Koirien käyttäytyminen -kategoriassa käsittelemme koirien käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä ja haasteita, kuten koirien sosiaalista kanssakäymistä, stressin hallintaa, ongelmakäyttäytymistä sekä koirien eleiden tulkintaa. Pyrimme auttamaan lukijoita ymmärtämään paremmin koirasi mielenmaisemaa ja luomaan entistä vahvemman siteen lemmikkisi kanssa.
Oletko huomannut, että koirasi piilottaa herkkujaan turvalliseen paikkaan sen sijaan, että se söisi ne kuin pieni, talven varalle pähkinöitä jemmaava orava? Mutta oletko koskaan miettinyt miksi koira tekee niin?
Tässä jutussa käsittelemme syvemmin tätä koirien outoa käyttäytymismallia, joka saa ne piilottamaan ja hautaamaan ruokaa, herkkuja tai jopa lelujaan.
Miksi koirat piilottavat ruokaa ja herkkuja?
Ruoan tai esimerkiksi luun piilottaminen on koirille luontaista ja vaistomaista käyttäytymistä, joka voidaan jäljittää koiran villeihin esivanhempiin. Jäljelle jääneen ruoan hautaaminen on koirille selviytymiskeino, joka juontaa juurensa siihen, ettei koira voi koskaan voi tietää, milloin seuraava ateria on saatavilla.
Herkkujen, kuten luiden, piilottaminen on koirilla melko yleinen käyttäytymismalli. Vaikka nykyiset kotikoirat eivät välttämättä joudu kohtaamaan ankaria oloja ja kilpailua ruoasta, vaisto on edelleen läsnä sen toiminnassa.
Tässä kolme syytä, miksi koirat piilottavat ruokiaan:
Vaisto
Sudet, kojootit ja muut luonnonvaraiset koiraeläimet elävät ja metsästävät laumassa, joten kilpailu ruoasta voi olla kovaa. Jäljelle jääneen lihan kerääminen ja vartiointi on taito, joka on kehittynyt koirille varmistaakseen, että syötävää on aina tarpeeksi.
”Useimmissa tapauksissa, kun koira piilottaa asioita, ne tekevät niin, koska niillä on vaisto hamstrata ja vartioida ruokaa ja omaisuuttaan”, sanoo koirakouluttaja Deborah FentonAmerican Kennel Clubin haastattelussa.
Vaikka kesytetyt nykykoirat ovat tottuneet luksuselämään, niiden vaisto piilottaa ruokaa on edelleen olemassa.
Säästäminen myöhempää varten
Toinen yleinen syy esineiden ja herkkujen piilottamiseen koiralla on, että se haluaa säästää ne myöhempää käyttöä varten.
Aivan, kuten oravat kätkevät pähkinöitä ja ihmiset laittavat arvotavaransa lukkojen taakse, voivat koirat piilottaa arvokkaimmat esineensä, jotta ne pysyvät turvassa eivätkä mene hukkaan.
Selviytymiskeino
Yleinen käsitys on, että ylimääräisen ruoan piilottaminen tai hautaaminen maahan on koiralle selviytymisstrategia.
Ruoan piilottaminen tai hautaaminen maahan pitää sen loitolla raadonsyöjiltä. Lisäksi se auttaa pitämään ruoan tuoreena ja ”marinoituna” maan mauilla.
Mitä kesykoiriin tulee, ruoan tai tavaroiden piilottaminen estää talon muita lemmikkejä varastamasta niitä.
Yliruokinta
Ruoan piilottaminen ja hautaaminen voi olla merkki siitä, että ruokit koiraasi enemmän kuin se tarvitsee.
Jos terveellä koiralla on ylimääräistä ruokaa ja se kätkee sen myöhempää käyttöä varten, se voi tarkoittaa, että olet liian antelias ruoan ja herkkujen määrän suhteen. Liikaruokinta ja ylimääräiset herkut voivat johtaa koiran ylipainoon.
Stressi ja ahdistus
Joillekin koirille ruoan piilottaminen voi johtua negatiivisesta aiemmasta kokemuksesta. Tämäntyyppinen käyttäytyminen on hyvin yleistä rescue-koirilla ja koirilla, jotka ovat aiemmin asuneet toisen koiran kanssa. Näissä tilanteissa koira on voinut joutua kilpailemaan ruoasta jo pennusta lähtien.
Jos sinulla on rescue-koira tai olet huomannut koiralla muita ahdistuneisuusoireita, sinun voi olla hyvä keskustella siitä kouluttajan kanssa.
Miksi koirat hautaavat ruokaa ja herkkuja?
Ruoan ja herkkujen hautaaminen on toinen koirille vaistomainen tapa.
Kesyjen koirien ei tarvitse piilottaa ruokaa muilta petoeläimiltä, mutta luonnollinen vietti toimia niin, on niillä edelleen sisimmässään.
Toinen syy koirille haudata ruokaa on, ettei se koe juuri sillä hetkellä oloansa tarpeeksi turvalliseksi syödäkseen sitä. Jos koira joutuu stressaavaan ympäristöön, ei ole epätavallista, että koira hautaa ruokansa palatakseen sen luo myöhemmin, sitten kun se tuntee olonsa turvalliseksi.
Mitkä rodut piilottavat ruokaa ja leluja?
Kaikki koirat ja koirarodut eivät piilota ruokaa ja herkkujaan. On kuitenkin useita koirarotuja, jotka ovat muita alttiimpia hautaamaan resurssejaan.
Metsästys- ja jäljityskoirat, kuten beaglet, mäyräkoirat ja basset houndit, piilottavat ruokiaan hyvin yleisesti. Myös terrierit hautaavat hyvin usein herkkujaan pitääkseen ne pois muiden ulottuvilta. Jos joku löytää niiden kätkön, ne saattavat etsiä niille uuden piilon.
Vaikka ruoan piilottaminen on yleisempää mainituilla roduilla, lähes millä tahansa muullakin rodulla voi esiintyä tätä käytöstä.
Koirat ovat olleet ihmisen paras ystävä jo tuhansien vuosien ajan. Ajan myötä erilaisia koirarotuja on syntynyt ja jalostettu erilaisiin tarpeisiin ja elämäntapoihin.
