Koirulit.fi

Tunnistavatko pennut vanhempansa?

Ihmislapset tunnistavat yleensä vanhempansa vuosienkin erossa olon jälkeen. Koirien tunnistamiskykyä tutkineet tutkijat ovat pyrkineet selvittämään kykenevätkö koiranpennut samaan ja tulleet siihen tulokseen, että pennut näyttäisivät kykenevän tunnistavan vanhempansa ja sisaruksensa, mutta eivät sitä perustuuko mahdollinen tunnistaminen hajuun vai johonkin muuhun tekijään.

Pennut ja niiden kriittinen aika

Vaikka aikuiset koirat voivat tunnistaa lähisukulaisensa, niiden tunnistuskyky riippuu lyhyestä pentuajasta. Ensimmäisiä 2-16 viikkoa pennun elämästä kutsutaan kriittiseksi ajanjaksoksi, koska sinä aikana koetuilla asioilla on suuri vaikutus siihen, millaiseksi koiran aikuisuus muotuotuu.

Mikäli pentu kasvaa ja tunnistaa vanhempansa tulevaisuudessa, se on todennäköisesti muodostanut vahvan siteen niihin kriittisenä aikana. Koska pentujen isä ei useinkaan ole osallisena kriittisenä aikana, pennut muistavat todennäköisemmin emänsä kuin isänsä.

Hajun voima

Koirien hajuaisti on tärkeä työkalu, kun ne keräävät tietoa muista koirista. David Dilmoren mukaan koirat haistelevat toisiaan, koska se auttaa niitä tunnistamaan tuttuja koiria.

Eläinten käyttäytymisasiantuntija Lore Haugin mukaan koirien hajuaisti auttaa niitä tunnistamaan sukulaisiaan jopa vuosien päästä. Koirat eivät ehkä tiedä olevansa sukua, mutta syvällä sisimmässään ne tietävät, että toinen koira on jostain tuttu.

Kasvojen tunnistus

Koirat voivat tunnistaa vanhempansa myös niiden kasvojen piirteistä. Viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat kykenevät erottamaan omistajansa kasvot tuntemattomista ja erottamaan koirat muista eläimistä.

Vuoden 2009 tutkimuksessa tutkijat näyttivät koirille kuvia tutuista ja tuntemattomista koirista. Tutkimuksen mukaan koirat tarkastelivat niille tuttujen koirien kuvia pidempään kuin tuntemattomien. Tämä viittaa siihen, että koirat käyttävät kasvojen vihjeitä erottaakseen tutut tuntemattomista.

Iällä on väliä

Vaikka aikuiset koirat saattavat kyetä tunnistaa vanhempansa, asia ei välttämättä toimi toisinpäin. Tutkimuksessa yli 7-vuotiailla koirilla, joilla on lyhyempi keskittymiskyky, oli enemmän vaikeuksia tunnistaa tuttuja kasvoja valokuvista. Jos tutkimustulokset pitävät paikkaansa, vanhemmat eivät välttämättä erota pentujaan vuosien erossa olon jälkeen.

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että koirilla todella on pitkäkestoinen muisti, mutta se muistavatko ne pentujaan riippuu useista eri asioista, kuten siitä, kuinka pitkään ne ovat olleet erossa toisistaan.

Jos vanhemmat muistavat vuosien jälkeenkin pentunsa, tilanne voi olla samankaltainen kuin ihmisillä, jotka saattavat ajatella uuden ihmisen tavattuaan, että ”tuossa henkilössä oli jotain tuttua”. Kun koira ymmärtää, että toinen koira on jollakin tavalla tutun oloinen, sen käyttäytyminen voi olla avoimempaa, ystävällisempää ja innostuneempaa.

Onko sinun koirasi käyttäytynyt eri tavalla tavattuaan sukulaisiaan? Kommentoi! 🙂

Lähteet ja lisää lukemista

Miksi koira tuijottaa sinua? – 8 yleistä syytä

Istuskelet sohvalla katsomassa TV:tä, mutta koirasi silmät ovat tiukasti kiinni sinussa. Laitat keittiössä ruokaa samalla, kun koira töllistelee sinua lattialta kulmiensa alta. Olet menossa vessaan, kun koira seuraa perässä katsoen sinua lakkaamatta.

