alkoi suosimaan oikeaa takaraajaa, mikä alkoi näkyä vasemman takaraajan lihasheikkoutena ja ”tärinänä” paikallaan seisoessa. Lievä ylipaino myötävaikutti melko varmasti toisenkin eturistisiteen repeämistä.
Mitkä ovat alkavan eturistisideongelman oireita koiralla?
Vaikeuksia nousta makuulta ja istuminen toisella ”kankulla” ✅
Vaikeuksia hypätä autoon ✅
Lihaskato ✅
Vaihteleva ontuminen ✅
Raajan jäykkyys ulkoilun jälkeisen levon jälkeen ✅
Polven ”paukkuminen” ✅
Vähentynyt liikuntahalukkuus
Polven liikeradan heikkeneminen
Polven sisäpinnan turvotus
Kipu polvea tunnusteltaessa
Haluttomuus leikkiä
✅ = Ilmeni meidän koiralla selkeänä.
Jatkuvat aktiviteetit lievästi loukkaantuneella jalalla aiheuttavat vamman ja oireiden pahenemisen.
Meillä eturistisidevaivat alkoivat näkyä ensin koiran yrittäessä nousta makuulta seisaalleen selvänä jäykkyytenä, lievänä ontumisena alkuun askeltaessa ja epäröintinä hypätä autoon. Ulkoilut ja peruskävely sujuivat kuitenkin suhteellisen hyvin.
Toisen ristisiteen repeydyttyä, koiran liikuntakyky romahti täysin ja sen polvi lonksui kävellessä todella pahaenteisesti. Jouduimme kantamaan koiran tarpeilleen, eikä se siitä huolimatta halunnut ottaa askeltakaan virtsatakseen tai ulostaakseen, vaan käänsi samantien kuononsa takaisin kotia kohti.
Kun kannoimme 40-kiloista urosta ortopedin vastaanotolle, olimme melko varmoja, että tämä jää myös sen viimeiseksi reissuksi.
Jos koirasi oireet täsmäävät, älä pelästy. Vaikka eturistisiteen repeämä on vakava ja koiran elämänlaatua merkittävästi heikentävä vamma, se on korjattavissa.
Miten eturistisiteen repeämää hoidetaan?
Ei-kirurginen hoito
Pienillä koirilla polveen kohdistuvat voimat ovat niin pieniä, että niillä voidaan kokeilla ei-kirurgista hoitoa.
Yli 3–4 kg painavilla koirilla suositellaan leikkaushoitoa ennen kuin polveen ehtii kehittyä nivelrikko.
Kirurginen hoito
Eturistisiteen repeämään on kehitetty lukuisia leikkaustekniikoita, joissa polvi tuetaan erikoisompeleilla. Toistuvassa kuormituksessa tukiommel kuitenkin aina löystyy tai pettää.
Isoilla ja aktiivisilla koirilla polven tuentaan perustuvilla menetelmillä hoitotulokset ovat huonoja. Sen vuoksi on kehitetty uudempia menetelmiä, joissa sääriluun yläpään rakenteita muutetaan siten, että eturistisidettä ei enää tarvita.
Yksi niistä on TPLO-leikkaus, jolla hoitoennuste on erittäin hyvä.
TPLO-leikkausta suositellaan isoille ja aktiivisille koirille
TPLO (engl. Tibial Plateau Levelling Osteotomy), eli vapaasti suomennettuna ”sääriluun yläpinnan tasoittava osteotomia”, on uusin ja käytetyin menetelmä koiran polven eturistisiteen repeämään.
Osteotomia tarkoittaa kirurgista toimenpidettä, jossa luuta katkaistaan tai siitä poistetaan osa, jotta voidaan korjata virheasentoja, lievittää kipua ja parantaa nivelen toimintaa.
TPLO-menetelmää suositellaan isokokoisille ja aktiivisille koirille, joille halutaan mahdollisimman hyvä hoitotulos. Jos isokokoisella koiralla repeää eturistiside, ortopedi tulee todennäköisesti suosittelemaan sen korjaamista nimenomaan TPLO-leikkauksella.
Ortopedin arvion mukaan meidän koiran vasemmassa takaraajassa oli 3/5 repeämä ja oikeassa täysi 5/5 repeämä, eli eturistiside oli kokonaan poikki. Kaikkiaan koiran liikuntakyvystä oli jäljellä enää yksi viidesosa.
Me päädyimme ilman muuta TPLO-leikkaukseen ennen kaikkea sen hyvän ennusteen vuoksi. Koiralta on tarkoitus leikata ensin täysin revennyt oikea ja kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta vasen polvi.
Mitä TPLO-menetelmässä tehdään?
TPLO-leikkauksessa koiran sääriluuhun tehdään kaareva leikkaus, jossa polven kulmaa muutetaan uuteen asentoon kirurgisten implanttien avulla, jolloin polveen kohdistuvat voimat saadaan tasapainotettua ilman eturistisidettä. Alkuperäinen kuva: Animal Surgical Center of Michigan.
TPLO-leikkauksessa sääriluuhun tehdään kaareva leikkaus, jossa polven kulmaa muutetaan uuteen asentoon kirurgisten implanttien avulla, jolloin polveen kohdistuvat voimat saadaan tasapainotettua ilman eturistisidettä.
Mitä riskejä TPLO-leikkaukseen liittyy?
Kuten kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin, myös TPLO-leikkaukseen sisältyy riskejä, mukaan lukien:
Kirurgiset riskit
Infektiot
Liiallinen verenvuoto
Negatiivinen reaktio anestesiaan
Implantin epäonnistumiset
Laitteistoon liittyvät komplikaatiot
Viivästynyt parantuminen
Jäykkyys
Lihasatrofia
Helsingin yliopiston eläinsairaalassa toteutetussa katsauksessa (pdf-tiedosto) eri asteisia komplikaatioita todettiin 49,6 % koirista, joille oli tehty TPLO-leikkaus.
Yleisimpiä komplikaatioita ovat:
Infektiot
Patellajänteen paksuuntuminen
Mediaalisen nivelkierukan repeäminen
Verenvuodot
Hidas luutuminen
Osteomyeliitti eli luuydintulehdus
Sääriluun kyhmyn murtumat,
…sekä lievemmät komplikaatiot, kuten turvotus, haavan avautuminen ja mustelmat.
Polvi röntgenkuvataan uudelleen noin 8 viikon kuluttua luutumisen varmistamiseksi.
Miten nopeasti koira toipuu TPLO-leikkauksesta?
Toipuminen TPLO-leikkauksesta on nopeaa. Koirapotilas voi alkaa käyttämään leikattua jalkaansa jo 24–48 tunnin kuluessa. Koira käyttää leikattua raajaa varsin hyvin jo 1–2 viikon kuluessa.
Kuinka paljon TPLO-leikkaus maksaa?
TPLO-leikkaus on vaativa operaatio, joten se ei ole edullisimmasta päästä.
Kävin elokuussa 2024 läpi noin 30 eläinklinikkaa Google-hausta ja operaation hinnat vaihtelivat 2 100–2 900 euron välillä. Useimmilla klinikoilla on mahdollista saada maksuaikaa tai osamaksumahdollisuus.
Meillä TPLO-leikkaus maksoi 2 400 € per polvi + lääkkeet + seurantatutkimukset. Ei halpaa, mutta maksaisin tuon vaikka vain vuodesta parhaan kaverini kanssa.
Naapurimme sanoin: ”Juuri tällaisia yllättäviä tilanteita varten säästöt ovat olemassa.”
TPLO-leikkauksesta toipuminen päivä päivältä ja viikko viikolta
Huomaa, että nämä ohjeet perustuvat meidän saamiin ohjeisiin ja omiin kokemuksiin, sekä Edmonton Veterinaryn ohjeisiin, eivätkä ne välttämättä sovellu kaikille koirille. Noudata koirasi kanssa eläinlääkäriltä saamiasi ohjeita.
Kodin valmistelu ennen leikkausta
Ennen kuin koira tulee kotiin, sinun tulee päättää, minne aiot eristää sen leikkauksen jälkeiseksi ajaksi.
Koiran mukavuus on yhtä tärkeää kuin hyvä kuntoutumissuunnitelma. Koska koiran liikkuvuus on rajoittunutta, käytä riittävän aidattua aluetta tai tiettyä huonetta.
Meillä luotiin alue, joka kattoi olohuoneen, jossa ihmiset eniten oleilevat, iskän työhuone ja eteinen, mitä kautta ihmiset palaavat kotiin.
