Koirulit.fi

Koira syö voikukkia – onko se vaarallista?

Voikukka eli Taraxacum officinale (engl. dandelion) on rikkaruohona pidetty monivuotinen kasvi, joka leviää tehokkaasti siementensä avulla. Voikukka on helppo tunnistaa. Sillä on 5-25 cm pitkät lehdet, jonka keskeltä nousee yksi tai useampi, maitomaista nestettä sisältävä varsi 4-30 cm korkeuteen. Lehdet voivat olla joko sileä- tai sakarareunaisia.

Kunkin varren päässä on halkaisijaltaan 2-5 cm oleva kirkkaankeltainen kukinto, joka on päivällä avoin ja sulkeutuu yön ajaksi. Kukinto muistuttaa kukkaa, mutta se on itse asiassa sadoista pienistä kukista muodostunut mykerö. Kukan lakastuessa jäljelle jää valkoinen haivenpallo, jonka haivenet toimivat siementen laskuvarjona kukan levittyessä muihin paikkoihin.

Voikukan kukinto ja haivenpallo. Kuva: George Hodan.

Jotkut koirat syövät voikukkia mielellään. Ne saattavat napsia tien varsilta niiden kukintoja tai haivenpalloja suuhunsa, ja jotkut saattavat pysähtyä rouskuttamaan myös niiden maitomaisia varsia. Onko voikukkien syömisestä koiralle haittaa?

Voikukan ravintoarvot ja käyttö

Länsimaissa voikukkaa on yleisesti pidetty hyödyttömänä rikkaruohona, mutta esimerkiksi Kiinassa sitä käytetään paljon yrttilääkinnässä. Sen lehtiä käytetään salaattiruoissa ja etenkin sota-aikana sitä käytettiin myös kahvin korvikkeena.

Suurin osa voikukasta on vettä. Raa’an voikukan ravintoarvot per 100 grammaa ovat:

9,2 g hiilihydraatteja
3,5 g ravintokuituja
2,7 g proteiinia
0,71 g sokereita
0,7 g rasvaa.

Voikukka sisältää runsaasti vitamiineja ja mineraaleja:

A-vitamiini 508 μg
tiamiini (B1) 0,19 mg
riboflaviini (B2) 0,26 mg
niasiini (B3) 0,806 mg
pantoteenihappo (B5) 0,084 mg
B6-vitamiini 0,251 mg
folaatti (B9) 27 μg
koliini 35,3 mg
C-vitamiini 35 mg
E-vitamiini 3,44 mg
K-vitamiini 778.4 μg

kalsium 187 mg
rauta 3.1 mg
magnesium 36 mg
mangaani 0.342 mg
fosfori 66 mg
kalium 397 mg
natrium 76 mg
sinkki 0,51 mg

Voikukan terveyshyödyt koiralle

Vaikka monet kasvit ja kukat, kuten tulppaanit ja aloe, ovat koiralle myrkyllisiä, voikukat ja niiden juuret eivät ole pelkästään myrkyttömiä, vaan saattavat tarjota myös joitain terveyshyötyjä. Ihmiset ovat käyttäneet voikukkia terveyden edistämiseen jo tuhansia vuosia ja monet sen terveyshyödyistä voivat koskea myös koiraystäviämme.

Voikukka on lähes täydellinen luontaistuote sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde koiralle kuin koiralle. Se imeytyy helposti kehoon ja sopii erinomaisesti täydentämään koiran päivittäistä ruokavaliota.

Jos koiralla on ruoansulatusongelmia, voikukka voi olla hyödyllinen tasapainottamaan vatsan toimintaa. Voikukan kukilla on antioksidanttisia ominaisuuksia ja se voi parantaa koiran immuunijärjestelmää.

Voikukan lehdet sisältävät runsaasti kaliumia. Ne stimuloivat ruokahalua ja auttavat ruoansulatusta yhdessä munuaisten kanssa. Voikukat sopivat hyvin koirille, joilla on krooninen ruoansulatushäiriö tai ilmavaivoja.

Lehdet toimivat myös diureettina eli nesteenpoistajana, jolloin ne voivat olla hyödyllisiä, mikäli koira kärsii esimerkiksi niveltulehduksista, munuaiskivistä, sydämen vajaatoiminnasta tai sappirakon sairauksista.