Suomessakin jotkin rodut ovat tuleet toisia suositummiksi. Tässä blogijutussa emme pohdi, miksi joku rotu on toistaan suositumpi, vaan tarkastelemme Suomen suosituimpien koirarotujen alkuperää ja historiaa energisestä ja leikkisästä labradorinnoutajasta uskolliseen ja suojelevaan saksanpaimenkoiraan.
Olitpa sitten jonkin Suomen suosituimman koirarodun omistaja tai muuten vain kiinnostunut suomalaisten sydämet valloittaneista koiraroduista, toivomme että löydät tästä jutusta uutta tietoa suomalaisten sydämet valloittaneiden koirarotujen alkuperästä.
Suomen suosituimmat koirarodut
Kennelliiton mukaan Suomessa rekisteröitiin vuonna 2022 yhteensä 48 629 koiraa, kun vuonna 2021 koiria rekisteröitiin 52 743. Suomen suosituin koirarotu vuonna 2022 oli labradorinnoutaja.
Rekisteröintien määrä laski 7,8 prosenttia. Koronavuosina 2020 ja 2021 rekisteröintien määrä kasvoi yhteensä lähes 17 prosenttia vuodesta 2019.
Suomen suosituimmat koirarodut:
Labradorinnoutaja – 2 583
Shetlanninlammaskoira – 1 279
Suomenlapinkoira – 1 251
Kultainennoutaja – 1 250
Saksanpaimenkoira – 1 226
Jämtlanninpystykorva – 1 199
Jackrussellinterrieri – 961
Suomenajokoira – 932
Kääpiösnautseri – 888
Mäyräkoira, karkeakarvainen – 845
Suosituimpien koirarotujen alkuperä ja historia
Käykäämme siis kimppuun, eli tutustumaan, mistä Suomen suosituimmat koirarodut ovat peräisin ja mikä niiden alkuperäinen käyttötarkotus on ollut.
1. Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja sai alkunsa 1800-luvulla Kanadan Newfoundlandissa. Alunperin labradorinnoutajat kasvatettiin auttamaan kalastajia hakemaan (so. noutamaan) heidän verkoistaan karanneita kaloja. Labradorinnoutaja on jalostettu sukupuuttoon jo kuolleesta ja sittemmin elvytetystä – niin ikään kanadalaisesta – saintjohninkoirasta.
Saintjohninkoira (engl. St John’s Water Dog) oli Newfoundlandin kalastajien käytössä ollut koirarotu. 1800-luvun alussa englantilaiset kauppiaat toivat saintjohninkoiria Englantiin, jossa niistä jalostettiin nykyään tuntemamme labradorinnoutaja. Englannin kennelliitto tunnusti rodun ensimmäisen kerran vuonna 1903 ja Amerikan kennelliitto vuonna 1917.
Saintjohninkoira. Kuva: lorkenfarms.co ja chocolatelabs.co.uk, Wikimedia Commons
Labrarodinnoutajat tunnetaan älykkyydestään ja koulutettavuudestaan sekä ystävällisestä ja ulospäinsuuntautuneesta luonteestaan. Ne ovat suosittuja perhe- ja seurakoiria, opaskoiria, terapiakoiria ja metsästyskumppaneita. Labradorinnoutaja on myös yksi yleisimmistä koiraroduista etsintä- ja pelastustehtävissä.
Shetlanninlammaskoira eli sheltti, on pieni- tai keskikokoinen koirarotu, jonka nimi paljastaa paljon.
Shetlanninlammaskoira on kotoisin Skotlannin Shetlandinsaarilta ja se kasvatettiin paimentamaan ja vartioimaan lampaita, siipikarjaa ja poneja, sekä saarten lammastilojen vahtikoiraksi. Rotu kehitettiin erilaisista pienistä paimenkoirista, jotka viikingit olivat tuoneet aikaisemmin Shetlandinsaarille.
Rotu tunnettiin alunperin nimellä Toonie dog eli farmikoira. Se jalostettiin pienemmäksi versioksi skotlanninpaimenkoirasta, koska se söi tätä vähemmän ja sen ylläpitokustannukset olivat pienemmät. Shelttien pieni koko ja ketteryys tekivätkin niistä hyvin soveltuvia työskentelyyn Shetlandinsaarten kivisessä maastossa.
1800-luvun lopulla englantilaiset kasvattajat jalostivat ja standardoivat rotua, jossa yhdistyivät Shetland Collie ja Rough Collie, eli pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira tai pitkäkarvainen collie. Tämä auttoi kehittämään rodulle ominaista pitkää, paksua turkkia sekä elegantin hienostunutta ulkonäköä.
Shetlanninlammaskoirat tunnetaan älykkyydestään, koulutettavuudestaan, uskollisuudestaan ja kiintymyksestään omistajiaan kohtaan. Ne ovat suosittuja perhekoiria ja loistavia toko- ja agilityharjoittelussa. Shelteillä on voimakas paimentamisvaisto.
3. Suomenlapinkoira
Kuva: Leeza1331, Wikimedia Commons
Suomenlapinkoira on Pohjois-Euroopasta kotoisin oleva koirarotu, jonka tyyppisen paksuturkkisen ja pystykorvaisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jo 10 000 vuotta sitten. Suomenlapinkoirat, ruotsinlapinkoirat ja lapinporokoirat polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Suomenlapinkoira on yksi maailman vanhimmista tunnetuista koiraroduista.
Suomenlapinkoiran juuret johtavat saamelaisiin, jotka käyttivät rotua luultavasti ensin metsästys- ja vahtikoirana, ja 1600–1700-luvuilta lähtien porojen paimennukseen. Koiria käytetään edelleen joillakin poronhoitoalueilla, sekä paimenkoirina lammas- ja nautatiloilla.
Lapinlammaskoira vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons.
Suomenlapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira eli kukonharjukoira. Toisesta läheisestä sukulaisestaan, lapinporokoirasta, se erotettiin omaksi rodukseen 1960-luvulla. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993.