Vielä laittaessasi nukkumaan aistit, kuinka joku haastaa sinua tuijotuskilpailuun. Jos koirat osaavat jotain erinomaisen hyvin, se on omistajiensa tuijottaminen.

Mutta miksi koira tuijottaa ihmistä? Useimmiten kyse on viestinnästä: koira yrittää saada huomiosi, pyytää jotain tai tarkkailla, mitä aiot tehdä seuraavaksi.

Kun koirat tuijottavat lajitoveriaan, kyseessä voi olla haastaminen, painiin kutsuminen tai leikkiinkutsu. Ihmistä tuijottaessaan syyt ovat yleensä arkisempia.

Tässä 8 yleistä syytä siihen, miksi koira tuijottaa omistajaansa.

1. Koira tuijottaa saadakseen huomiota

Joskus koiran tuijottaminen on yksinkertainen pyyntö: huomaa minut. Se saattaa toivoa rapsutuksia, leikkiä tai vain pientä yhteistä hetkeä. Koiralle mikä tahansa huomionosoitus voi olla palkinto: katse, sana tai käsi, joka laskeutuu sen pään päälle.

Kun koira huomaa, että tuijottaminen saa sinut reagoimaan, se oppii nopeasti käyttämään katsetta keinona saada huomiosi.

2. Koira tuijottaa yrittäessään ymmärtää sinua

Koirat seuraavat ihmisten liikkeitä, ilmeitä ja äänenpainoja tarkasti. Ne ovat erittäin hyviä lukemaan ihmisen kehonkieltä.

Kun koira tuijottaa sinua, se saattaa yrittää päätellä, mitä aiot tehdä seuraavaksi.

Oletko laittamassa kenkiä jalkaan? Silloin saatetaan olla lähdössä lenkille.

Otitko ruokakulhon käteen? Ehkä kohta on ruoka-aika.

3. Koira tuijottaa pyytääkseen jotain

Jos koira tuijottaa sinua pitkään, se voi yrittää kertoa tarvitsevansa jotain. Ehkä sen on päästävä ulos, ehkä ruoka-aika on myöhässä tai ehkä pallo on vierähtänyt sohvan alle.

Tuijottaminen on koiralle tehokas tapa viestiä ihmiselle: ”Tässä olisi yksi asia, jonka voisit tehdä minun hyväkseni.”

4. Koira katsoo silmiin osoittaakseen kiintymystä

Aivan kuten ihmisetkin katsovat rakastavasti kumppaniensa silmiin, koirakin voi tehdä niin. Se voi olla merkki, että koirasi rakastaa sinua.

On tärkeää ymmärtää, että tuijottamisen tulee olla vapaaehtoista käyttäytymistä. Sinun ei tule koskaan pitää koiran päätä aloillaan ja tuijottaa sitä silmiin toivoen sen tekevän samoin.

Esimerkiksi lapsilla on tapana pitää koiraa paikoillaan, jotta ne voivat tarkastella sitä lähempää. Koira voi kokea tällaisen toiminnan uhkaavana.

5. Koiran ja ihmisen katsekontaksi vapauttaa oksitosiinia

Tutkimuksissa on havaittu, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti voi lisätä oksitosiinin tuotantoa. Oksitosiinia kutsutaan joskus ”halihormoniksi”, koska se liittyy kiintymykseen ja sosiaaliseen sidokseen.

Yhdessä tunnetussa tutkimuksessa sekä koirien että omistajien oksitosiinitasot nousivat selvästi, kun ne katsoivat toisiaan silmiin (koirilla 130 %, omistajilla 300 %).

Tämä ilmiö saattaa olla yksi syy siihen, miksi koirat muodostavat niin vahvoja siteitä ihmisiin.

6. Koira tuijottaa, koska se haistaa jotain kiinnostavaa

Jos olet silittänyt toista koiraa tai ollut tekemisissä muiden eläinten kanssa, koirasi voi havaita sinussa uusia hajuja.

Koiran hajuaisti on niin tarkka, että se saa hajujen kautta valtavan määrän tietoa ympäristöstään.