Pitkulanmallinen eteinen osoittautui erittäin haastavaksi paikaksi, koska koira ei mahtunut siellä kunnolla kääntymään tötterö eli kauluri päässään.
Käytännössä kaikki lattiat vuorattiin matoilla ja liukuestematoilla, joita saa esim. Puuilosta muutamalla eurolla. Pääsy muihin huoneisiin estettiin esteillä ja komentaen.
Välillä koiralla oli pääsy myös takkahuoneeseen paistamaan äiskän kanssa makkaraa.
Kotisäännöt
Ei hyppimistä lainkaan! Ei hyppäämistä sänkyyn, sohvalle tai ihmisiä vasten. Polven ylivenytys voi vaarantaa polven korjauksen ja viivästyttää paranemisaikaa.
Portaat tulee rajoittaa lyhyiksi päästäksesi taloon tai sieltä ulos. Lemmikin tulee olla lyhyessä hihnassa 2-3 porrasta ja sitä tulee aluksi tukea tarvittaessa esimerkiksi takapään alta levitellyllä pyyhkeellä tai lakanalla.
Ei aktiivista leikkiä. Vältä aktiivista leikkiä sinun ja muiden koirien kanssa, kunnes eläinlääkäri toisin määrää (todennäköisesti 8 viikkoa leikkauksen jälkeen, kunnes röntgenkuvat vahvistavat parantumisen).
Meillä hyppääminen sohvalla estettiin asettamalla sohvalle tarpeeksi isokokoisia esteitä (sohvatyynyjä), jotta sinne hyppääminen ei ole fyysisesti mahdollista.
Ortopedi antoi meille luvan kulkea kaksi matalaa porrasta etuovesta ulos poistuttaessa ja takaisin palatessa.
Ulkoiluun osallistui aluksi kaksi ihmistä, joista toinen varmisti, ettei kulkureitillä näy muita koiria, oravia tai naapurin kissaa, jotka saattaisivat kiinnostaa potilasta liikaa.
Leikkauspäivänä
Koira laitetaan leikkauksen jälkeen kotona lämpimään paikkaan lattiatasolle. Unelias koira saattaa tehdä tarpeet allensa, joten sen alle on hyvä laittaa suoja.
Koira saa yleensä nesteytystä kirurgisen toimenpiteen aikana, joten sen ei ole välttämätöntä syödä tai juoda leikkauspäivänä.
Ruoka- ja vesikipot otetaan pois, kunnes koira on täysin hereillä.
Koiralla on anestesian aikana suonensisäinen katetri nesteytystä varten. Eturaajassa olevan siteen voi poistaa jo saavuttaessa kotiin.
Meillä oli aika klinikalle klo 12, jossa ortopedi otti meidät vastaan. Q&A-session aikana koira rauhoitettiin. Meille kerrottiin, että operaatio voi kestää jopa viisi tuntia.
Yllättäen jo kello 15.15 saimme puhelun: ”Leikkaus onnistui hyvin, eikä merkkejä nivelrikosta havaittu. Koirapotilas on alkanut heräilemään ja noin puolen tunnin päästä sen voi hakea kotiin.”
Luulimme, että koira ei voi kävellä leikkauksen jälkeen lainkaan, mutta hämmästykseksemme se tuli nostoliinan tukemana hoitajan kanssa vastaan melkein omin jaloin.
Kotiutettu koira oli erittäin unelias ja sekava. Se söi ja joi vain vähän, mutta ei kuitenkaan tehnyt tarpeitaan sisälle, jonka mahdollisuudesta meitä varoiteltiin.
Koira sai kolmea eri kipulääkettä. Lisäksi sillä oli opiaattia sisältävä kipulaastari ja samalla se oli saanut ns. kipupistoksen.
Ensimmäinen yö oli painajaismainen; koira itki, vaikeroi ja ”ulvoi” lääkepäissään koko yön ja vielä seuraavan aamunkin äiskän lähdettyä töihin. Vaikerointi loppui vasta leikkauksen jälkeisenä päivänä puoliltapäivin.
Joidenkin tutkimusten mukaan lähes neljänneksellä TPLO-menetelmällä operoitavista koirista voi esiintyä leikkauksen jälkeen dysforiaa, joka on euforian vastakohta. Sillä tarkoitetaan erittäin epämiellyttävää oloa tai huonovointisuutta. Dysforiasta kärsivä koira ajattelee, että ”mikään ei ole oikein”. 🙁
Lääketokkuraisella koiralla alkaa jo hieman hymyilyttää.
Kivunpoistoon käytetään hännänjuureen kiinnitettävää opioidista kipulaastaria, joka voi vapauttaa elimistöön opioidikipulääkettä useamman päivän ajan. Lääkkeen vapautuminen kestää 72 tunnista jopa 5 vuorokauteen.
Meille annettujen ohjeiden mukaan koira voi palella anestesian johdosta, mistä syystä sille on tarjottava ylimääräistä lämpöä peittojen ja vilttien muodossa.
Itse en ollut lainkaan huomannut ohjetta, että kipulaastaria ei tule peittää, sillä se voi kiihdyttää vaikuttavan aineen (fentanyyli) imeytymistä ihon läpi ja siten lisätä yliannostuksen riskiä, joten suosittelen mittaamaan lämpöä usein ja noudattamaan peitteiden kanssa erityistä varovaisuutta.
Päivä 1 leikkauksen jälkeen
Jos leikkaushaavan päällä on side, sen voi poistaa 1–2 päivän kuluessa leikkauksesta. Jos side kastuu, se tulee poistaa heti. Jos side jätetään päälle liian pitkäksi aikaa, sen poistaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tarkista haava päivittäin infektion merkkien varalta, joihin kuuluvat punoitus, turvotus, kipu ja erite.
Raajan alaosan turvotus on yleistä ja häviää yleensä 7–10 päivän kuluessa. Mustelmat voivat olla lieviä tai melko laajoja, ja ne paranevat ilman erityistä hoitoa samassa ajassa.
Älä anna koiran nuolla haavaa, sillä se voi aiheuttaa infektion tai avata haavan. Kauluri estää koiraa nuolemasta tai puremasta leikkausaluetta, mikä voi johtaa infektioon tai ompeleiden ennenaikaiseen purkautumiseen. Kauluria käytetään ensimmäisen kahden viikon ajan, tikkien poistamiseen asti.
Ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen kannoimme koiran ulos ja kävellessä pyrimme tukemaan sitä vatsan alta isolla pyyhkeellä. Koira ei suostunut tekemään tarpeitaan lainkaan, vaan halusi palata kotiin. Vasta illalla se suostui pissaamaan omalle pihalle. 👍
Päivät 2–7 leikkauksen jälkeen
Koiralla ei välttämättä ole suolitoimintaa seuraavien neljän päivän aikana. Jos suolitoiminta puuttuu pidempään, kyse voi olla ummetuksesta, jolloin on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Ensimmäisten päivien aikana kaikki ulkoilut tulee tehdä vain tarpeiden tekemistä varten. Ensimmäisen viikon loppuun mennessä koira pystyy kävelemään 5 minuuttia kerrallaan. Mitä hitaammin kävelet, sitä todennäköisemmin se pystyy laittamaan painoa leikatulle jalalleen.
Käytä kylmähaudetta (esim. pakastevihannespussi) leikattuun polveen kolme kertaa päivässä, 10–20 minuuttia kerrallaan. Aseta ohut pyyhe tai talouspaperi kylmähauteen ja polven väliin välttääksesi paleltumishaavat. Kylmähaude vähentää turvotusta, mustelmia ja kipua.
Koiran jalan hieronta on tärkeää lihasten rentouttamiseksi ennen kuntoutusharjoituksia. Aseta koira kyljelleen siten, että leikattu raaja on ylöspäin. Keskity lihaksiin nivelen ala- ja yläpuolella. Hiero painamalla kevyesti lihaksia kämmenen tyvellä. Älä paina liian kovaa, jotta et vahingoita paranevia kudoksia.
Koirapotilas alkaa vähitellen käyttämään leikattua jalkaansa parin päivän kuluessa leikkauksen jälkeen.
Jos koira on liian aktiivinen toipumisen aikana, sen ontuminen voi pahentua.