Älykkäänä, rohkeana, ystävällisenä, rauhallisena ja uskollisena rotuna tunnettavaa suomenlapinkoiraa käytetään nykyään enimmäkseen perheen seurakoirana. Sillä on taipumusta vahtia reviiriään ja ilmoittaa hakunnalla vieraista. Tämä pohjautuu rodun alkuperäisestä tarkoituksesta saamelaisten porotokan ja kodan vahtina.
4. Kultainennoutaja
Kultaisennoutajan kehitti Skotlannissa 1800-luvulla Sir Dudley Marjoribanks risteyttämällä keltaisen sileäkarvaisen noutajan tweedinvesispanielin ja punaisen irlanninsetterin sekä myöhemmin mustan labradorinnoutajan kanssa.
Pentueisiin syntyi monenvärisiä yksilöitä vaaleasta kermasta syvään mustaan, mutta jatkojalostukseen valittiin vain kultaiset yksilöt, mistä rodun nimi, kultainennoutaja.
Vasemmalla sileäkarvainennoutaja, oikealla maalaus tweedinvesispanielista. Kuva: Gunnandreassen, Wikimedia Commons
Englannin kennelliitto hyväksyi kultaisennoutajan omaksi rodukseen (sileäkarvaisestanoutajasta) vasta vuonna 1913. Rotu saavutti nopeasti suosiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa monipuolisena metsästyskoirana sekä uskollisena ja rakastavana seurakoirana.
Kultainennoutaja tunnetaan iloisesta, ystävällisestä ja avoimesta persoonallisuudestaan sekä älykkyydestään ja sosiaalisesta luonteestaan. Kultaisetnoutajat ovat mukautuvia ja suoriutuvat erinomaisesti niille annetuista tehtävistä metsästyskoirana, palveluskoirana, terapiakoirana tai koko perheen seurakoirana.
5. Saksanpaimenkoira
Saksanpaimenkoira (seefferi, susikoira, sakemanni) on monipuolinen ja suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, jonka jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta.
1890-luvun Saksan paikallisyhteisöissä pyrittiin standardoimaan koirarotuja, jotta ne soveltuisivat paimentamaan ja suojelemaan lammaslaumoja petoeläimiltä. Rodulta vaadittiin älyä, nopeutta, voimaa ja hyvää hajuaistia. Saksassa jalostetut koirat kykenivät kyllä näihin asioihin, mutta erosivat merkittävästi ulkonäöltään. Samaan aikaan maan teollistuminen teki lammaskoirat tarpeettomiksi.
Vanhanaikainen Gellbacke. Kuva: Wikimedia Commons
Von Stephanitz uskoi, että koiria tulisi kasvattaa työskentelyä varten. Hän näki koiranäyttelyssä koiran nimeltä Hektor Linksrhein ja ihastui sen älykkyyteen, uskollisuuteen ja kauneuteen. Hektor Linksrheinista tuli ensimmäinen saksanpaimenkoira ja ensimmäinen koira, joka lisättiin roturekisteriin. Muutaman vuosikymmenen kuluessa Schäferhund oli yksi maailman suosituimmista koiraroduista.
Saksanpaimenkoira tunnetaan vahvasta ja urheilullisesta rakenteestaan sekä älykkyydestään ja koulutettavuudestaan. Saksanpaimenkoiralla on voimakas suojelusvaisto ja niitä käytetäänkin usein vahtikoirina.
Saksanpaimenkoiria käytetään palveluskoiralajeissa, tokossa, agilityssä ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäytössä poliisi-, rajavartio- ja tulliviranomaisten sekä puolustusvoimien ja vartijoiden työparina.
6. Jämtlanninpystykorva
Kuva: Canarian, Wikimedia Commons
Jämtlanninpystykorva (jämpti tai jämthund) on Ruotsin kansallisrotu ja maan harmaista metsästyspystykorvista kookkain. Se tunnetaan voimakkaasta ja joustavasta rakenteestaan sekä keskipitkästä, selän ylle kiertävästä hännästään. Luonteeltaan jämptlanninpystykorva on rohkea, tarmokas ja joskus itsepäinen, mutta ystävällinen ja rauhallinen. Jämpti on seurausta uroskoiran ja naarassuden hybridisaatiosta, joka sai alkunsa 480–3 000 vuotta sitten.
Jämtlanninpystykorva on kotoisin Ruotsin Jämtlandista, jonka vaakunassakin kuvataan metsästyskoira hirven kimpussa.
1700-luvulla antropologi Fale Burman mainitsi ensi kertaa jämthundin, joka oli kookas ja susimainen. 1800-luvulla muutkin kirjoittivat harmaasta koirarodusta, jota oli kasvatettu hirven ja karhunmetsästykseen, myös sen turkin vuoksi.
Rodun nimi oli jossain vaiheessa norrlandshund eli norlanninkoira. Myöhemmin rodun kookkaampaa tyyppiä alettiin kutsua harmaaksi pystykorvaksi (gråhund) ja pienempää jämpthundiksi.
Norlanninkoira vuoden 1915 elokuvassa ”Dogs of all Nations”. Kuva: Wikimedia Commons
1800-1900-lukujen vaihteessa Ruotsin Kennelliitto (SKK) alkoi suojella pohjoisia pystykorvarotuja, joskin kiista kapeakuonoisemman harmaan hirvikoiran kanssa (josta tuli myöhemmin norjanhirvikoira) ja kookkaamman susimaisen koiran kannattajien välillä jatkui pitkään.
1930-luvulla kirjailija Aksel Lindström aloitti kookkaan rodun elvyttämisen. Hän onnistui löytämään metsäalueilta kyseisen tyyppisiä koiria, joiden avulla rodun jalostusta jatkettiin. Jämtlantilaisille rodun pelastaminen oli niin tärkeää, että siihen osallistui koko maakunta. Suomeen ensimmäiset jämptit tulivat sotien aikaan vetokoirina.
Jämtlanninpystykorvan pääasiallinen käyttötarkoitus on hirvenmetsästys, mutta sitä on käytetty myös suurpetojen, kuten suden, karhun ja ilveksen, sekä metsäkanalintujen metsästykseen.