Tuijottaminen voi olla sen tapa yrittää selvittää, mistä tuo uusi ja kiinnostava tuoksu tulee.

7. Koira tuijottaa syödessäsi ruokaa

Moni koira tuijottaa omistajaansa erityisen intensiivisesti silloin, kun tämä syö. Syynä on usein toivo siitä, että pöydästä putoaisi jotain syötävää.

Jos koira on joskus saanut maistiaisen omistajan ruoasta, se oppii nopeasti yhdistämään tuijottamisen ruokaan.

8. Koira tuijottaa aggressiivisesti

Harvinaisissa tapauksissa tuijottaminen voi liittyä myös aggressioon. Jäykkä kehonasento, kireä ilme ja intensiivinen katse voivat olla merkkejä siitä, että koira puolustaa esimerkiksi ruokaa tai leluaan.

Jos koira tuijottaa tällä tavalla, sitä ei kannata haastaa takaisin tuijottamalla. Parempi ratkaisu on rauhoittaa tilanne ja antaa koiralle tilaa.

Milloin koiran tuijottamisesta kannattaa huolestua?

Useimmiten koiran tuijottaminen on täysin normaalia käyttäytymistä. Joskus se voi kuitenkin viitata ongelmaan.

Huolestuttavia merkkejä voivat olla esimerkiksi jäykkä kehonasento, murina tai hampaiden näyttäminen, jolloin tuijottaminen voi liittyä aggressioon.

Iäkkäillä koirilla pitkäaikainen tyhjyyteen tuijottaminen voi joskus liittyä koiran dementiaan (Canine Cognitive Dysfunction, CCD).

Jos koiran käytös muuttuu äkillisesti tai siihen liittyy muita oireita, on hyvä keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa.

TL;DR

Kun koira tuijottaa sinua, sen takana voi olla monia eri asioita. Useimmiten kyse on kuitenkin rakkauden tai kiintymyksen osoituksesta, tai jostain koiran tarpeesta, kuten nälästä tai pissahädästä.

Useimmille terveille koirille tuijottaminen on normaalia. Iäkkäällä koiralla pitkäaikainen seinän tai tyhjyyteen tuijottamisessa voi olla kyse koiran dementiasta (Canine Cognitive Dysfunction, CCD).

via GIPHY

Lähteet: PetMD, Modern Dog Magazine

Miksi koira antaa tassua? Näin tulkitset käytöksen oikein ja ohjaat sen hallintaan

Istut sohvalla. Koira katsoo sinua, nostaa tassun ja painaa sen reidellesi. Et pyytänyt mitään. Hetki toistuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.

Onko kyse tempusta, vaatimuksesta vai viestistä?

Useimmiten vastaus on yksinkertainen: koira on oppinut, että tassu toimii. Mutta taustalla voi olla muutakin kuin pelkkä huomionhakuisuus.

Tassun antaminen on opittu, vahvistettu käytös

Tassun antaminen ei ole koiran synnynnäinen ”osoittava” ele samalla tavalla kuin ihmisellä. Useimmiten se on opetettu temppu, joka on vahvistunut palkkion kautta.

Käyttäytymistieteessä tätä selittää Edward Thorndiken jo 1900-luvun alussa kuvaama vaikutuksen laki: käyttäytyminen, jota seuraa miellyttävä seuraus, toistuu todennäköisemmin. Myöhemmin B. F. Skinner kehitti operantin ehdollistumisen teoriaa pidemmälle.

Kun koira saa:

herkun
kehuja
kosketusta
leikkiä
katsekontaktin

…sen käytös vahvistuu jokaisella kerralla. Tämä on yksi vankimmin tutkituista oppimisen mekanismeista eläimillä.

Tutkimusnäyttö tukee sitä, että koirat ovat erityisen herkkiä sosiaaliselle vahvistamiselle. Esimerkiksi Gregory Bernsin fMRI-tutkimukset (Emory University) osoittivat, että koiran aivojen palkitsemiskeskukset aktivoituvat sekä ruoasta että omistajan antamasta sosiaalisesta huomiosta (Berns et al., 2012–2015).