Lehdet sisältävät runsaasti myös kaliumia, joka stimuloi maksan toimintaa ja edistää kuonan poistumista kehosta.

Koirat tarvitsevat ravinnokseen rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja. Niiden lisäksi on taattava riittävä vitamiinien, mineraalien, hiven- ja kivennäisaineiden saanti. Esimerkiksi A-vitamiini pitää koiran limakalvot terveinä ja D-vitamiini on välttämätön luiden muodostumiselle. Kivennäisaineista tärkeimpiä ovat kalsium ja fosfori. Koiran tarvitsemat vitamiinit ja kivennäisaineet voi lisätä sen ruokavalioon myös lisäravinteiden avulla.

Video voikukkia syövästä valkoisesta länsiylämaanterrieristä:

Varoituksen sana

Koska voikukka toimii nesteenpoistajana, on syytä varmistaa, että koiralla on aina saatavilla puhdasta vettä sekä mahdollisuus tehdä tarpeensa ulos kyllin usein voikukkien nauttimisen jälkeen.

Vaikka voikukat ovat koiralle myrkyttömiä, tuoreet voikukat voivat sisältää rikkakasvien torjunta-aineita, jotka ovat lemmikeille vaarallisia. Anna koiran syödä voikukkia vain sellaisilla alueilla, jossa torjunta-aineita ei käytetä.

Myrkytyksen oireita voivat olla muun muassa ihosairaudet, hilseily ja krooninen ummetus.

Lähteet ja lisää luettavaa

Miksi koirat ravistelevat lelujaan?

Lelujen jahtaaminen, vetäminen ja raahaaminen on useimmille koirille vaistomaista käytöstä, mutta sitä on myös lelujen ravistelu. Kyseessä ei useinkaan ole ihan kevyt heiluttelu, vaan voimakas selkäsauna, jossa koiran ylävartalo heiluu mukana vinhasti puolelta toiselle. Tällaisen käytöksen historia on jäljitetty koiran esivanhempiin, jotka joutuivat metsästämään selviytyäkseen.

Miksi koira ravistelee lelujaan? Tähän on olemassa muutamia selityksiä:

Metsästysvietti

Pentusi voi olla ihana, suloinen ja kiltti karvapallo, mutta se kantaa yhä mukanaan esi-isiensä vaistoja ja niiden luomaa tarvetta ”hyökätä” lelujensa kimppuun aina silloin tällöin. Jo pienimmätkin pennut ravistelevat lelujaan, vaikka ne eivät itsekään tiedä miksi.

Tämä toiminta jäljittelee susien ja muiden villien koiraeläinten toimintaa niiden tappaessa pieniä saaliseläimiä. Ravistelun tarkoitus on katkaista saaliin kaula tai selkä mahdollisimman nopeasti, jotta se ei pääse pakenemaan.

Leikkiminen

Vaikka koiran juuret makaavat metsästyksessä, se voi ravistella lelujaan myös, koska se on niin kivaa. Kun se on valmis leikkimään, se voi napata lelun ja tulla eteesi ravistelemaan sitä tarmokkaasti. Lelun ravistelu on sen keino sanoa: ”Katso minua, leiki minun kanssani.”

Se voi ravistella myös lelua, minkä olet juuri heittänyt sille lisäten näin leikkiin uuden elementin. Jos lopetat vetoleikin kesken kaiken, koira voi ajatella saavansa houkuteltua sinut takaisin leikkiin lelua ravistelemalla.

Turhautuminen

Koira ja silvottu pehmolelu — Kuva: Sheila Sund, Flickr

Koirat ravistelevat lelujaan myös tarkoituksenaan tuhota ne, jolloin taustalla on yleensä tylsistyminen tai turhautuminen. Tämä on myös yleisin syy sellaisilla koirilla, jotka joutuvat viettämään pitkiä aikoja yksin.

Tällainen käytös voi tarkoittaa valtavaan sotkuun tulemista töistä palatessa, kun pehmolelut on rikottu ja niiden sisälmykset on levitelty ympäri kotia.