Jämtlanninpystykorva kuuluu ns. pysäyttäviin metsästyskoiriin. Se etsii hirven maastosta ja antaa metsästäjälle ilmoitushaukun. Tämän jälkeen koira pitää hirven paikallaan odottaen metsästäjän saapumista. Mikäli hirvi pakenee, koira seuraa sitä ja pysäyttää sen uudestaan.
7. Jackrussellinterrieri
Jackrusselinterrieri on pieni, suurimmaksi osaksi valkoinen terrierirotu, ja Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu. Rodun jäljet johtavat muun muassa nyt sukupuuttoon kuolleeseen englantilaiseen valkoterrieriin.
Nykyään tuntemamme jackrusselinterrierit kasvatti ensimmäisenä John ”Jack” Russell, vuonna 1795 syntynyt pastori ja metsästysharrastaja. Tuolloin metsästäjillä oli vaikeuksia erottaa rusehtavia terrierejä sen pääasiallisesta saaliista, ketusta.
Russell osti pienen valko-ruskean kettuterrierinartun nimeltä Trump (sic), jota hän alkoi risteyttämään muun muassa kettuterrierin, manchesterinterrierin ja valkoterrierin kanssa. Russellin jalostamilla koirilla oli terriereille ei-tyypillinen ominaisuus: vaikka ne ajoivat ”ketun koloonsa”, ne eivät koskaan tehneet saaliseläimelle vahinkoa. 1850-luvulla nämä koirat tunnustettiin omaksi rodukseen.
Englantilainen valkoterrieri. Kuva: Wikimedia Commons
Nykyään jackrussellinterrierit tunnetaan älykkyydestään, energiastaan ja uteliaisuudestaan, mikä tekee niistä ihanteellisen valinnan aktiivisille perheille.
8. Suomenajokoira
Kuva: EtäKärppä, Wikimedia Commons
Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, jota käytetään lähinnä jäniksen ja ketun metsästykseen. Laskettaessa maastossa irti, sen tehtävänä on etsiä riistaeläimen tekemä jälki, seurata sitä ja ajaa liikkeelle lähtenyttä eläintä. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.
Suomenajokoira sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella jalostusohjelman tuloksena, jossa oli mukana ranskalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia koiria. Jalotuksen tavoitteena oli kehittää ajokoira, joka voi toimia Suomen mäkisessä maastossa ja syvässä lumessa.
Suomalaisia ajokoiria vuodelta 1915. Kuva: Wikimedia Commons
Jalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu,mutta ajokoiran selän mustasta väristä ja valkoisista merkeistä ei onnistuttu pääsemään eroon.
Vaikka suomenajokoiran ulkomuotoa pyrittiin muuttamaan, sen käyttöominaisuuksia ei unohdettu; sitä käytetään edelleen jäniksen ja ketun ajometsästykseen.
9. Kääpiösnautseri
Kääpiösnautseri eli helpolta toiselta nimeltään Zwergschnauzer on pienikokoinen ja karkeakarvainen rotu, jota käytettiin alun perin vahti- ja rottakoirana. Nykyisin niitä käytetään etupäässä seurakoirana.
Varhaisimmat tiedot snautserien kehityksestä Saksassa ovat 1800-luvun lopulta. Alun perin ne kasvatettiin keskikokoisiksi maatilan koiriksi, jotka sopivat yhtä lailla rottien häätämiseen kuin paimentamiseen ja vahtimiseenkin.
Ajan myötä snautsereita jalostettiin pienempiin rotuihin, kuten affenpinseriin, kääpiövillakoiraan, kääpiöpinseriin ja pomeranianiin.
Ensimmäinen kääpiösnautseri oli vuonna 1888 tunnustettu musta narttu nimeltä Findel. Saksan pinseri-snautseri-klubi mainitsi karkeakarvaisen kääpiösnautserin ensi kertaa 1895. Suomeen ensimmäiset kääpiösnautserit tuotiin vuonna 1956 Alankomaista.
Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen koirarotu, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Ulkoilun lisäksi se sopii toko- ja agilitykilpailuun.
10. Mäyräkoira
Viimeisimpänä, vaan ei koostaan huolimatta vähäisimpänä, käsittelemme karkeakarvaisen mäyräkoiran.
Mäyräkoira (Dachshude, Dackel, Teckel) on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, joka jalostettiin Saksassa nimensä mukaisesti alun perin mäyräjahtiin.
Ensimmäiset tarkistettavissa olevat viittaukset mäyräkoiraan ovat 1700-luvun kirjoista. Alkuperäiset saksalaiset mäyräkoirat olivat todennäköisesti kookkaampia kuin nykyaikaiset mäyräkoirat. Vaikka rotu on saanut nimensä mäyristä, sitä käytettiin yleisesti myös kanien ja kettujen metsästykseen, haavoittuneiden peurojen etsimiseen, sekä laumana myös villisikojen ja ahmojen metsästykseen.
Mäyräkoiran luppakorvat ja kaareva häntä ovat tarkoituksella jalostettuja. Korvien tapauksessa luppakorvat estävät ruohonsiementen, lian ja muiden aineiden pääsyn korvakäytävään. Kaareva häntä puolestaan näkyy hyvin pitkässä ruohikossa ja siitä on hyvä vetää koira pois sen juuttuessa mäyrän tai muun riistan asuttamaan koloon tai luolaan.
Mäyräkoiran alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Jotkut uskovat sen olevan lyhytkarvaisen saksanseisojan, pinserin ja saksanajokoiran risteytys tai olevan Bruno-tyypin juranajokoiran jälkeläisiä. Toiset väittävät mäyräkoiran polveutuvan ranskalaisesta pointterista, vihikoirasta tai basset houdista. Mene ja tiedä, päättele alla olevasta kuvasta.
Vasemmalla ylhäällä lyhytkarvainen saksanseisoja, oikealla ylhäällä kääpiöpinseri, vasemmalla alhaalla ranskanseisoja (Braque Francais) ja oikealla alhaalla Bruno-tyypin juranajokoira (Bruno Jura Hound). Kuvat: Wikimedia Commons.
Yhteenveto
Suomalaisten koirarotujen suosio kuvastaa kansamme monipuolisia tarpeita ja mieltymyksiä, mitä tulee karvaisiin kavereihimme, koiriin.
