Oletko koskaan miettinyt, miksi juuri labradorinnoutajilla tuntuu olevan erityisen suuri ruokahalu ja taipumus lihoa, vaikka ne saavatkin liikuntaa ja omistajat yrittävät pitää ruokamäärät kurissa? Vastaus saattaa löytyä geeneistä – ja se liittyy suoraan myös meihin ihmisiin.
Äskettäin Science-julkaisussa julkaistu tutkimus paljastaa mielenkiintoisia yhteyksiä koirien ja ihmisten lihavuuden taustalla vaikuttaviin geeneihin. Cambridgen yliopiston tutkijat tutkivat brittiläisiä labradorinnoutajia ja löysivät useita ylipainolle altistavia geenejä.
Yllättävää kyllä, nämä samat geenit liittyvät myös ihmisten lihavuuteen.
Yksi geeni yli muiden: DENND1B
Tutkijoiden suurin huomio kohdistui geeniin nimeltä DENND1B, joka näyttää vaikuttavan suoraan aivojen energia-aineenvaihduntaa säätelevään järjestelmään, tarkemmin sanottuna leptiini-melanosortiini-reittiin.
Tämä reitti säätelee näläntunnetta ja energian kulutusta – eli juuri niitä tekijöitä, jotka määrittelevät painonhallintaa.
Labradorit, joilla oli tämä geenimuunnos, kerryttivät keskimäärin 8 % enemmän rasvaa kehoonsa kuin ne, joilla mutaatiota ei ollut.
Ja kyllä: myös ihmisiltä löytyvä DENND1B-geeni liittyy tutkimusten mukaan lihavuuteen.
Ahneus ei ole luonnekysymys – se on perimässä
Tutkijat mittasivat, kuinka innokkaasti koirat etsivät ruokaa, pyysivät ruokaa omistajiltaan ja olivatko ne valikoivia syöjiä.
Ne labradorit, joilla oli suurempi geneettinen riski lihoa, osoittivat selvästi enemmän ruokakeskeistä käyttäytymistä. Tämä muistuttaa ihmisten kohdalla nähtyä ilmiötä: geenit, jotka lisäävät lihomisen riskiä, liittyvät usein myös suurempaan ruokahaluun.
Cambridgen yliopiston tutkija Natalie Wallis kiteyttää asian näin:
”Korkean geneettisen lihavuusriskin omaavat koirat olivat kiinnostuneempia ruoasta. Tämä on havaittu myös ihmisillä, joilla on samankaltainen geneettinen riski.”
Geenit eivät määrää kohtaloa – mutta vaikeuttavat valintoja
Ehkä lohdullisinta tässä kaikessa on se, että geenit eivät yksin määrää, tuleeko labradorista tai ihmisestä ylipainoinen.
Tutkimuksessa todettiin, että omistajat, jotka huolellisesti sääntelivät koiransa ruokintaa ja liikuntaa, pystyivät ehkäisemään lihomista jopa korkeimman riskin koirilla. Se vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän vaivannäköä kuin niillä koirilla, joilla ei ollut riskigeenejä.
Sama pätee ihmisiin: jos geneettinen riski on korkea, pysyäkseen normaalipainossa joutuu tekemään paljon enemmän työtä – ja se ei ole moraalinen kysymys tai tahdonvoiman puute. Kuten tutkija Eleanor Raffan sanoo:
”Laihojen koirien omistajat eivät ole moraalisesti ylivertaisia. Sama pätee myös laihoihin ihmisiin.”
Miksi koiria tutkitaan ihmisten lihavuuden ymmärtämiseksi?
Koirat, erityisesti tietyn rodun yksilöt kuten labradorit, ovat geenitutkimuksessa erinomainen malli.
Saman rodun sisällä geneettinen vaihtelu on pienempi kuin ihmisillä, ja ympäristötekijät – kuten ruokavalio ja liikunta – ovat hyvin samankaltaisia kuin meillä ihmisillä. Tämä tekee koirista loistavan vertailukohdan, kun halutaan ymmärtää, miten geenit ja ympäristö yhdessä vaikuttavat lihomiseen.
Lisäksi koirien ruokahalu, ruokailutavat ja kehonkoostumus on helpompi mitata objektiivisesti – toisin kuin ihmisillä, joilla oma käsitys ruokahalusta ja itsekurista voi olla vääristynyt.
Miten voit auttaa koiraasi pysymään terveenä?
Vaikka geeneille ei voi mitään, niihin voi sopeutua. Tutkijat suosittelevat seuraavia keinoja koirien ruokahalun hallintaan:
- Annostele ruoka pienissä erissä päivän mittaan
- Käytä aktivointileluja tai älypelejä ruokinnan pidentämiseksi
- Piilota ruoka-aterioita ympäri pihaa tai asuntoa – näin syöminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa
- Valitse ravinto, jossa on kylläisyyttä tukevat ravintoaineet ja riittävästi kuitua
Ja ennen kaikkea: muista, ettei ahne koira ole huono koira – se on usein geneettisesti ohjelmoitu rakastamaan ruokaa.
Lopuksi: mitä opimme tästä?
Tämä tutkimus muistuttaa meitä siitä, että lihavuus ei ole yksinkertainen valinta- tai tahdonvoimakysymys – ei ihmisillä eikä koirilla.
Geenit vaikuttavat siihen, kuinka suuri ruokahalu meillä on ja kuinka vaikeaa painonhallinta voi olla. Mutta tieto on valtaa: kun tiedämme, mistä on kyse, voimme tehdä parempia päätöksiä sekä omaksi että lemmikkiemme parhaaksi.
Labradori saattaa katsoa sinua kerjäävin silmin, mutta joskus rakkautta on sanoa ei – tai ainakin tarjota herkut älypelin kautta.