Sotkua suurempi ongelma on, että turhautuminen ei usein rajoitu leluihin, vaan tylsistynyt koira voi silpoa myös tyynyt, peitot ja muun kodin irtaimiston. Huomion ja liikunnan lisääminen voi auttaa yli tämän käytöshäiriön.

Lue myös: Koiranpennun jättäminen työpäivän ajaksi yksin

Aggressiivisuus

Suurin osa koirista ravistelee lelujaan vain leikkiäkseen tai perimässään saadun vietin takia, mutta joskus ne tekevät sitä näyttääkseen aggressiota.

Kiinnitä huomiota koirasi asentoon sen ravistellessa lelua. Jos se hypähtelee lelun ympärillä leikkisästi tai laskee ylävartaloaan alaspäin, se leikkii.

Jos koira hyppii ylös, nostaa päätään tai ravistelee lelua sinun tai pienemmän eläimen yläpuolella, sen käytös voi olla aggressiivista. Tällainen käytös voi johtaa pienempien eläimien puremiseen tai ravisteluun, ja se on kitkettävä välittömästi koirakouluttajan tai eläinlääkärin avustuksella. Käytösongelman korjaamiseen voi sisältyä koiran huomiotta jättäminen ja tarkoituksenmukainen rankaiseminen, kun se on aggressiivisessa tilassa, sekä oikeasta käyttäytymisestä palkitseminen.

Ellei lelujen ravisteluun liity aggressiivista käyttäytymistä, sen ei pitäisi olla ongelma.

Katso hauska video pehmoleluaan rajusti kouluttavasta koirasta:

Joko koirasi lempilelu hajosi kovakouraisessa käsittelyssä? Pienille koirille ravisteluleluksi sopii hiiren kokoinen lelu, kun isommat koirat voivat tarvita vähintään ankan kokoisen lelun.

Lähteet ja lisää luettavaa

Miksi koira laittaa makuulle toisen koiran nähdessään?

Olet koirasi kanssa kävelyllä ja kauempana näkyy vastaan tuleva lajitoveri. Koirasi heittäytyy makuulle, eikä suostu hievahtamaankaan, ennen kuin toinen koira on tullut kohdalle tai mennyt ohi. Mistä tällaisessa käytöksessä on kyse?

Makuulle laittaminen on ”leikkiin houkuttelua”, sanoo eläinlääkäri Sharon Crowell-Davis Vetstreet.comille. Koirat käyttävät aikomustensa ilmaisemiseen kehonkieltä, johon kuuluu myös useita leikkiin kutsuja.

”Yksi leikkikutsuista on makuulle laittaminen ja toinen niin sanottu leikkikumarrus, jossa etukeho menee alas ja takakeho on ilmassa. Yksi kutsuista on kohottaa toinen etutassuista ilmaan ja heiluttaa sitä toiselle koiralle joko seisaaltaan tai leikkikumarruksessa. Nämä kaikki ovat tapoja kutsua toinen koira leikkiin”, Crowell-Davis selittää.

Leikkikumarrus on yleinen ja hyvin stereotyyppinen leikkisignaali koirien keskuudessa. Asennon merkitystä ei kuitenkaan täysin tunneta. Asiaa tutkineen Marc Bekoffin mukaan pennuilla ja nuorilla aikuisilla on tapana tehdä leikkikumarrus ennen ensimmäistä siirtoa varmistaakseen, ettei heidän leikkikaverinsa tulkitsisi heidän aikomustaan väärin esimerkiksi puremalla tai hyökkäämällä. Toisin sanoin, leikkikumarrus voi tarkoittaa koiran sanoin: ”Hei, kaveri. Haluan vain varmistaa, että mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan on vain leikkiä. Ok?”

Oppiminen sosiaaliseksi

Ongelmia voi syntyä, jos toinen koira ei tunnista elettä. ”Sekä koirat että kissat ovat sosiaalisia eläimiä. Niillä on synnynnäinen kyky ja kapasiteetti oppia lajikohtaista sosiaalista käyttäytymistä ja oikeanlaisia vasteita lajitovereidensa eleisiin – mutta ne eivät osaa niitä syntyessään.”

Tästä oppimisprosessista johtuen koira on jo pentuna erittäin tärkeää sosiaalistaa uusille asioille, joihin kuuluvat myös toiset koirat. Sosiaalistumisessa tärkeintä on, että pentu saa miellyttäviä kokemuksia toisista koirista ja muista eläimistä. Sosiaalistumisen herkkyyskausi alkaa noin neliviikkoisena ja jatkuu pennusta riippuen noin 14 viikon ikään asti.