Suomalaiset rakastavat koiriaan koosta riippumatta; aina pienistä ja aktiivisista roduista, kuten jackrussellinterrieristä ja mäyräkoirasta aina suurempiin ja rennomimpiin rotuihin, kuten kultaisiinnoutajiin ja saksanpaimenkoiriin.
Suomalaisten suosituimpien koirarotujen alkuperän ja historian ymmärtäminen voi antaa meille käsityksen rotujen ainutlaatuisista ominaisuuksia ja luonteenpiirteistä.
Tämä on vain pieni otos siihen, minkälaisia koiria suomalaiset omistavat, ja on tärkeää huomata, että rodusta riippumatta kaikilla koirilla on potentiaalia olla loistavia ja uskollisia kumppaneita.
Toivottavasti tästä jutusta oli iloa lukijoillemme ja kommentoi toki, jos sinun mielestäsi tärkeä koirarotu jäi puimatta ja haluaisit kuulla siitä lisää.
Jutun lähteinä on käytetty englannin-, suomen- ja ruotsinkielisiä Wikipedioita sekä Hankikoira.fi-sivustoa.
Monille meistä koirat eivät ole vain parhaita ystäviämme, vaan osa perhettä. Koirien ehdoton rakkautensa ja loputtomalta näyttävä energia ovat sitä, mitä monet meistäkin tarvitsisivat. Mutta miten hyvin me tunnemme parhaan ystävämme.
Koiria voivat kiinnostaa monet asiat: leikkiminen, kävelylle lähteminen, herkut, uiminen, pallon tai kepin noutaminen, suosikkipaikkaan päiväunille käpertyminen sekä monet muut asiat. Mutta oletko koskaan miettinyt, mikä koirasi lempiväri on?
Paimenkoira tavoittelee altaasta keltaista palloa. Kuva: Katrin B.
Mikä on koirien lempiväri?
Koska jokainen koira on yksilö, emme voi todeta, että koirien lempiväri on tämä tai tuo. Mutta koiralle helpoimmin erotettavia värejä ovat sininen ja keltainen.
Siinä, missä ihmisen silmän verkkokalvolla on kolmenlaisia eri aallonpituuksia havaitsevia tappisolureseptoreja, koiralla niitä on vain kaksi. Tätä kutsutaan dikromaattiseksi näöksi.
Koirat havaitsevat ihmisten näkemän punaisen todennäköisemmin tummanruskeana, kun taas vihreä, punainen ja oranssi näyttävät sen silmissä enemmän ”kellertävältä”.
Mitä ihmiset näkevät
Mitä koirat näkevät
Vain sinistä
Sinisen ja harmaan eri sävyjä
Vain keltaista
Keltaista, tummankeltaista ja keltaharmaata
Punainen ja oranssi
Keltaisen ja keltaharmaan sävyjä
Vihreä
Keltaharmaan ja keltasinisen sävyjä
Violetti
Sinisen ja siniharmaan eri sävyjä
Vaikka koirat näkevät vähemmän värejä kuin me, ne kykenevät silti erottamaan esimerkiksi punaisen eri sävyjä.
Koirat näkevät sinisen ja keltaisen helposti, mutta punaiset sävyt näyttävät sille ”tumman keltaisenharmailta” tai ”tummankeltaisilta”. Oranssi näyttää koiralle selvästi ”kirkkaamman keltaiselta”.
Mutta mitä on koiran lempiväri? Jos pitäisi arvata, sanoisin, että se on joko sininen tai keltainen, koska koira näkee nuo värit niin hyvin.
Voiko koiran lempilelusta päätellä sen lempiväriä?
Monilla koirilla on suosikkilelu, jolla se leikkii enemmän kuin muilla leluillansa. Asiantuntijoiden mukaan lempilelussa väri ei ole ratkaisevaa, vaan muut asiat: onko lelu pehmeä vai kova, miltä se tuoksuu, saako lempilelu koiran rauhoittumaan ja miltä se tuntuu suussa.
Wag!:n mukaan koirat näyttävät pitävän erityisesti leluista, joista lähtee tiettyjä ääniä (esim. vinkulelut) tai jotka maistuvat sen suuhun miellyttävälle. Mutta eri koirarodut on kasvatettu eri tarkoituksiin ja pitävät erilaisista leluista siitäkin syystä. Labradorinnoutajat ja kultaisetnoutajat rakastavat kantaa ja riuhtoa pehmolelujaan, kun taas englanninbulldoggi vetää leikkikaverinsa kanssa mieluummin köyttä. Monet rodut pitävät myös heittolelujen, kuten pallojen ja frisbeiden noutamisesta.
Kun olet ensi kerran hankkimassa koirallesi uutta lelua, kiinnitä huomiota sen väriin. Muista, että koira ei erota kovin hyvin punaista, vihreää ja violettia. Kokeile niiden sijasta sinistä tai keltaista lelua, koska ne värit koirat erottavat hyvin!
Ehkä siksi monet koirat rakastavat juuri keltaisia tennispalloja?
Hyvin sosiaalistetettu koira ei tavallisesti ole aggressiivinen muita koiria kohtaan, eivätkä irrallaan ja ilman lupia vaeltelevat koiratkaan hae onneksi aktiivisesti mahdollisuutta hyökätä kenenkään kimppuun. Mutta jokainen koira voi olla aggressiivinen, kun se pelkää tai kokee, ettei tilanteesta ole muuta ulospääsyä. Se voi johtua sillä hetkellä havaitusta uhasta tai epämukavasta kokemuksesta aikaisemmin. Toisinaan kyseessä on voimakas saalisvietti tai oman reviirin puolustaminen.
Hieman taustaa: Olen itse kokenut sen kauhun, kun huonosti sosiaalistettu, selvästi aggressiivinen karjalankarhukoira oli karannut pihaltaan ja hyökkäsi varoittamatta suoraan koiramme kurkkuun kiinni. Oma koiramme uikutti tilanteessa sekä pelosta että kivusta, eikä hyökkääjä lopettanut aggressioitaan vielä minunkaan puuttuessa asiaan.
Minulla kävi onni onnettomuudessa, sillä koiran omistaja oli seurannut karannutta koiraa autolla ja oli vain parissa minuutissa paikalla.