Olin katsonut kymmeniä ”TPLO recovery” -videoita YouTubesta, joissa operoitu koira ei kykene laittamaan lainkaan painoa leikatulle raajalleen ensimmäisten päivien aikana, ja nähtyäni meidän koiran kävelevän toisena päivänä leikkauksen jälkeen neljällä jalalla, olin äimistynyt. Suomessa ollaan todentotta tälläkin alalla edelläkävijöitä.
Meidän koira teki tortut toisena päivänä leikkauksen jälkeen ja varasi leikattuun jalkaan pissatessa jo neljäntenä. Pissat olivat myös erinomaisen pitkiä, joten se oli ymmärtänyt, että nyt ei ulkoilla yhtä useasti.
Kipulaastarin poistamisen jälkeen neljäntenä päivänä koira oli oudon rauhaton. Se viihtyi samassa paikassa vain muutaman minuutin, nousi jaloilleen omin avuin ja siirtyi toiseen paikkaan. Kävelyt ulkona sujuivat hämmästyttävän hyvin, liki normaalisti.
Päivät 8–14 leikkauksen jälkeen
Seuraavia rutiinitoimenpiteitä tulisi tehdä sen jälkeen, kun side on poistettu, ja kunnes koira käyttää jalkaansa jatkuvasti ja on täysin liikuntakykyinen:
Polven passiivisia liikelaajuusharjoituksia tulisi noudattaa päivittäin, kunnes koira voi käyttää leikattua jalkaa säännöllisesti ja polven liikelaajuus on palautunut normaaliksi (kun voit taivuttaa ja suoristaa leikattua jalkaa yhtä paljon kuin tervettä jalkaa).
Pelkäsimme kamalasti taivuttaa leikattua jalkaa aluksi ollenkaan, koska meillä oli vain sanallisia ohjeita, eikä lainkaan käytännön tietoa, saati ymmärrystä koiran jalan liikeradoista. Tässä yksi (kenties hyvä?) YouTube-video liikelaajuusharjoitusten tekemiseen:
Hieronta auttaa rentouttamaan koiran lihaksia ennen kuntoutusharjoituksia.
Aseta koira mukavalle alustalle kyljelleen leikattu jalka ylöspäin.
Paina koiran lihaksia erittäin kevyesti kämmenpohjalla. Käyttämällä kämmenkantaa on epätodennäköistä, että painat liian kovaa ja vahingoitat paranevaa kudosta.
Kohdista hieronta polvinivelen ylä- ja alapuolisiin lihaksiin.
Jos koira ei osoita epämukavuuden merkkejä, hiero samoja alueita kevyesti sormilla (ei sormenpäillä). Tämä antaa syvemmän hieronnan.
Muista, että koirallesi voi olla hyötyä myös toisen raajan hieromisesta, sillä se kompensoi loukkaantunutta jalkaa. Terveen raajan hierominen voi olla myös hyvä tapa harjoitella tekniikkaasi ja lisätä itsevarmuuttasi.
Kontrolloidut hihnalenkit auttavat koiraa vahvistamaan leikkauksesta toipuvaa jalkaa ja parantavat koiran yleiskuntoa.
Pyrimme tekemään passiivisia liikelaajuusharjoituksia, mutta koiran liikkuvuus näytti vain heikkenevän. Noin kymmenentenä päivänä leikkauksen jälkeen koiran kunto romahti.
Yritimme käydä aamulla vain muutaman metriä pidemmän kävelyn, kun koira laittoi makuulle, eikä suostunut kivuissaan liikkumaan.
Koska koiralla ei ollut kuumetta, eikä polvi tuntunut sen lämpimämmältä kuin toinenkaan, kirurgi epäili raajan ylirasitusta, mikä kuulosti epätodennäköiseltä, koska olimme käyneet kirjaimellisesti vain 5 minuutin kontrolloituja lenkkejä pihatiellä.
Toinen mahdollinen vaihtoehto oli leikkausalueen infektio, mutta siitä ei ollut mitään ulkoisia merkkejä; turvotusta, punotusta, leikkaushaavan eritettä tai kuumetta, jota mittasimme päivittäin.
Kolmas, joskin epätodennäköinen syy, oli kirurgin mukaan se, että jokin polvessa oli siirtynyt. Kirurgi määräsi täyslevon kolmeksi päiväksi, eikä määrännyt antibiootteja puhelinkonsultaation perusteella.
Seurattuani kaksi päivää silmin nähden kärsivää koiraa, halusin ”toisen mielipiteen” ja varasimme ajan eläinlääkärille, jossa siltä otettiin verikokeet.
Koiran tulehdusarvot olivat tulehduskipulääkkeistä huolimatta 40 (normaali 10-15), mikä viittasi siihen, että jossain sisällä (ei haavassa) oli tulehdus. Saimme viikon pituisen antibioottikuurin. Niiden vaikutuksen alkamisen odottelu oli hermoja raastavaa.
Milloin vaikutukset alkavat näkyä? Toimivatko ne ylipäätään? Mitä jos infektio on virusperäinen, eikä antibiootit pure siihen? Mitä jos tulehdus on ehtinyt levitä muualle? Mitä jos koira romahtaa uudelleen kävelyllä?
Vasta viidentenä päivänä antibioottien aloittamisen jälkeen saatiin jotain positiivisia merkkejä: koira alkoi jälleen varaamaan operoituun jalkaan pissatessa.
Päivä 14: Tikkien poisto
Noin 10–14 päivän kuluttua leikatusta jalasta voidaan poistaa tikit, mikäli leikkaushaava on parantunut hyvin, eikä muita ongelmia ei ole esiintynyt.
Meillä tikit poistettiin 13 päivää leikkauksen jälkeen, jonka jälkeen koira alkoi välillä roikottamaan leikattua jalkaansa. Koira oirehti: se pysähteli ja laittoi maaten kesken lenkin, mikä viittasi koviin kipuihin.
Viikot 3–12
Seuraavat harjoitteet sisällytetään seuraavien 12 viikon aikana tapahtuvaan toipumiseen. Ohjelman tarkoituksena on lisätä vähitellen voimaa, tasapainoa ja kehon liikkuvuutta, jotta lemmikkisi voi palata normaaliin toimintaan. Nämä harjoitteet perustuvat Edmonton Veterinaryn ohjeisiin.
Kontrolloidut hihnalenkit. Kävelylenkkejä tulisi tehdä lyhyellä hihnalla koiran ollessa vierelläsi.
Tähän asti olette kävelleet enintään 5 minuuttia 3–4 kertaa päivässä.
Tästä eteenpäin voit pidentää kävelyjä 3–5 minuutilla joka viikko: kolmannella viikolla 8–10 minuuttia, neljännellä viikolla 11–15 minuuttia jne.
Tätä aktiivisuutta tulisi lisätä vain, jos lemmikki käyttää jalkaansa jatkuvasti kävelyllä. Voit sisällyttää toimintaan kahdeksikkojen kiertämistä, kävelyä ylös ja alas loivasti S-kuviona, loivia nousuja, pitkän ruohon tai lumen läpi astumista tehden kävelyistä vähitellen haastavampia lihasmassan ja -kunnon kehittämiseksi.
Painonsiirtoharjoitukset.
Pyydä lemmikkisi seisomaan suorassa liukumattomalla alustalla ja tönäise takapäätä varovasti puolelta toiselle 10 toiston ajan.
Tämä auttaa tasapainoon ja keskivartalon lihasten voimaan. Hyvä core-voima parantaa koiran kykyä suorittaa päivittäisiä toimintoja, sekä auttaa palautumaan vammoista, kuten TPLO-leikkauksesta.
Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen antibioottikuuri loppui ja koiran liikkuminen otti jälleen askeleita huonompaan suuntaan. Se oli epävarma, käveli hitaammin, ontui lievästi ja pysähteli.
Jälleen kerran otimme yhteyttä klinikalle, joka ortopedia konsultoituaan, määräsi toisen viikon mittaisen antibioottikuurin. Kirurgi halusi nähdä koiran ja saimme ylimääräisen ajan neljä viikkoa leikkauksen jälkeen.
Ortopedi otti röntgenkuvat, jossa näkyi ikävästi törröttävä löystynyt ruuvi. Luutuminen oli edennyt, mutta huonosti, ja oireet viittasivat luutulehdukseen (osteomyeliitti), johon määrättiin vaivaan paremmin tepsivä antibiootti seuraavaksi kahdeksi viikoksi.
Toisaalta olimme tyytyväisiä siihen, että ongelmien juurisyy oli selvinnyt, mutta toisaalta erittäin pettyneitä, että nopea toipuminen ei ollut suurista odotuksista huolimatta tapahtunutkaan.