Jos siis olet joskus reagoinut tassuun hymyilemällä, puhumalla tai koskettamalla, olet todennäköisesti vahvistanut käytöstä.

Esimerkiksi meillä, koira tulee usein luo ja antaa tassua, kun on tosi kova vessahätä. Tämä ei ole ongelma, vaan koiran viestintää, että nyt on yksinkertaisesti päästävä tai tulee ”kakka housuun”.

Huomionhakuisuus on tehokas strategia

Moni koira oppii nopeasti, että tassun antaminen toimii.

Käytännössä tilanne menee näin:

Koira antaa tassun.
Omistaja reagoi (nauraa, puhuu, silittää).
Käytös palkitsee.
Koira lisää käytöstä.

Huomaa, että myös toruminen voi toimia vahvisteena. Jos koira saa edes katsekontaktin tai puhetta, se voi riittää.

Tätä kutsutaan satunnaiseksi vahvistusaikatauluksi (variable reinforcement schedule), joka on erityisen tehokas oppimismalli. Sama ilmiö selittää myös esimerkiksi uhkapelaamisen koukuttavuuden.

Epävarmuus tai stressi koulutustilanteessa

Tassun tarjoaminen ei aina ole huomionhakua. Joissain tilanteissa koira voi tarjota aiemmin opittua käytöstä, kun se ei ymmärrä mitä siltä odotetaan.

Käyttäytymistutkija Turid Rugaas on kuvannut koirien rauhoittavia eleitä (calming signals), joihin kuuluu erilaisia eleitä epävarmoissa tilanteissa. Vaikka tassun antaminen ei ole klassinen rauhoittava ele, se voi toimia ”varmana korttina”, jonka koira tarjoaa tilanteessa, jossa se hakee ohjausta.

Tämä näkyy usein koulutuksessa, kun vihje on epäselvä, uudessa ympäristössä tai vieraiden ihmisten läsnä ollessa.

Konteksti ratkaisee. Onko koira rento vai jännittynyt? Onko tilanne sille tuttu vai uusi?

Milloin tassu voi viestiä fyysisestä vaivasta?

Harvinaisemmissa tapauksissa tassun nostaminen tai ojentaminen voi liittyä kipuun. Jos käytös on:

uusi
yksipuolinen
liittyy ontumiseen
yhdistyy nuolemiseen tai arkuuteen

…on syytä sulkea pois ortopedinen tai neurologinen syy.

Eläinlääketieteellisissä tutkimuksissa ontuma on yksi yleisimmistä syistä hakeutua vastaanotolle (Johnston, 1997; O’Neill et al., 2014).

Jos tassun ojentaminen on selvästi epänormaalia tai jatkuvaa, kliininen tutkimus on perusteltu.

Miten vähennät liiallista tassuttelua?

Jos koiran kynnet raapivat tai käytös muuttuu vaativaksi, ratkaisu ei ole toruminen vaan vahvistamisen hallinta.

Älä vahvista vahingossa

Jähmety. Vältä katsekontaktia. Älä puhu. Anna huomiota vasta, kun kaikki neljä tassua ovat maassa.

Tällä videolla eläinlääkäri ”Sarah” kertoo, miten liiallisesta tassun tarjoamisesta pääsee eroon: jättämällä huomiotta, leikkimällä ja ”kättelemällä”:

Opeta vaihtoehtoinen käytös

Pyydä koiraa istumaan tai laittamaan maaten ennen palkkiota. Vahvista systemaattisesti rauhallista asentoa.

Lisää aktivointia

Liian vähäinen liikunta ja virikkeettömyys lisäävät huomiokäyttäytymistä. Eri rotujen liikuntatarve vaihtelee, mutta tutkimukset osoittavat, että kognitiivinen aktivointi vähentää ongelmakäyttäytymistä (Rooney & Cowan, 2011).

Oikeat työvälineet helpottavat koulutusta

Jos haluat vähentää vaativaa tassuttelua hallitusti, koulutusvälineillä on merkitystä.