On äärimmäisen pelottavaa, kun toinen koira hyökkää oman koiran kimppuun, koska siinä voi olla koiran henki kyseessä. Kuinka moni tietää, mitä tehdä koiran hyökätessä? Kokosimme tähän juttuun asiantuntijoiden parhaat neuvot.
Joskus koiran voimakas saalisvietti antaa sille vaiston jahdata ja purra itseään pienempiä lemmikkejä – etenkin silloin, kun ”saalis” juoksee sitä karkuun.
Voimakkaan saalisvietin omaavien koirarotujen omistajien on oltava erittäin tietoisia koiransa saalisvietistä, jotta se ei pääse viettinsä turvin vahingoittamaan muita eläimiä.
Voimakkaan saalisvietin omaavia rotuja ovat mm. afgaaninvinttikoirat, alaskanmalamuutit, basenjit, beaglet, bullmastiffit, dobermannit, jackrusselinterrierit, rhodesiankoirat, samojedit, shiba inut, siperianhuskyt, weimarinseisojat, whippetit ja yorkshirenterrierit.
Koira on pidettävä taajamassa aina kytkettynä.
Suomen Järjestyslain mukaan on rikos, mikäli kytkemättömänä liikkuva koira vahingoittaa tai tappaa muita kotieläimiä, ja lain rikkominen voi johtaa vakaviin rangaistuksiin sekä koiran omistajalle että koiralle. Provosoimaton hyökkäys voi johtaa uhrin vammautumiseen tai jopa kuolemaan.
Mistä tietää, että isompi koira on hyökkäämässä?
Merkkejä siitä että koira on hyökkäämässä
Koira puree toista koiraa harvoin varoittamatta. Tarkkaile näitä merkkejä vastapuolen käytöksessä:
muriseminen
ärähtely ja ärhentely
kohti syöksyily
hampaiden paljastaminen
näykkiminen
pureminen
Jos toinen koira osoittaa edellä mainittuja aggresiivisuuden merkkejä, paras tapa on kävellä tilanteesta pois rauhallisesti, mutta varmasti. Älä mene lähelle, vaan yritä asettaa este aggressiivisen koiran ja oman koirasi välille.
Älä anna oman koirasi lähestyä selvästi aggressiivista koiraa, sillä se tekee vastapuolesta vain hermostuneemman ja voi pahentaa tilannetta.
Älä rankaise myöskään omaa koiraasi murinasta, koska se vain ilmaisee tuntevansa olonsa epämukavaksi. Murina on usein viimeinen keino ennen puremista.
Kun tunnet koirasi, ymmärrät paremmin sen kehonkieltä ja tiedät, milloin se tuntee olonsa epämukavaksi: se voi nuolla huuliaan, kääntää korvansa taaksepäin, haukotella tai kääntää kuononsa poispäin epämukavuutta aiheuttavasta kohteesta.
Älä pakota koiraasi olemaan tekemisissä vihaisten koirien kanssa, koska se voi vain stressaannuttaa sitä enemmän, vaan anna sille tilaa. Joskus se vain haluaa pitää taukoa tilanteesta, ja on pian valmis taas leikkimään muiden koirien kanssa.
Kysy aina lupa vastaantulevan koiran omistajalta voivatko koiranne tutustua. Vaikka vastapuoli vastaisi myöntävästi, teidän molempien on silti tarkkailtava koirien kehonkieltä ja oltava valmiina ohjaamaan koiranne pois tilanteesta, mikäli tilanne äityy jomman kumman koiran kannalta epämieluisaksi.
Huomaa myös, että vähemmän dominoivalla koiralla on vähemmän mahdollisuuksia päästä stressaavasta tilanteesta ulos, joten se osoittaa todennäköisemmin epämukavuuden merkkejä.
Huuda ja käskytä hyökkääjää kovalla äänellä. Se saattaa tulla toisiin ajatuksiin.
Vapauta hihna. Kun irrallaan oleva koira hyökkää, on parasta vapauttaa hihna, koska muuten koirasi joutuu puolustautumaan vapaasti liikkuvaa hyökkääjää vastaan epäluonnollisissa asennoissa. Näin sillä on mahdollisuus myös juosta karkuun.
Ota pieni koira syliisi. Jos puolustautuva koira on selvästi hyökkääjää pienempi, ota koira syliisi. Siirry nopeasti turvaan sisätiloihin tai aidan taakse.
Älä yritä erottaa riitapukareita itse. Jos yrität vetää purevan koiran irti väkisin, se voi johtaa pahempiin vahinkoihin.
Kurista tai irrota ote tukkimalla hyökkääjän sieraimet. Tällöin koira ei saa henkeä, jolloin se on pakko vapauttaa otteensa.
Huuda apua ja pyydä muita ihmisiä auttamaan sinua. Jos hyökkääjällä on kaulapanta tai valjaat, niistä saa hyvän otteen pitää se kurissa.
Sido hyökkääjä puuhun tai lyhtypylvääseen, kun olet saanut sen irti, jos sillä on panta.
Tee hätäilmoitus jos koirasi on pahoin loukkaantunut.
Kerää tietoja jos mahdollista. Pyydä vastapuolen omistajan ja silminnäkijöiden yhteystiedot, ota valokuvia vammoista ja selvitä mahdolliset vakuutukset.
Vie koira eläinlääkäriin, vaikka vammat eivät näyttäisi vakavilta. Monet puremavammat ovat pahempia kuin miltä ne näyttävät.
Mitä tehdä kun koira hyökkää sinun kimppuun
Voimakkaan saalisvietin omaavan koiran hyökkäykselle alttiimpia ovat juoksijat, pyöräilijät, lautailijat, skuuttaajat ja muut epätavallisen nopeasti liikkuvat ihmiset.
Yleensä hyökkäyksen vaikutin on koiran saalisvietti, mutta toisinaan myös oman reviirin puolustaminen.
Mitä tehdä jos irtokoira hyökkää kimppuusi (referaatti yo. videosta):
Älä panikoi, vaan pysy rauhallisena. Hyökkäävä koira tuntee olonsa itsevarmemmaksi, jos sen ”saalis” pelkää sitä.