Jos koiraa ei ole sosiaalistettu kunnolla, voi tilanne johtaa siihen, että koira ei suostu kulkemaan eteenpäin, kun muita koiria tulee vastaan, tai vetää aina innokkaasti toista koiraa kohti. Se tulee kouluttaa siten, että jokaista vastaan tulevaa koiraa ei tarvitse tervehtiä, vaan vieraat koirat voidaan myös ohittaa taluttajaa seuraten. Johdonmukaisuuden ja tehokkaan oppimisen takia monet asiantuntijat suosittelevat, että hihnassa ollessaan koirat eivät tervehtisi ketään vastaantulevia koiria tai ihmisiä.

Koira, jolla ei ole riittävästi sosiaalisia kokemuksia, voi olla autuaan tietämätön leikkikumarruksen merkityksestä ja suhtautua siihen pelokkaasti tai vihaisesti.

”Toisten koirien kanssa kasvaneet koirat ovat oppineet koirien eleet, signaalit ja etiketin, joten ne tietävät, miten leikkikutsuun vastataan – olipa vastaus sitten myöntävä tai kieltävä.”

Lähteet ja lisää luettavaa

Tarttuuko haukotus ihmisestä koiraan – ja toisin päin?

Useissa tutkimuksissa on pyritty selvittämään tarttuuko ihmisen haukotus koiraan ja tarkoittaako se, että koirat tuntevat empatiaa. Uusimman japanilaistutkimuksen mukaan koirat ovat huomattavasti herkempiä aidoille haukotuksille – ja haukotus tarttuu helpommin koiran läheisiltä ihmisystäviltä.

Haukottelu on refleksi, jossa ihminen tai eläin hengittää syvään suu avoinna. Se yhdistetään usein hapen puutteeseen, väsymykseen tai pitkäveteisyyden tunteeseen, mutta tosiasiassa haukottelu liittynee kuitenkin aivojen lämmönsäätelyyn, sillä kylmä ilmavirta jäähdyttää aivoja. Haukottelun uskotaan olleen myös varhainen laumaeläinten viestintäkeino. Haukottelurefleksi on tarttuvaa ihmisillä ja joillakin eläimillä: kun yksi haukottelee, muutkin saattavat repiä leukojaan ikään kuin myötätunnosta.

Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, miten lemmikkikoirat reagoivat ihmisten haukotteluun. Tutkimuksessa seurattiin 29 koiraa, jotka tarkkailivat oikeasti haukottelevaa ihmistä ja haukottelun kaltaisia suuliikkeitä tekevää ihmistä. Koirista 21 haukotteli, kun niiden tarkkailema ihminen haukotteli oikeasti, mutta yksikään koirista ei reagoinut teeskenneltyyn haukotteluun. Haukottelun tarttuminen koiriin osoittaa, että ilmiö ei ole ominainen vain kädellisille ja koirilla on kyky osoittaa empatiaa alkeellisessa muodossa.

Tutkijat tunsivat jo etukäteen haukottelun tarttumiseen liittyvän ilmiön: kun yksi henkilö haukottelee, se voi saada myös muut haukottelemaan. Jotkut epäilevät sen liittyvän myötätuntoiseen eläytymiseen, koska alttiuden haukottelun tarttumiseen ja itsearvioidun empatian välillä on havaittu yhteys. Lisäksi haukottelu ei tartu henkilöille, joilla on autismikirjoon luettavia häiriöitä esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa.

Mutta ihmiset eivät näyttäisi olevan ainoita eläimiä, jotka ruokkivat tunteita toisilleen. Jos empatia todella aiheuttaa haukottelun tarttumista, myös koirat tuntevat myötätuntoa ihmisiä kohtaan, koska haukottelu tarttuu ihmisistä niihin. Koirat ovat epätavallisen taitavia lukemaan ihmisten sosiaalisia ja viestinnällisiä vihjeitä.

Niinpä tutkijat päättivät järjestää kokeen, jossa koira istutettiin ihmisen eteen joka joko a) haukotteli tai b) teki haukottelun kaltaisia suun avausliikkeitä.