Toisen jalan leikkaus oli suunniteltu 6 viikon päähän ensimmäisestä. Nojatuoliortopedina ajattelin, että se ei tule missään nimessä tapahtumaan.
Mikä osteomyeliitti eli luuydintulehdus on?
Luuydintulehdus eli osteomyeliitti on tyypillisesti bakteerin aiheuttama infektio, joka voi olla joko akuutti (äkillinen) tai krooninen (pitkäaikainen).
Akuutissa luutulehduksessa bakteeri pääsee luuhun joko verenkierron kautta tai leikkauksen jälkeen.
Luuydintulehduksen aiheuttavat yleensä stafylokit (70 % tapauksista) tai streptokokit. Akuutti luutulehdus on korkeakuumeinen tauti, jonka voivat aiheuttaa myös luun korjaamiseen käytetyt ruuvit ja metallilevyt.
Joidenkin tutkimusten mukaan luuydintulehdus vaatii vähintään 4–6 viikon suonensisäisen antibioottikuurin, jota voi seurata useita viikkoja tai kuukausia kestävä oraalinen antibioottijakso, vasteesta riippuen.
Meidän koira oli saanut vain 2,5 viikon kuurin, ja senkin pätkissä.
Seuraavassa röntgenissä havaittiin edistystä: Luutuminen oli nyt edennyt, mutta ei valmis. Kirurgin mukaan löystyneen ruuvin ei pitäisi enää aiheuttaa ongelmia.
12 viikon jälkeen…
Koiran korjattu sääriluu pitäisi olla täysin parantunut, ellei leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ole ilmaantunut. Vaikka luu on parantunut, polviniveltä tukevien lihasten ja kudosten kuntouttamista tarvitaan vielä runsaasti.
Nyrkkisääntö on, että lihaksen rakentaminen kestää 2-4 kertaa pidempään kuin sen menettäminen. Tämä tarkoittaa, että jokaista lihasten surkastumiseen johtavaa viikkoa kohti tarvitaan 2-4 viikkoa lihasmassan uudelleenrakentamiseen.
Saattaa siis kestää 6 kuukautta, ennen kuin koiran raajat saavuttavat alkuperäisen lihasmassan.
Meillä TPLO-leikkauksesta saatu luuydintulehdus oli viivästyttänyt kuntoutusta siinä määrin, että vielä 16 viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen, toisen jalan operointia päätettiin siirtää 1-2 kuukaudella.
Noin 20 viikkoa operaation jälkeen leikkaamaton vasen polvi alkoi naksua pahaenteisesti.
Myös vasen oli saatava kuntoon, joten varasimme heti leikkausajan viisi ja puoli kuukautta ensimmäisestä leikkauksesta.
Kohti toista leikkausta 6 kuukautta myöhemmin
En jännittänyt ensimmäistä TPLO-leikkausta lainkaan, koska sen hoitoennuste on erinomainen ja olin lukenut siitä valtavan määrän tietoa.
TPLO-leikkauksessa kuntoutuminen on yleensä progressiivisesti etenevä, toisin sanoen jalan käytön tulisi parantua päivä päivältä. Tavallisesti koira pystyy laittamaan painoa leikatulle jalalleen jo 24–48 tunnin kuluessa, ja käyttämään sitä varsin hyvin jo 1-2 viikon kuluessa.
Koska ensimmäinen leikkaus oli mennyt ns. persiilleen, jännitin ja pelkäsin toista leikkausta vähintään viisi kertaa enemmän.
Vaikka operoitu raaja näytti toimivan nyt hyvin, oikean luuydintulehdus oli venähdyttänyt kuuden viikon toipumisen lähes kuuteen kuukauteen. Se on pitkä aika koiran elämästä.
Lisäksi, koira varasi pissatessa edelleen mieluummin ei-operoituun vasempaan jalkaan, vaikka oikeaan varaaminen oli alkanut näyttämään erinomaisen tasapainoiselta. Oliko syynä kipu vai tottumus, kuka tietää?
Kirurgin mukaan operoidun jalan löystyneiden ruuvien ei tulisi aiheuttaa ongelmia, mutta hän halusi kuitenkin poistaa ne toisen leikkauksen yhteydessä pienen avanteen kautta.
Vaikka itse toivoin, että tässä olisi keskitytty ei-operoituun jalkaan, luotin ilman muuta asiantuntijan sanaan. Se oli nyt tarpeellista tehdä, ja niin myös tehdään!
Toisen jalan TPLO-leikkaus tammikuussa 2025
Toinen leikkaus oli edellistä pidempi. Veimme koiran klinikalle klo 8.00 ja kauppareissun jälkeen ajoimme kotiin olemaan huolissaan.
Tällä kertaa – vasta 5,5 tuntia myöhemmin – klo 13.30 saimme puhelun, jonka mukaan operaatio oli sujunut suunnitelmien mukaan. Myös vasemman polven eturistiside oli ollut täysin revennyt.
Lisäksi polven sisemmässä nivelkierukassa oli havaittu vaurioita, joita oli pyritty korjaamaan, sekä alkavaa nivelrikkoa. Nämä kaikki voivat pidentää toipumisaikaa ja kovassa rasituksessa aiheuttaa koiralle kipuja.
Kirurgin mukaan koiran molemmat jalat vaikuttavat ns. koukkujaloilta, jonka aiheuttamaa jäykkyyttä suositellaan helpottamaan intensiivisellä fysioterapialla. Vasempaan polveen oli laitettu edellistä tukevampi ruuvi löystymisen estämiseksi.
Ensimmäiset päivät olivat tälläkin kertaa yhtä helvettiä. Vaikka koira nukkui suurimman osaa päivästä, se vaikeroi ja valitti samalla koko ajan – ja tällä kertaa jopa pidempään kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen.
Koiran lämpö oli jatkuvasti alhaalla, joten peittelimme sitä, mittasimme kuumetta, lisäsimme ja poistelimme peittoja ja mittasimme lämpöä.
Meitä kehotettiin ottamaan ensimmäiset neljä viikkoa erittäin rauhallisesti, joten päivittäiset ulkoilut vähennettiin kolmeen ja teimme vain lyhyitä ”pyrähdyksiä” ulos.
Toisen leikkauksen jälkeen koira ei päässyt aluksi makuulta lainkaan seisaalle, koska myös toiseen polveen oli tehty korjauksia. Seisaalle nostamisen jälkeen koira vaikutti ulkona erittäin innokkaalta ja jopa kiireiseltä – veti hihnassa ja olisi mieluusti halunnut jopa kiivetä lumipientareelle tutkimaan lisää hajuja.
Koira ei kuitenkaan pissannut. Jos olen oikein ymmärtänyt, koiran rakko tyhjentyy tai tyhjennetään leikkauksen yhteydessä, mutta jos se ei (lähteestä riippuen) pissaa 12–24 tuntiin leikkauksen jälkeen, se voi johtaa vakaviin ongelmiin.
Niinpä jouduimme viemään sen heti leikkauksen jälkeisenä päivänä katetroitavaksi, eli mekaaniseen virtsarakon tyhjennykseen.
Mikä polven sisempi kierukka on?
Koiran polvi, jota eläinlääketieteessä kutsutaan stifle-niveleksi on rakenteeltaan monimutkainen kokonaisuus. Siihen kuuluvat reisiluu (femur), sääriluu (tibia), polvilumpio (patella) sekä joukko nivelsiteitä ja lihaksia, jotka takaavat koiran hallitun liikkumisen.
Yhtenä polvinivelen keskeisinä osana ovat nivelkierukat (meniskit), joita on kaksi: sisempi (mediaalinen) ja ulompi (lateraalinen). Sisempää nivelkierukkaa kutsutaan suomeksi myös mediaaliseksi nivelkierukaksi.
Nivelkierukoiden tehtävänä on vaimentaa iskuja, vähentää kitkaa ja tukea nivelen vakautta. Kun polvi joutuu koville esimerkiksi juostessa, hypätessä tai äkillisten suunnanvaihdosten yhteydessä, nivelkierukka toimii polvinivelen ”iskunvaimentimena” varmistaen, ettei reisi- ja sääriluu pääse hankaamaan liikaa toisiaan vasten.
Sisempi nivelkierukka voi vaurioitua eturistisidevammojen yhteydessä, sillä se muuttaa polven kuormitus- ja tukirakenteita.
Mikä nivelrikko on?