Kun koira huomaa, että se ei kykene pelästyttämään sinua, se saattaa lopettaa hyökkäyksen.
Älä juokse karkuun. Ensinnäkin, useimmat koirat ovat sinua nopeampia. Toiseksi, juokseminen provosoi koiraa juoksemaan ”saaliin perään”, saalistamaan.
Seiso paikallasi. Jos olit juoksemassa tai liikuit nopeasti, pysähdy paikoillesi koiraan nähden sivutusten. Todennäköisesti koira näkee sinut uhkana ja lopettaa toiminnan, kun pysähdyt ja näytät pienemmältä vaaralta.
Älä katso koiraa silmiin. Suora katsekontakti voi tehdä koirasta aggressiivisemman.
Laita kätesi nyrkkiin. Ei koiran kanssa nyrkkeilyä varten, vaan suojataksesi sormiasi, sillä aggressiivinen koira tarttuu yleensä ensimmäiseksi käteen.
Harhauta koiraa heittämällä jotain poispäin koirasta. Heitä juomapullo, laukku tai mikä tahansa mukanasi oleva esine kiinnittääksesi koiran huomion mieluummin siihen. Voit kokeilla myös valeheittoa tyhjällä kädellä.
Käskytä koiraa itsevarmasti sanalla ”EI!”. Useimmille koirille on opetettu tämä käsky ja se saattaa totella.
Ellei mikään muu auta, lyö hyökkäävää koiraa kuonoon, kurkkuun tai niskaan.
Huuda apua. Ehkä joku kuulee huutosi ja tulee avuksi.
Suojaa elintärkeät osasi: kaula ja kasvot.
Käytä kehon painoasi painaaksesi koiran maahan. Koiran ainoa ase ovat sen hampaat.
Jos tulet itse irtokoiran puremaksi, noudata näitä ohjeita:
Keskustele hyökänneen koiran omistajan kanssa jos mahdollista. Vaihtakaa yhteystietoja vakuutusta varten.
Pese haava huolellisesti käyttämällä kylmää vettä vähintään 10 minuutin ajan, vaikka iho ei olisi rikki.
Ota valokuvia vammoistasi. Siitä voi olla hyötyä, mikäli tapahtumaa joudutaan käsittelemään oikeudessa.
Hakeudu lääkärin hoitoon mahdollisimman pian. Kerro, oireistasi ja että sinua on purrut koira.
Ilmoita puremasta paikallisille viranomaisille. Kerro kaikki, mitä muistat. Nämä tiedot voivat säästää jonkun toisen puremalta.
Miten välttää oman koiran aggressiot
Sosiaalistuta koirasi jo pentuna, jotta se saa positiivisia koirakokemuksia ja oppii kohtaamaan toisia koiria. Hyvin sosiaalistettu koira on harvoin aggressiivinen muita koiria kohtaan.
Kouluta koirasi hyvin.Ei tarkoittaa ei, ja käskyn kuuluessa niin aggressiivinen kuin muun toimintakin lakkaa välittömästi.
Pidä koirasi kytkettynä. Vaikka koira olisi kiltti ja noudattaisi käskyjä hihnassa, se voi milloin tahansa saada laukaisevan ärsykkeen.
Huomioi muut koirat. Älä päästä koiraasi tutustumaan muihin koiriin kytkemättömänä. Et voi tietää, miten vastapuoli tai oma koirasi reagoi.
Pidä silmällä aggression merkkejä. Jos näet oman tai toisen koiran reagoivan aggressiivisesti, poistu tilanteesta.
Jos omistat koiran, olet varmasti pannut merkille, että se nukkuu toisinaan mitä erikoisemmissa asennoissa. Mutta oletko koskaan miettinyt, mitä nukkumisasento tai unen aikana tapahtuva ”nykiminen” kertovat koiran onnellisuudesta, tai sen fyysisestä ja henkisestä tilasta? Tässä jutussa paneudumme koiran nukkumisasentoihin ja nukkumiskäyttäytymiseen.
Koiran nukkumisasennot
Kiinnitä huomiota asentoon, jossa koirasi nukkuu useimmin. Koiran suosikkinukkumisasento saattaa vaihdella sen mukaan, missä se nukkuu, kenen lähellä se nukkuu ja minkälaiseksi se tuntee olonsa nukkuessaan.
Myös kipu ja vammat voivat vaikuttaa koiran nukkumisasentoon. Jos koiran tyypillinen nukkumisasento äkillisesti muuttuu, pidä silmällä esiintyykö sillä muita merkkejä kivuista. Älä epäröi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, mikäli havaitset koiran käytöksessä jotain poikkeavaa.
Alla joitain koiran nukkumisasentoja ja mitä ne voivat kertoa koiran tilasta.
Kyljellään nukkuva koira tuntee olonsa melko turvalliseksi ja mukavaksi, koska se uskaltaa jättää elintärkeät elimensä paljaaksi.
Tätä asentoa suosivat koirat ovat yleensä melko huolettomia ja mukavuutta rakastavia. Etenkin, jos ne uskaltavat nukkua kyljellään myös uudessa paikassa tai tuntemattomien seurassa.
Kylkiasento jättää koiran raajat vapaiksi, joten saatat nähdä enemmän tassujen nykimistä ja liikehdintää.
Hyvin yleinen nukkumisasento koirilla on käpertyä kerälle, kuono melkein hännässä kiinni. Se on hyvin yleinen asento monilla eläimillä ja irtokoirilla, sillä se suojaa elintärkeitä elimiä, auttaa pysymään lämpimänä ja helpottaa nopeaa pakenemista vaaran uhatessa.
Tämä ns. donitsiasento rajoittaa raajojen liikettä, joten ”pallona” torkkuva koira nykii ja elehtii vähemmän.
Saatat ajatella, että sykkyrällä nukkuva koira tuntisi olonsa epämukavaksi, ja vaikka se onkin mahdollista, se ei välttämättä ole niin.
On nimittäin havaittu, että koirat nukkuvat rullalle käpristyneenä eniten syys- ja talvikuukausina, luultavaksi pitääkseen paremmin lämpöä.