72 prosenttia aidolle haukottelulle altistuneista koirista vastasivat siihen haukotuksella. Yksikään koirista ei reagoinut teeskennellylle haukotukselle. Itse asiassa, haukotuksen tarttuvuus paljastui koirilla korkeammaksi kuin vastaavissa kokeissa, joissa testattiin haukotuksen tarttumista ihmisistä simpansseihin.

Toisessa, vuonna 2010 valmistuneessa tutkimuksessa tutkijat halusivat testata hypoteesia, jonka mukaan tarttuva haukottelu koirilla johtuu empatiasta. Tutkijat päättelivät, että jos empatia todella aiheuttaa haukottelun tarttumisen, koirat todennäköisesti vastaisivat helpommin omistajansa haukotukseen. He ottivat 19 koiraa, ja laittoivat niiden omistajat ja tuntemattomat henkilöt haukottelemaan niille. Valitettavasti tehdystä 38 kokeesta koirat vastasivat haukotukseen vain viisi kertaa ja kaikilla kerroilla tämä tapahtui vatauksena tuntemattomalle.

Vuonna 2013 japanilaiset tutkijat veivät asian pidemmälle. Tutkijat toistivat kokeen, mutta pyrkivät erottamaan kaksi haukottelun mekanismia: empatian ja uupumuksen. Tutkimuksessa 25 koiraa tarkkaili tuttua (omistaja) ja tuntematonta ihmistä, jotka joko haukottelivat tai tekivät haukottelun kaltaisia suuliikkeitä. Samalla koirien sykettä seurattiin.

Haukottelu tarttui oikeasti haukottelevilta ihmisiltä merkittävästi helpommin, kuin haukottelua suun liikkeillä vain teeskenneiltä ihmisiltä. Lisäksi koirat haukottelivat useammin tarkkaillessaan tuttua henkilöä kuin tuntematonta.

Tutkimuksessa koirien haukottelun tarttuvuus korreloi emotionaalisen läheisyyden kanssa. Toisin sanoen, koirat näyttävät vastaavan haukotteluun todennäköisemmin, kun haukotteleva ihminen on niille tuttu, kuten omistaja. Koirien sydämen syke ei eronnut eri olosuhteissa, joten haukottelun tarttuvuudella ei luultavasti ole tekemistä stressin kanssa. Tutkimustulosten mukaan haukottelun tarttuvuus indikoi, että koirilla voi olla alkeellisia empatian muotoja.

Faktoja haukottelusta

Haukottelu liittyy todennäköisesti aivojen lämmönsäätelyyn.
Haukottelu on tarttuvaa. Kun yksi haukottelee, muutkin voivat haukotella.
Haukottelun tarttuvuus on yhdistetty empatiaan eli myötätuntoiseen eläytymiseen.
Haukottelu tarttuu ihmisistä koiriin jo pelkän äänen perusteella.
Cuteness.comin mukaan haukottelu tarttuu myös koirilta ihmisille.
Haukottelu tarttuu jopa viisi kertaa todennäköisemmin jos haukottelija on koiran omistaja.

Pystytkö katsomaan tämän videon haukottelematta:

Lähteet ja lisää luettavaa

Miksi koirat syövät toisten eläinten kakkaa?

Koiraystävillämme on lukuisia vastenmielisiä tapoja, kuten vessanpöntöstä juominen, mudassa piehtarointi ja oman takapuolen nuoleminen, mutta yksi sen ällöttävistä tottumuksista on ylitse muiden: kakan syöminen. Tämä maneeri saa monet koiranomistajat yökkäilemään inhotuksesta. Tavalle on olemassa myös tieteellinen nimi, koprofagia (engl. coprophagia) ja se tarkoittaa pääasiassa eläinmaailmassa esiintyvää ulosteiden syömistä.

Muutamia faktoja koprofagiasta:

Kalifornian yliopiston tutkijoiden mukaan noin neljännes lemmikkikoirista syö toisinaan ulosteita ja noin kuudennes niistä on säännöllisiä kakansyöjiä. Useimmat tyytyvät vain nuuhkaisemaan.
Koirat syövät harvoin löysää kakkaa tai ripulikakkaa. Kovat ja jäätyneet kakat maistuvat niille paremmin.
Ulosteiden syöminen on yleisempää usean koiran talouksissa (~33 %) kuin yhden koiran talouksissa (~20 %).
Nartut syövät ulosteita uroksia useammin.
92 % kakansyöjistä haluaa tuoretta tavaraa, vain 1-2 päivää vanhaa.
85 % kakansyöjistä ei syö omia jätöksiään, vaan pelkästään muiden koirien.
Ruokaa varastavat koirat ovat todennäköisempiä kakansyöjiä.

Miksi koirat sitten syövät ulosteita?

Ihmisten tavoin koirillakin on omat motiivit käyttäytymiselleen. Koirat syövät kakkaa monista eri syistä niiden iästä, koulutuksesta, elinolosuhteista ja ruokavaliosta riippuen. Tässä jutussa kerromme, mitkä asiat voivat saada koiran syömään toisten koirien tai muiden eläinten ulosteita, pitääkö siitä olla huolissaan ja miten tavasta pääsee eroon.

Koira on syntynyt syömään ulosteita

Villikoiria. Kuva: Noloha, CC BY-SA 2.0 de, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5904338

Ennen kuin koirat kesytettiin, ne olivat raadonsyöjä, jotka söivät mitä tahansa vain löysivät. Vielä tuhansia vuosia sitten koirat ruokailivat pääasiassa muiden eläinten jätteillä, ja ulosteiden syöminen voi olla vain jäänne koiran historiasta.

Joillekin lajeille, kuten kaneille, ulosteiden syöminen on täysin normaali keino saada tärkeimmät ravintoaineet. Itse asiassa, mikäli kaneilta estetään papanoiden syöminen, ne sairastuvat ja nuoret yksilöt eivät menesty. Koirien ei onneksemme tarvitse saada tarvitsemiaan ravintoaineitaan ulosteista.

Havannankoirapentue — Havannankoiran pentuja. Kuva: Cartman0052007 at English Wikipedia [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia Commons

Tietyissä tapauksissa, kuten vastasyntyneiden pentujen kohdalla, kakan napostelu on emoille vaistomaista ja täysin normaalia toimintaa. Emät haluavat pitää pesänsä puhtaana, koska hajut houkuttelevat saalistajia. Siksi se siivoaa pentujensa jätökset syömällä ne noin ensimmäisen kolmen viikon ajan. Pennut omaksuvat tämän käytöksen ja alkavat syömään omia, sisarustensa ja muiden eläinten, kuten kissojen, ulosteita. Koirien suurinta herkkua ovat hevosen lanta ja hanhien jätökset.

Omien ulosteiden syöminen on harmitonta, mutta muiden eläinten ulosteiden sisältämät loiset, virukset ja myrkyt voivat olla terveydelle haitallisia. Useimmissa tapauksessa pennut lopettavat muiden ulosteiden syömisen noin yhdeksän kuukauden ikäisenä.

Usean koiran talouksissa koirilla on dominoiviin ja alistuviin rooleihin perustuva nokkimisjärjestys. Alistuvat koirat syövät silloin tällöin dominoivien perheenjäsentensä ulosteita. Jos yksi koirista sairastuu, terve koira voi syödä sairaan koiran ulosteita. Tämä saattaa olla vaistomainen reaktio piilottaa heikompi koira ”saalistajilta”.

Koirat ovat hyviä oppilaita

Koirat oppivat nopeasti tekemään asioita, joita niiden halutaan tekevän ja välttämään asioita, joita niiden ei haluta tekevän.

Koiranpennut tekevät tarpeensa sisälle, kunnes ne oppivat sisäsiistiksi noin puolen vuoden ikäisenä. Jos siivoat koiran jätökset ennen sisäsiistiksi oppimista koiran nähden, se voi helposti ymmärtää tarkoituksesi väärin ja kopioida toimintaa ”siivoamalla ne itse”. Se voi myös nähdä muiden koirien syövän kakkoja ja oppia tavan niiltä.

Pentujen osalta ulosteiden syöminen voi olla oppimisprosessi, koska ne oppivat paljon asioita poimimalla kaiken mahdollisen suuhunsa. Useimmat pennut oppivat melko lyhyessä ajassa myös, ettei kakan maku ole kummoinen.

Jos kakkaa syövä koirasi on pentu, voit olla siis huoleti. Sen tavat muuttuvat todennäköisesti ajan myötä. Tarkkaile kuitenkin, mitä pentu syö ja korjaa sisätiloissa jätökset pois mahdollisimman nopeasti, jotta se ei kehitä pahoja tapoja.

Pitääkö kakkaa syövä koira viedä eläinlääkärille

Jos aikuinen koirasi alkaa yllättäen syömään ulosteita, sinun tulisi varata aika eläinlääkärille ainakin seuraavien terveysongelmien poissulkemiseksi:

loiset
ravintoainepuutokset
imeytymishäiriöt
diabetes, Cushingin oireyhtymä, kilpirauhasen vajaatoiminta ja muut sairaudet, jotka voivat lisätä ruokahalua
lääkkeet, kuten steroidit

Koira voi alkaa syömään omia ulosteitaan monista syistä. Sellaisia syitä ovat esimerkiksi eristäminen, liian ahtaassa tilassa asuminen, ahdistuneisuus, huomionhaku, emolta oppiminen, sekä sairaan tai vanhan koiran kanssa asuminen. Myös koirat, jotka ruokitaan ulosteiden lähellä, voivat yhdistää ruoan tuoksut ulosteen tuoksuun.

Miten estää koiran kakan syöminen

Eläinlääkärit ja koiranomistajat ovat saavuttaneet hyviä tuloksia muutamalla keinolla:

Vitamiinit. Erään teorian mukaan koirat syövät ulosteita, koska niiden ruokavaliosta puuttuu jotain. Erityisesti B-vitamiinin puutosta on epäilty koprofagian aiheuttajaksi ja tutkimukset ovat tukeneet väitettä. Vuonna 1981 julkaistussa tutkimuksessa ulosteista paikannettiin tiamiinia eli B1-vitamiinia. Koirille tarkoitettua B-vitamiinia voi antaa lisäravinteena ruoan mukana.
Entsyymit. Modernin koiran ruokavalio sisältää sen esi-isien ruokavalioon verrattuna enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän lihaperäisiä proteiineja ja rasvoja. Pystyäkseen sulattamaan tärkkelyksen, koira tarvitsee ruoansulatuksen läpi kulkevia entsyymejä. Tarjoa koirallesi enemmän lihaa suhteessa hiilihydraatteihin esimerkiksi 100 % lihaherkkujen muodossa.
Matokuurit. Koiralla voi olla monenlaisia matoja, joista yleisimpiä ovat suolinkainen, hakamato ja heisimato. Mikäli koiralla on loisia, se voi pyrkiä tasapainottaan suoliston tilaa syömällä ulostetta. Aikuisille koirille suositellaan madotusta 1-3 kertaa vuodessa. Matokuureja myydään useimmissa apteekeissa tabletteina, rakeina ja tahnana.

Kenties paras keino lopettaa koiran kakan syöminen on koulutus. Pidä koiran elinalue puhtaana, piha mukaan lukien. Jos taloudessa on kissa, älä päästä koiraa kissan hiekkalaatikolle. Valvo koiraa kävelyillä ja korjaa sen jätökset aina heti kakkapusseihin. Työskentele ahkerasti ”irti”- ja ”tule”-käskyjen kanssa. Yksi hyvä harjoitus on palkita koira heti tarpeiden tekemisen jälkeen, jolloin se oppii tulemaan niiden jälkeen luoksesi, eikä jää haistelemaan (tai maistelemaan) omia pökäleitään.

Ulosteen syömisen jälkeen koiran hengitys saattaa haista pahalle. Pahanhajuinen hengitys johtuu yleensä bakteereista, jotka muodostavat erityisesti väli- ja poskihampaiden pinnalle plakkia. Säännöllinen hampaiden harjaaminen siihen tarkoitetulla hammasharjalla on tehokas keino ehkäistä plakkia. Myös puruluiden pureskelu poistaa plakkia, mutta ei pääse hampaiden väleihin yhtä hyvin kuin hammasharja.

Lähteet ja lisää luettavaa

Artikkelikuva: Jame and Jess, Flickr. Some rights reserved. Kuvaa muokattu.