Nivelrikko eli artroosi on yleinen sairaus koirilla. Se on pitkäaikainen ja krooninen tauti, jonka esiintyvyys lisääntyy ajan myötä.
Nivelrikon oireita ovat ontuminen ja jäykkyys liikkua, sekä esimerkiksi ongelmat hypätä autoon. Oireet ovat tyypillisesti pahimmat kovan liikunnan jälkeen.
Nykytietämyksen valossa kyseessä on tapahtumasarja, jossa rusto hajoaa nopeammin kuin se ehtii korjaantua. Niveleen kehittynyt rappeutumisreaktio aiheuttaa koiralle tulehdusta ja kipua.
Virtsaamattomuus leikkauksen jälkeen
Leikkauksen yhteydessä koiralle annettavat nukutus- ja kipulääkkeet voivat vaikuttaa väliaikaisesti virtsarakon toimintaan ja virtsaamiseen.
Koiralla ei välttämättä ole suolitoimintaa muutamaan päivään TPLO-leikkauksen jälkeen, mutta sen tulee virtsata 24 tunnin kuluessa leikkauksen jälkeen.
Jos koira ei pysty tyhjentämään rakkoaan, kehoon voi kertyä haitallisia kuona-aineita, jotka voivat johtaa kivuliaan rakon venytyksen ja johtaa jopa munuaisvaurioihin.
Meidän koira ei virtsannut tai ulostanut 24 tuntiin leikkauksen jälkeen, jolloin otimme saamamme ohjeistuksen mukaisesti yhteyttä klinikalle, josta saatiin kiireellinen aika ultraäänitutkimukseen.
Täpötäynnä ollut virtsarakko tyhjennettiin ja meille vakuuteltiin, että jatkossa koira tulee pissaamaan normaalisti. Kuulemma yksikään koira ei vielä kertaakaan ole tullut tyhjennykseen toista kertaa.
Näin myös tapahtui. Koira pissasi tästä eteenpäin normaalisti.
Repeytyneen eturistisiteen johdosta koiran polvinivel muuttuu epävakaaksi, mikä johtaa vaikeaan ontumiseen.
Voiko koira elää repeytyneen eturistisiteen kanssa?
Wisconsin Veterinary Orthopedicsin mukaan oikea vastaus on kyllä ja ei. Vaikka koira voi kyllä elää repeytyneen eturistisiteen kanssa, vamma vaikuttaa merkittävästi sen elämänlaatuun. Ongelma voi pahentua ajan myötä ja aiheuttaa koiralle lisää terveysongelmia.
Atlantic Coast New Yorkin mukaan eturistisidevamman hoitaminen polvituilla on ei-kirurginen vaihtoehto, joka voi auttaa vakauttamaan polvinivelen joillakin koirilla.
Polvituki antaa nivelsiteelle aikaa arpeutua ja parantua. Eturistisidevamman hoito polvituen avulla voi olla onnistunut yhdistettäessä rajoitettuun aktiivisuuteen.
Me käytimme ensimmäisen repeämän jälkeen koiran oireillessa Taituki-polvitukea, joka kyllä auttoi koiraa kävelemään, mutta ei tietenkään poistanut ongelmaa.
Voiko koiran eturistiside parantua itsestään?
Repeytynyt eturistiside ei voi parantua itsestään, eikä sitä voi korvata siirteellä. Leikkaushoito on käytännössä ainoa vaihtoehto pysyvästi korjata epävakaus ja lievittää repeämän aiheuttamaa kipua.
TPLO-leikkauksesta
Onko koiran TPLO-leikkaus sen arvoinen?
TPLO:n hyödyt ovat paljon suuremmat kuin sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Leikkaus vähentää merkittävästi koiran kipuja ja epämukavuutta.
Vaikka toimenpide saattaa olla kallis, koiran hyvinvointiin sijoittamista pidetään usein kannattavana.
Viime kädessä päätös TPLO-leikkauksesta tehdään yhdessä eläinlääkärin kanssa, joka voi arvioida koiran yksilölliset tarpeet ja suositella sopivinta toimenpidettä.
Voiko koiran jättää kotiin yksin TPLO-leikkauksen jälkeen?
Koiran liikkuvuuden tulee olla rajoitettua ainakin 1-2 viikon ajan, kunnes tikit on poistettu. Sen jälkeenkin on parasta antaa koiran enimmäkseen levätä.
Meilläpäin kiertelee monenlaisia ovelta ovelle -kaupustelijoita, joten poistimme ovikellosta patterit ja laitoimme ovelle lapun, jossa kehotettiin olemaan soittamatta ovikelloa tai koputtamatta taataksemme ovelle innokkaasti ryntäävälle koiralle täydellisen rauhan kuntoutua.
Miten pitkään TPLO-leikkauksesta toipuminen kestää?
TPLO-leikkauksen jälkeen koira voi asettaa jonkin verran painoa operoidulle jalalle jo 24 tunnin kuluessa, ja useimmat potilaat voivat kannattaa kohtuullista painoa 2 viikon kuluessa.
TPLO-leikkauksesta toipuminen on koiralle 12–16 viikkoa kestävä prosessi, mutta usein nopeampi kuin monissa muissa leikkauksissa.
Voiko koira kävellä ympäriinsä TPLO-leikkauksen jälkeen?
Etenkin ensimmäisten viikkojen aikana koiran liikkumista tulee rajoittaa toipumisen varmistamiseksi.
Koiran tulisi pysyä hallitusti rajoitetussa tilassa ja ulkoilla vain lyhyellä hihnalla tapahtuvilla kävelyillä.
Onko TPLO-leikkaus kiireellinen? Mitä jos odotan?
Useimmat kirurgit katsovat, että mitä pidempään koira kävelee epävakaan polven kanssa, nivelkierukkavamman riski kasvaa.
Mitä nopeammin leikkaus suoritetaan, sitä nopeammin koira viihtyy ja voi palata normaaliin toimintaan.
Miksi TPLO-leikkaus on niin kallis?
TPLO-leikkaus on vaativa kirurginen toimenpide, joka edellyttää erikoisosaamista, jossa polven biomekaniikkaa muutetaan pysyvästi.
Hintaan vaikuttavat myös korkealaatuiset implantit, anestesia ja seurantatutkimukset.
Kustannuksiin vaikuttavat myös leikkauksen jälkeinen kuntoutus, lääkehoito, kontrollikäynnit, mukaan lukien röntgenkuvaukset ja fysioterapia.
Voiko TPLO-leikkaus epäonnistua?
Kyllä, TPLO-leikkaus voi epäonnistua eri syistä, kuten ongelmista implanttien kanssa, luun paranemisongelmista, infektioista tai liian aikaisesta rasituksesta.
Implantit voivat löystyä, murtua tai aiheuttaa metalliherkkyyttä, mikä voi johtaa kipuun ja tulehdukseen.
Luun paraneminen voi viivästyä erityisesti vanhemmilla koirilla tai niillä, joilla on heikentynyt luuston aineenvaihdunta.
Infektiot ovat yksi yleisimmistä epäonnistumisen syistä, ja ne voivat vaatia antibioottihoitoa tai jopa implanttien poistamisen.
Biomekaaniset ongelmat, kuten virheellinen kulman korjaus tai polvilumpion sijoiltaanmeno, voivat myös vaikuttaa lopputulokseen.
Lisäksi liian aikainen liikunta voi johtaa implanttien irtoamiseen tai luun murtumiseen.
Jos koira ontuu pitkään leikkauksen jälkeen, ei varaa painoa jalalleen tai haava tulehtuu, on syytä hakeutua eläinlääkäriin.
Epäonnistunut TPLO voidaan joskus korjata uudella leikkauksella, mutta toipumisen onnistumiseksi on tärkeää noudattaa eläinlääkärin ohjeita ja rajoittaa koiran liikuntaa paranemisen aikana.
Mistä TPLO-implantit on valmistettu?
TPLO-implantit on valmistettu 316L ruostumattomasta teräksestä, joka on laajalti käytetty biomateriaali kirurgisissa implanteissa.
Tämä materiaali sisältää raudan lisäksi kromia, nikkeliä ja molybdeeniä, jotka parantavat materiaalin lujuutta, kestävyyttä ja korroosiokestävyyttä.
Milloin kaulurin voi poistaa?
Useimmat eläinlääkärit suosittelevat, että kauluria pidetään vähintään 10–14 päivää leikkauksen jälkeen.