Niin sanotussa superman-asennossa mahallaan nukkuva koira saattaa näyttää äärimmäisen rentoutuneelta, mutta tosiasiassa se saattaa haluta olla valmiina pomppaamaan käpälilleen sekunnissa.
Mahalleen levittäytyneenä nukkuminen on hyvin yleistä pennuilla, jotka tarvitsevat usein nokosia, mutta haluavat olla välittömästi mukana jos sille tarjoutuu mahdollisuus päästä leikkimään.
Mahallaan nukkuva koira ei halua missata mahdollisuutta päästä mukaan toimintaan, vaikka se vetelisikin syvästi sikeitä. Se on paras asento vuorotellen energisille ja uneliaille pennuille.
Päinvastoin, kuin palloksi käpertyneenä, selällään nukkuminen auttaa koiraa viilentymään, koska turkki on ohuempaa vatsan ympärillä ja koiran hikirauhaset sijaitsevat tassuissa. Asento on koirilla yleinen etenkin kesäkuukausina.
Selällään, tassut kohti taivasta nukkuva koira tuntee olonsa erittäin mukavaksi, koska se jättää herkimmät alueensa haavoittuvaksi. Tästä asennosta on myös vaikeaa paeta nopeasti.
Selällään nukkuva koira ei luultavasti välitä ympäröivästä maailmasta. Se vain nauttii täysillä elämästään.
Saatat huomata koirasi haluavan nukkuvan sinun tai muiden lemmikkieläinten kanssa lusikassa tai selät vastakkain, mutta joka tapauksessa hyvin lähekkäin. Se on merkki sitoutumisesta.
Kun koira haluaa olla sinua tai muuta karvaista kaveriaan lähellä, se tuntee syvää kiintymystä ja rakkautta unikaveriaan kohtaan. Osoita karvaturrillesi sen ansaitsemaa vastarakkautta. ❤️
Olet varmaankin törmännyt koiriin, jotka rakastavat käpertyä söpösti peittojen, vilttien ja vaatteiden suojiin.
Pehmeät materiaalit tarjoavat koiralle pesän, josta ne hakevat lämpöä, mukavuutta ja turvallisuutta.
Monet pienet ja ohutkarvaiset koirat hakeutuvat mielellään peiton suojaan etenkin talvisaikaan.
Koiran nukkumiskäyttäytyminen
Kun koirasi nukkuu, voit kerätä vihjeitä sen unen laadusta ja nukkumiskäyttäytymisestä.
Uni parantaa ja korjaa kehoa kaikilla nisäkkäillä. Unen syvin vaihe, REM-uni, on palauttavinta.
Kiinnitä huomiota näihin asioihin varmistaaksesi, että koirasi nukkuu mahdollisimman hyvin.
7. Makuupaikan ympärillä pyöriminen ja kaivaminen
Koirille normaalia käytöstä on kiertää makuupaikkaansa ympärillä tai kaivaa sitä hieman ennen asettumista nukkumaan. Oma koiramme ei tätä harrasta, mutta usein meillä hoidossa oleva shetlanninlammaskoira tekee usein juuri näin.
Käytös on peräisin susilta, jotka usein tallaavat ruohoa, lehtiä tai lunta tehdäkseen makuupaikkansa itselleen mukavaksi. Sudet saattavat kaivaa pienen kuopan pitääkseen itsensä lämpimänä viileällä.
Koira saattaa myös pyöriä tulevan makuupaikkansa ympärillä ennen makuulle asettumista. Jos pyörimistä kestää pitkään, se voi olla merkki kivusta, niveltulehduksesta tai neurologisesta ongelmasta. Ota yhteys eläinlääkäriin.
8. Torkuttelu
Monet koirat ottavat päiväunia, kun ne ovat kyllästyneitä tai kaipaavat lepoa. Päiväunet eivät ole kovin levollista unta, vaan koira saattaa odottaa jotain sen kannalta mielenkiintoisempaa tapahtuvan.
Tarkkaile koiran korvia nähdäksesi herääkö se, kun joku liikkuu tai kun se kuulee epätavallisia ääniä. Päivätorkkuja ottava koira nukkuu usein ns. koiranunta ja on valmis, jos jotain nousemisen arvoista tapahtuu
Olisiko aika käydä päiväkävelyllä tai hieman leikkiä?
9. Nykiminen, vinkuminen ja haukkuminen
Useimmat koirat liikehtivät, kun ne ovat unen syvimmässä vaiheessa, REM-unessa.
Nykiminen, hännän heiluttaminen, jaloilla potkiminen, pehmeä murina tai jopa haukkuminen ovat usein merkkejä syvästä REM-unesta. Anna unta näkevän koiran nukkua, koska se on erittäin palauttava vaihe ja hyväksi koiran terveydelle.
Nykiminen on yleisempää pennuilla ja vanhemmilla koirilla, mutta tiede ei ole toistaiseksi pystynyt selvittämään miksi.
Jos koirasi on erityisen kiihtynyt nukkuessaan, voit yrittää rauhoitella sitä kutsumalla sitä rauhallisesti nimellä.
Ellei nimellä kutsuminen auta, silitä koiraa varovasti selästä tai kyljestä. Pysy myös itse rauhallisena.
Usein koira herää ja rauhoittuu, kun tietää jälleen olevansa turvassa.
Unen määrä
Koirat nukkuvat paljon enemmän kuin ihmiset, keskimäärin 12-14 tuntia vuorokaudessa.
Isommat koirat nukkuvat yleensä pidempiä päiväunia kuin pienet koirat. Pennut tarvitsevat unta jopa 18-19 tuntia vuorokaudessa, vaikka heräilevätkin muutaman tunnin välein.
Huomioi koirasi nukkumistottumukset. Jos huomaat, että koirasi nukkuu äkillisesti enemmän, se voi olla merkki kilpirauhasongelmista tai muusta.
Jokaisella koiralla tulee olla oma peti, jossa se saa vapaasti rauhoittua päivän rientojen jälkeen ja jossa se tuntee olonsa turvalliseksi. Anna koiran rentoutua omassa pedissä ollessaan. Koiran tulee mahtua petiinsä myös kyljellään nukkuessa.
Parhaat koiranpedit löydät Peteltä ja Zooplussalta:
