Polttavatko nokkoset koiria?

Kesällä moni koiranomistaja kohtaa saman tilanteen: koira sukeltaa ojanpientareelle tai metsänreunaan ja hetken päästä hypähtää sivuun tai alkaa nuolla kuonoaan.

Syy löytyy usein nokkosesta. Ihmisille kasvin polte on tuttu kokemus, mutta polttavatko nokkoset koiria samalla tavalla ja voiko siitä seurata jotain vakavampaa?

Lyhyesti: Kyllä, nokkoset polttavat myös koiria, mutta useimmiten niillä seuraukset ovat lieviä ja nopeasti ohimeneviä. Reaktion voimakkuus riippuu turkista, ihon herkkyydestä ja altistuskohdasta.

Miksi nokkonen polttaa?

Nokkonen (Urtica dioica) on Suomessa yleinen ruohokasvi. Sen lehdissä ja varsissa on runsaasti onttoja polttiaiskarvoja (trikomeja), joiden kärki murtuu koskettaessa.

Vaikutusmekanismi on hyvin samankaltainen ihmisillä ja eläimillä. Karva toimii kuin pieni injektioneula: se lävistää ihon ja vapauttaa ärsyttävän kemiallisen seoksen.

Tieteellisen kirjallisuuden mukaan polttovaikutus liittyy erityisesti seuraaviin yhdisteisiin:

• Histamiini
• Asetyylikoliini
• Serotoniini
• Orgaaniset hapot (mm. muurahaishappo)

Histamiini ja serotoniini aiheuttavat paikallisen tulehdusreaktion, joka näkyy punoituksena, turvotuksena ja kutinana.

Miten koira reagoi nokkoseen?

Useimmiten: lievä ja nopeasti ohimenevä reaktio

Tyypillisiä oireita ovat:

• Äkillinen väistöliike tai hyppy pois kasvustosta
• Paikallinen punoitus
• Lievä turvotus
• Kutina tai nuoleminen

Paksuturkkisilla roduilla iho ei usein edes altistu suoraan, jolloin näkyviä oireita ei synny lainkaan.

Herkät alueet

Pet Poison Helplinen mukaan oireita nähdään tavallisimmin alueilla, joissa turkki ei suojaa:

• Kuono ja huulet
• Silmänympärykset
• Korvalehtien sisäpinnat
• Vatsanalus
• Tassujen polkuanturat

Lyhytkarvaisilla ja ohutturkkisilla roduilla reaktio voi muistuttaa ihmisillä nähtävää nokkosihottumaa.

Milloin kyse ei ole enää pelkästä ihoreaktiosta?

Nokkosen aiheuttama kosketusreaktio on yleensä paikallinen eikä systeeminen myrkytys ole tyypillinen. Jos koira kuitenkin:

• Oksentaa
• Raapii voimakkaasti suuta
• Kuolaa runsaasti
• Saa hengitysvaikeuksia
• Muuttuu poikkeavan väsyneeksi tai horjuvaksi

on syytä hakeutua välittömästi eläinlääkärin arvioon. Tällöin kyse voi olla voimakkaasta yliherkkyysreaktiosta tai siitä, että koira on syönyt kasvia runsaasti ja ärsytys kohdistuu myös suun ja nielun limakalvoihin.

Vakavat reaktiot ovat harvinaisia, mutta nopea arvio on aina turvallisin vaihtoehto.

Ensiapu kotona

Lievissä tapauksissa riittää yleensä seuraava:

1. Huuhtele altistunut ihoalue viileällä vedellä.
2. Vältä hieromista, jotta polttiaiskarvat eivät rikkoudu lisää.
3. Estä koiraa nuolemasta ärtynyttä kohtaa.

Tarvittaessa voidaan käyttää lemmikeille tarkoitettuja viilentäviä ja ihoa rauhoittavia valmisteita, kuten apteekeissa myyätävää Dermacoolia, joka on jäähdyttävä, kutinaa lievittävä spray koirille.

Valmisteet lievittävät kutinaa ja tukevat ihon paranemista, mutta useimmiten oireet häviävät ilman lääkitystä muutamassa tunnissa.

Jos koiralla on aiemmin todettu allergisia reaktioita tai atooppinen ihosairaus, ärsytys voi olla voimakkaampi ja eläinlääkärin arvio on herkemmin perusteltu.

Voiko koira syödä nokkosta?

Raakana nokkonen ärsyttää suun limakalvoja samalla mekanismilla kuin ihoa. Pieni maistaminen ei yleensä aiheuta muuta kuin ohimenevää epämukavuutta.

Kuivattuna tai kuumennettuna polttiaiskarvat menettävät vaikutuksensa, minkä vuoksi nokkosta käytetään myös eläinten rehulisänä.

Luonnossa satunnainen altistuminen ei siis yleensä ole vaarallista terveelle koiralle.

Yhteenveto

Nokkoset polttavat koiria samalla biologisella mekanismilla kuin ihmisiä: polttiaiskarvat rikkoutuvat kosketuksessa ja vapauttavat ihoa ärsyttäviä yhdisteitä, jotka aiheuttavat paikallisen tulehdusreaktion.

Suurinta osaa koirista suojaa kuitenkin turkki, minkä vuoksi oireet jäävät tavallisesti lieviksi ja menevät nopeasti ohi ilman hoitoa.

Vakavat reaktiot ovat harvinaisia, mutta jos koiralle kehittyy hengitysoireita tai selvä yleisreaktio, tarvitaan välitöntä eläinlääkärin arviota.

Mikäli koira reagoi toistuvasti voimakkaasti kasveihin tai hyönteisten pistoihin, taustalla voi olla yliherkkyys, joka on syytä tutkia tarkemmin.