Kaulurin voi poistaa vasta, kun tikit on poistettu ja leikkausalue on parantunut riittävästi. Tämä vähentää merkittävästi infektioriskiä ja auttaa varmistamaan, että haava paranee oikein.
Meille annettiin ohjeet, että kauluria käytetään tikkien poistamiseen asti 14 päivänä leikkauksen jälkeen. Jos koira osoittaa kiinnostusta leikkaushaavaa kohtaan, kaulurin käyttöä jatketaan. Lopetimme kaulurin käytön tikkien poiston jälkeen, 15 päivää leikkauksen jälkeen.
Miten koira voi nyt?
Ikävä kyllä toisen polvileikkauksen jälkeen koiralla diagnosoitiin vakava kasvainsairaus. Se ei siis ehtinyt saada iloa uusista polvistaan kuin lyhyen aikaa.
Yhteenveto
Koiran eturistisiteen repeämä ja TPLO-leikkaus ovat monimutkaisia ja kuormittavia kokemuksia sekä koiralle että omistajalle.
Meidän matkaan mahtui hetkiä, jolloin toivo ja epätoivo vuorottelivat. Välillä iloitsimme pienistä edistysaskeleista, välillä taas kannoimme huolta kipujen, infektioiden ja epävarmuuden vuoksi.
Valitettavasti tarinamme sai lopulta surullisen käänteen: pian toisen polvileikkauksen jälkeen koirallamme todettiin vakava kasvainsairaus. Se ei ehtinyt nauttimaan uusista, terveistä polvistaan kauaakaan.
Silti olemme kiitollisia, että teimme kaikkemme sen eteen. Koiramme sai mahdollisuuden liikkua paremmin viimeisinä kuukausinaan ja viettää esimerkiksi joulun kanssamme ilman jatkuvia polvikipuja.
Toipumismatka opetti meille paljon paitsi koiran ortopediasta ja eläinlääketieteestä, myös kärsivällisyydestä, läsnäolosta ja siitä, kuinka vahva side koiran ja ihmisen välillä on.
Jos koirasi kamppailee eturistisidevamman kanssa, muista, että et ole yksin. Leikkaus ja toipuminen voivat olla raskaita, mutta oikealla hoidolla ja tuella moni koira saa takaisin liikunnan ilon ja hyvän elämänlaadun.
Oletko koskaan miettinyt, miksi juuri labradorinnoutajilla tuntuu olevan erityisen suuri ruokahalu ja taipumus lihoa, vaikka ne saavatkin liikuntaa ja omistajat yrittävät pitää ruokamäärät kurissa? Vastaus saattaa löytyä geeneistä – ja se liittyy suoraan myös meihin ihmisiin.
Äskettäin Science-lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa mielenkiintoisia yhteyksiä koirien ja ihmisten lihavuuden taustalla vaikuttaviin geeneihin. Cambridgen yliopiston tutkijat tutkivat brittiläisiä labradorinnoutajia ja löysivät useita ylipainolle altistavia geenejä.
Yllättävää kyllä, nämä samat geenit liittyvät myös ihmisten lihavuuteen.
Yksi geeni yli muiden: DENND1B
Tutkijoiden suurin huomio kohdistui geeniin nimeltä DENND1B, joka näyttää vaikuttavan suoraan aivojen energia-aineenvaihduntaa säätelevään järjestelmään, tarkemmin sanottuna leptiini-melanokortiini-reittiin.
Tämä reitti säätelee näläntunnetta ja energian kulutusta – eli juuri niitä tekijöitä, jotka määrittelevät painonhallintaa.
Labradorit, joilla oli tämä geenimuunnos, kerryttivät keskimäärin 8 % enemmän rasvaa kehoonsa kuin ne, joilla mutaatiota ei ollut.
Ja kyllä: myös ihmisiltä löytyvä DENND1B-geeni liittyy tutkimusten mukaan lihavuuteen.
Ahneus ei ole luonnekysymys – se on perimässä
Tutkijat mittasivat, kuinka innokkaasti koirat etsivät ruokaa, pyysivät ruokaa omistajiltaan ja olivatko ne valikoivia syöjiä.
Ne labradorit, joilla oli suurempi geneettinen riski lihoa, osoittivat selvästi enemmän ruokakeskeistä käyttäytymistä. Tämä muistuttaa ihmisten kohdalla nähtyä ilmiötä: geenit, jotka lisäävät lihomisen riskiä, liittyvät usein myös suurempaan ruokahaluun.
Cambridgen yliopiston tutkija Natalie Wallis kiteyttää asian näin:
”Korkean geneettisen lihavuusriskin omaavat koirat olivat kiinnostuneempia ruoasta. Tämä on havaittu myös ihmisillä, joilla on samankaltainen geneettinen riski.”
Geenit eivät määrää kohtaloa – mutta vaikeuttavat valintoja
Ehkä lohdullisinta tässä kaikessa on se, että geenit eivät yksin määrää, tuleeko labradorista tai ihmisestä ylipainoinen.
Tutkimuksessa todettiin, että omistajat, jotka huolellisesti sääntelivät koiransa ruokintaa ja liikuntaa, pystyivät ehkäisemään lihomista jopa korkeimman riskin koirilla. Se vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin niillä koirilla, joilla ei ollut riskigeenejä.
Sama pätee ihmisiin: jos geneettinen riski on korkea, pysyäkseen normaalipainossa joutuu tekemään paljon enemmän työtä – ja se ei ole moraalinen kysymys tai tahdonvoiman puute. Kuten tutkija Eleanor Raffan sanoo:
”Laihojen koirien omistajat eivät ole moraalisesti ylivertaisia. Sama pätee myös laihoihin ihmisiin.”
Miksi koiria tutkitaan ihmisten lihavuuden ymmärtämiseksi?
Koirat, erityisesti tietyn rodun yksilöt kuten labradorit, ovat geenitutkimuksessa erinomainen malli.
Saman rodun sisällä geneettinen vaihtelu on pienempi, ja ympäristötekijät – kuten ruokavalio ja liikunta – ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmisillä. Tämä tekee koirista loistavan vertailukohdan, kun halutaan ymmärtää, miten geenit ja ympäristö yhdessä vaikuttavat lihomiseen.
Lisäksi koirien ruokahalu, ruokailutavat ja kehonkoostumus ovat helpommin mitattavissa objektiivisesti – toisin kuin ihmisillä, joilla oma käsitys ruokahalusta ja itsekurista voi olla vääristynyt.
Miten voit auttaa koiraasi pysymään terveenä?
Vaikka geeneille ei voi mitään, niihin voi sopeutua. Tutkijat suosittelevat seuraavia keinoja koirien ruokahalun hallintaan:
Piilota ruoka-aterioita ympäri pihaa tai asuntoa – näin syöminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa
Valitse ravinto, jossa on kylläisyyttä tukevat ravintoaineet ja riittävästi kuitua
Ja ennen kaikkea: muista, ettei ahne koira ole huono koira – se on usein geneettisesti ohjelmoitu rakastamaan ruokaa.
Lopuksi: mitä opimme tästä?
Tämä tutkimus muistuttaa meitä siitä, että lihavuus ei ole yksinkertainen valinta- tai tahdonvoimakysymys – ei ihmisillä eikä koirilla.
Geenit vaikuttavat siihen, kuinka suuri ruokahalu meillä on ja kuinka vaikeaa painonhallinta voi olla. Mutta tieto on valtaa: kun tiedämme, mistä on kyse, voimme tehdä parempia päätöksiä sekä omaksi että lemmikkiemme parhaaksi.
Labradori saattaa katsoa sinua kerjäävin silmin, mutta joskus rakkautta on sanoa ei – tai ainakin tarjota herkut älypelin kautta.
Koirien loishäätöön tarkoitetut lääkkeet, joita monet koiranomistajat käyttävät säännöllisesti kirppujen ja punkkien torjuntaan, voivat huomaamattomasti aiheuttaa haittaa ympäristölle.
Imperial College Londonin tuoreen tutkimuksen mukaan näiden lääkkeiden sisältämät aineet päätyvät lammikoihin ja muihin vesistöihin, joissa koirat uivat, mikä asettaa vesieliöstön vaaraan.
Uiminen levittää myrkyllisiä aineita veteen
Tutkimuksessa tarkasteltiin koirien uimapaikkoja Lontoon Hampstead Heath -puistossa, ja tulokset olivat huolestuttavia. Koirien käyttämät loishäätövalmisteet, kuten imidaklopridi ja fiproniili, ovat osoittautuneet erittäin haitallisiksi vesieliöille.
Nämä samat kemikaalit kiellettiin maatalouskäytössä jo vuonna 2018, koska niiden on havaittu olevan vaarallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille. Silti ne ovat edelleen sallittuja lemmikkien loistorjunnassa.
Imidaklopridi ja fiproniili leviävät veteen erityisesti silloin, kun koirat uivat pian lääkkeiden käytön jälkeen. Punkkikarkotteista esimerkiksi Bayvantic Vet ja Ataxxa Vet sisältävät imidaklopridia. Frontline Vet- ja Frontlike Comp valmisteet sisältävät fiproniilia
Tutkimuksessa havaittiin, että uimapaikoissa, joissa koirien uinti oli sallittua, näiden aineiden pitoisuudet ylittivät turvallisiksi katsotut rajat yli 20-kertaisesti.
Vahingolliset pitoisuudet vesistöissä
Tutkimus sisälsi vedenlaadun mittauksia kolmessa koirien uimapaikassa, kolmessa uimakiellon alueella olevassa lammessa sekä kuudessa lammikoita yhdistävässä purossa. Koirien uintipaikoissa imidaklopridin pitoisuus oli keskimäärin 309 ng/l ja fiproniilin 32 ng/l – molemmat reilusti korkeampia kuin vesieliöstölle vaarallisiksi katsotut arvot.
Muut uimarajoitusten lammikot eivät sisältäneet lainkaan näitä kemikaaleja, mikä viittaa vahvasti siihen, että koirat ovat pääasiallinen saastumisen lähde näissä vesistöissä. Veden analyysi osoitti, että saaste ei ollut peräisin muista kaupunkiympäristön jätevesipäästöistä, vaan juuri uimapaikoista, joissa koirien loishäätövalmisteet kulkeutuvat veteen.
Koiranomistajille enemmän tietoa
Tutkimuksen myötä halutaan lisätä tietoisuutta loishäätölääkkeiden vaikutuksista ympäristöön. 101 koiranomistajasta 86 prosenttia ei tiennyt loishäätövalmisteiden ympäristövaikutuksista.
Valmistajat suosittelevat usein, että koiria ei pestäisi tai päästettäisi uimaan muutamaan päivään loishäädön jälkeen, mutta tutkimusten mukaan näitä kemikaaleja voi huuhtoutua niiden turkista pidempäänkin.
Tutkijat suosittelevatkin harkitsemaan torjunta-aineiden käyttöä tarvittaessa eikä säännöllisesti. Loishäätöä voisi käyttää vain tarpeen mukaan, mikä vähentäisi näiden kemikaalien kulkeutumista ympäristöön.
Ratkaisuehdotuksia ja vastuullisempia käytäntöjä
Koirien uintia luonnonvesissä ei haluta kieltää kokonaan, sillä ulkoilu ja uiminen tuovat paljon iloa sekä koirille että niiden omistajille.
Sen sijaan koiranomistajille voitaisiin antaa tarkempia ohjeita kemikaalien käytöstä, jotta he voivat tehdä tietoisia valintoja. Yksi vaihtoehto voisi olla siirtyä suun kautta otettaviin tabletteihin, joiden vaikutuksista vesiympäristöön tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
Koirien loishäätöaineiden haittavaikutuksista vesistöille tiedetään vielä vähän, ja tutkimuksia aiheesta kaivataan lisää. Monet eläinlääkärit ja järjestöt eivät suosittele säännöllisiä loishäätöjä ilman erityistä tarvetta, mutta käytäntö on silti yleinen, erityisesti erilaisten lemmikkien terveysohjelmien myötä.
Tutkimus korostaa tarvetta lisätä tietoisuutta koirien loishäätölääkkeiden ympäristövaikutuksista ja kannustaa koiranomistajia harkitsemaan, onko lääkkeiden jatkuva käyttö todella tarpeellista.
Yhteenveto
Koirien loishäätölääkkeet ovat arvokkaita lemmikkien terveyden ylläpitämiseksi, mutta niiden säännöllinen käyttö voi aiheuttaa vakavia ympäristöhaittoja.
Koiranomistajien tiedon lisääminen ja tarpeenmukainen käyttö voivat vähentää näiden haitallisten aineiden päätymistä luonnonvesiin.
Koirien ja luonnon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää löytää tasapaino, joka suojelee sekä lemmikkien terveyttä että ympäristöä.
Kun on harkinnassa jättää koiranpentu yksin kotiin töihin mennessä, on luonnollista tuntea ahdistusta ja syvää syyllisyyttä. Pennun jättäminen yksin jo viideksi minuutiksi voi tuoda ajatuksia mieleen tuhotuista huonekaluista, kakatusta matosta sekä päättymättömästä vinkumisesta ja haukkumisesta koko poissaolosi ajan. Miten pentu voisi mitenkään pärjätä, kun olet poissa useita tunteja?
On tärkeää muistaa, että koiranpennun jättäminen turvallisiksi ajanjaksoiksi yksin kotiin ei ole välttämättä huonoa tai vaarallista. Päinvastoin, on hyväksi, että pentu oppii rauhoittumaan ja olemaan levollisena ilman, että sen lauma (perhe) on jatkuvasti sen rinnalla. Jos olet palaamassa töihin etkä voi lopettaa koiranpennustasi huolehtimista, olet tullut oikeaan paikkaan. Tässä blogijutussa käsittelemme seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, että voit jättää pennun yksin sekä miten voit helpottaa siirtymää sekä sinulle että karvakamullesi.
Miten pitkäksi aikaa pennun voi jättää yksin?
Tämä koira on keksinyt tekemistä yksin kotona ollessaan.
Joten kuinka pitkäksi aikaa koiranpennun sitten voi jättää yksin? Vastaus riippuu pennun iästä sekä fyysisistä ja emotionaalisista tarpeista. Vaikka useimmat terveet aikuiset koirat voivat pidätellä virtsarakkoaan 6–8 tuntia, pennut voivat pidätellä pissaa vain noin tunnin jokaista elinkuukautta kohden.
Esimerkiksi kolmen kuukauden ikäinen pentu voi (siis voi) pidätellä rakkoaan vain noin kolme tuntia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se tekisi niin, vaan pentu voi tehdä tarpeensa intialaiselle matollesi, koska sitä pissattaa ja pissaaminen helpottaa sen oloa.
Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nuorta pentua ei tulisi jättää yksin paria kolmea tuntia pidemmäksi aikaa.
Pennun rotu ja persoonallisuus vaikuttavat myös siihen, miten pitkäksi aikaa sen voi jättää yksin. Pahasta eroahdistuksesta kärsivä energinen husky tarvitsee oppimiseen paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin sohvaperunarotu, joka tuskin huomaa, kun lipsahdat ulos ovesta.
Yksinolon harjoittelun tärkeys
Kun saat ensimmäisen koiranpennun, sinulla on paljon tehtävää esitelläksesi pennulle sen uuden kotinsa sisäsiisteyden opettamisesta ympäristön turvallisuuden varmistamiseen.
Mutta pennunhankintaan liittyy yksi kriittinen vaihe, jota et halua unohtaa – opettaa pennulle, miten nauttia yksin olemisesta.
Vaikka olisi houkuttelevaa viettää jokainen hetki uuden pennun kanssa, toimimalla niin, et tee sille palvelusta. Loppujen lopuksi sinun on kuitenkin jätettävä pentu joskus yksin.
Ja koska koirat ovat äärimmäisen sosiaalisia olentoja, yksin jääminen yllättäen, aiheuttaa niille ahdistusta ja stressiä. Näkemällä hieman aikaa ja vaivaa varmistat, että pentu pysyy levollisena ja rauhallisena myös yksin ollessaan.
Rajaa pennulle oma turvallinen tila
Pentuaitaus Gold Zinc on tukeva ja helposti koottava aitaus, joka on saatavilla kolmessa eri koossa.
Uusi pentusi ei todennäköisesti koskaan ollut yksin aiemmin. Syntymänsä jälkeen sillä on luultavasti ollut koko ajan seuranaan ainakin emä ja sisarukset. On epäreilua edes olettaa, että siirtyminen jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä viettämään kahdeksantuntinen työpäivä yksin sujuisi pennulle kivuttomasti.
Aloita yksinoloharjoitukset, kun olet vielä kotona. Turvallinen, rajattu alue, kuten pentuaitaus tai yksi koiraportilla rajattu huone on täydellinen tähän tarkoitukseen.
Parhaan valikoiman sisätiloihin tarkoitettuja pentuaitauksia ja koiraportteja alkaen hintaan 39,99 € tarjoaa Peten Koiratarvike. Myös Zooplussalta löytyy valikoima pentuaitauksia ja koiraportteja.
Älä kuitenkaan jätä pentua esimerkiksi Zooplussan myymiin ahtaisiin sisähäkkeihin, jotka estävät pahimmillaan koiraa venyttelemästä ja liikkumasta vapaasti. Koiranpennun eristäminen ahtaaseen häkkiin voi aiheuttaa sille stressiä ja ahdistusta!
Jos käytät aitausta tai koiraportilla rajattua huonetta asianmukaisesti, pentu kokee sen rentoutumispaikakseen eikä rangaistukseksi.
Auttaaksesi pentuasi liittämään hänelle luodun tilan hyviin ja positiivisiin asioihin, ruoki se siellä. Anna sille herkkuja, rapsutuksia, lempileluja ja runsaasti huomiota turvatilassaan.
Kun pentu menee iloisena turvatilaansa omasta halustaan, olet valmis aloittamaan yksinoloharjoitukset.
Yksinoloharjoitukset
Aloita yksinoloharjoitukset jättämällä pentu turvalliselle alueelle purulelun tai muun rakentavan aktiviteetin kanssa, ja poistu hiljaa tilasta. Palaa välittömästi takaisin ja palkitse pentu kehuilla ja herkuilla.
Toista prosessi useita kertoja ja pidennä vähitellen poissaolosi kestoa. Alussa jopa yksi tai kaksi minuuttia voi tuntua pennulle liian pitkältä ajalta yksin, mutta 3–4 päivän harjoittelun jälkeen sinun pitäisi pystyä pidentämään yksinoloa jo melko pitkiksi ajanjaksoiksi.
Samalla kun yksinoloaika pitenee, palaa säännöllisesti tarkastamaan pentusi. Jos pentu on hiljaa ja rauhallinen, palkitse se kehuilla ja namilla jatkaaksesi yksinoloharjoituksia. Älä tee tarkastuskierroksista suurta numeroa, jotta pentu ei ikävöi sinua, kun poistut huoneesta.
Jos pentu itkee tai vinkuu turva-alueellaan, olet luultavasti aloittanut yksinoloharjoitukset ennen kuin pentu on oppinut yhdistämään alueen hyviin asioihin tai olet jättänyt sen yksin liian pitkäksi aikaa.
Vaikka sinun kävisi sääliksi, älä päästä koiraa turva-alueelta kun se alkaa vinkua. Muuten opetat sille, että vinkuminen avaa oven ja sillä saa huomiota. Sen sijaan lyhennä poissaoloaikaasi ja rakenna yksinoloa hitaammin.
Muista, että pennun rajaaminen aitaukseen tai yhteen huoneeseen on vain väliaikaista. Kun pentu oppii itsenäisyyttä, oppii sisäsiisteyden ja hyvän käytöksen säännöt, voit alkaa tarjoamaan sille pääsyn myös muihin tiloihin, yksi huone kerrallaan.
Yksinoloharjoitusten tavoitteena on aikuinen koira, joka on rento ja itsevarma koira, jolle on luottavaista antaa lisää vapautta.
Positiivisten assosiaatioiden luominen
Jos jätät koiranpennun sen turva-alueelle ilman mitään tekemistä, siitä voi aiheutua ongelmia. Tarjoa koiralle aina jotain rakentavaa tekemistä, kun se joutuu olemaan yksin. Näin se oppii olemaan iloinen ja onnellinen oma itsensä myös yksin ollessaan.
Märkäruoalla täytetty Kong-lelu tarjoaa pennulle tekemistä pitkäksi aikaa.
Täydellinen aktiviteetti kotiin yksin jäävälle koiralle on esimerkiksi Kong-lelun sisään tungettu ruoka. Kong-leluun voi laittaa herkkuja tai esimerkiksi pennun rakastamaa märkäruokaa. Monet pakastavat Kong-lelun ennen koiralle antamista tarjotakseen haastetta pidemmäksi aikaa.
Kong on suosittu pehmeästä kumista valmistettu lelu, jonka keskellä on reikä, johon voi laittaa makupaloja tai märkäruokaa. Pennuille tarkoitettu Kong Puppy on valmistettu pehmeämmästä materiaalista ja se sopii täydellisesti hampaita vaihtaville pennuille. Kong Puppy tukee leukalihasten tervettä kehitystä ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Saatavilla eri kooissa.
Valitse Kong Puppy ja ajan myötä sinulla on pentu, jota kiinnostaa enemmän purulelut kuin seinälistat, johdot ja tyynyt.
Muita tapoja pitää pentusi kiireisenä yksin ollessaan ovat ruoan piilottaminen turva-alueelle ja ruokaa vapauttavat pulmalelut.
Älä jätä pentua valvomatta sellaisten lelujen ja syötävien kanssa, jotka voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Lelut ja syötävät, jotka pentu saattaa vahingossa nielaista voi aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Kun jätät koiranpennun yksin, voit jättää sille esimerkiksi radion tai television päälle. Nämä laitteet peittävät häiritseviä ääniä, kuten ohi ajavien autojen ääniä. Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan klassista musiikkia kuuntelevat koirat nukkuvat keskimäärin enemmän kuin heviä kuuntelevat koirat.
Harkitse koiranhoitajan palkkaamista
Jos et voi viettää aikaa kotona koiranpennun kanssa, harkitse koiranhoitajan palkkaamista. Tai ehkä naapuri tai ystävä voisi olla kiinnostunut viettämään aikaa pentusi kanssa silloin kun et ole kotona.
Kun koiranpennun yksinoloharjoitukset ovat edenneet siihen pisteeseen, että voit jättää sen omiin oloihinsa osaksi päivästä, mutta sinun kahdeksan tunnin työrupeama on sille liikaa, koiranhoitataja tai ulkoiluttaja voi olla täydellinen ratkaisu.
Esimerkiksi paikalliset 4H-järjestöt tarjoavat lemmikinhoito- ja dogsitter-palveluja kohtuuhintaan. 4H-järjestön verkkosivujen mukaan dogsitter hoitaa pentua yksilöllisesti, omistajan ohjeiden mukaan, ja hoito tapahtuu koiran omassa kodissa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Dogsitter voi pitää pennulle seuraa sekä auttaa sitä sisäsiisteysharjoittelussa viemällä pennun pissalle ennen kuin se ehtii tehdä tarpeensa sisälle. Dogsittereistä voi olla hyötyä myös aikuisille koirille silloin, kun joudut olemaan pidempään kotoa pois.
Lopuksi, koeta pitää koira fyysisesti ja henkisesti aktiivisena ennen kuin joudut jättämään sen yksin. Pidempi kävely, energinen leikkiaika ja koulutus väsyttävät koiranpentua, ja se nukahtaa todennäköisesti heti, kun poistut kotoa. Varmista kuitenkin, että pentu saa mainittuja aktiviteetteja myös muina aikoina, jotta se ei yhdistä niitä siihen, että olet lähdössä.
Nauti koulutuksen tuomista eduista
Koira, jota ei ole koulutettu olemaan yksin, voi osoittaa ongelmakäyttäytymistä. Kouluttamaton pentu voi keksiä yksin ollessaan tekemistä tavoilla, jotka epäilemättä ovat sinulle koiranomistajana epämiellyttäviä.
Pahimmillaan koiralle kehittyy eroahdistus. Se on vakava tila, jossa koira on pahoin stressaantunut siitä hetkestä lähtien kun poistut aina siihen asti, kun lopulta palaat.
Kun opetat koirallesi, että kivoja asioita tapahtuu myös sen ollessa yksin, se auttaa pentua selviytymään siitä, että se ei ole jatkuvasti huomion keskipisteenä. Itse asiassa, koiran pitäisi odottaa yksin jäämistä, koska silloin se saa puruleluja ja herkkuja, joita se ei muuten saa.
Suosittelen kaikille pennun omistajille Tuire Kaimion kaimion kirjaa Pennun kasvatus – Pennusta kunnon koiraksi, joka tarjoaa selkeitä ja syvällisiä neuvoja jokaisen koiranomistajan ongelmiin. Tämä kirja ei jätä omistajaa lemmikkinsä kanssa pulaan missään tilanteessa, myöskään yksinolon harjoittelussa.
Hallinnoi suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.