Hyödyllisiä apuvälineitä ovat esimerkiksi:

Lähteet

Thorndike, E. (1898–1911). Law of Effect
Skinner, B. F. (1938). Operant Conditioning
Berns, G. et al. (2012–2015). fMRI studies on canine reward processing
Rooney, N. & Cowan, S. (2011). Training methods and dog behavior
O’Neill, D. et al. (2014). Epidemiology of musculoskeletal disorders in dogs

Miksi koirat heiluttavat häntää?

Kaikki eläimet kommunikoivat kehonkielensä kautta. Monien eläinlajien kohdalla on helppo päätellä jo kehonkielestä ovatko ne peloissaan tai aggressiivisia. Kehonkieleen liittyy useimmilla eläimillä kolme tärkeää kehon osaa, jonka kautta ne kommunikoivat: katsekontakti, korvien asento ja häntä, joista viimeksi mainittu on koirien osalta tärkein. Yleinen luulo on, että koirat heiluttavat häntää vain osoittaakseen iloisuutta ja ystävällisyyttä, mutta se ei ole koko totuus.

Kun kissa heiluttaa häntää, se ei ole ystävällisellä tuulella. Käytännössä se sanoo: ”Varo, aion hyökätä”. Kun orava heiluttaa häntää se voisi sanoa ”Olen iso ja uhkaava, joten pysy kauempana”.

Koirat ovat heiluttaneet häntäänsä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Hännän alkuperäinen tarkoitus oli tasapaino – se estää niitä kaatumasta ja mahdollistaa nopeat käännökset juostessa ja uidessa. Häntä auttaa tasapainossa myös kapeiden rakenteiden päällä käveltäessä, kiipeillessä ja hypätessä. Vuosien saatossa hännästä on muodostunut tärkeä osa koirien viestintää.

Kun koira heiluttaa häntää, se voi viestiä useita asioita riippuen siitä, miten se sitä heiluttaa. Koiran hännän heiluttaminen ei aina tarkoita, että ”Tule silittämään minua”. Tästä syystä esimerkiksi hännän typistäminen aiheuttaa koiralle paitsi tarpeetonta kipua, mutta myös rajoittaa sen kykyä toimivaan kommunikointiin. Toimenpidettä voisikin verrata esimerkiksi ihmisen äänihuulten poistamiseen.

Koirat kommunikoivat kehonkielen kautta ja häntä on yksi koiran tärkeimmistä välineistä keskustella keskenään ja meidän kanssamme. Häntää heiluttamalla ne ilmaisevat vahvoja tunteita, kuten kiihtymystä, ärsytystä, vihaa ja iloisuutta. Siksi on hyvä osata tulkita hännän heilutus oikein.

Hännän luonnollinen asento

Kun koira on rauhallinen ja rentoutunut, sen häntä on ”luonnollisessa asennossa”. Minkälainen hännän luonnollinen asento on, riippuu rodusta. Useimmilla koiraroduilla häntä roikkuu alaspäin takajalkojen tai kantojen välissä, mutta esimerkiksi pystykorvilla ja mopseilla häntä on kiertynyt kippuraksi selän päälle. Vinttikoiraroduilla pitkä häntä roikkuu alaspäin silmukalla.

Kun häntä on luonnollisessa asennossa, eikä liiku mihinkään suuntaan, koira viestii ”Olen onnellinen, kaikki on hyvin”.

Kun häntä liikkuu ylös tai alas

Kun koira on jännittynyt, hermostunut tai alistuva, se pitää häntäänsä luonnollista asentoa alempana. Jos koira laskee häntänsä alemmaksi toisen koiran seurassa se viestii ”Sinä olet johtaja täällä”.

Kun koira on peloissaan, se laskee häntänsä koipiensa väliin. Muiden koirien seurassa se voi tarkoittaa ”Olen harmiton. Älä satuta minua. Alistun.”

Luonnollista asentoa ylemmäksi osoittava häntä tarkoittaa, että koira on utelias tai kiinnostunut jostain.

Siinä missä koholla oleva häntä ei välttämättä ole aggressiivisuuden merkki, on laskettu häntä lähes aina alistumisen signaali.

Kun häntä heiluu sivulta sivulle

Hännän heiluttamisella tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa häntä liikkuu sivulta sivulle. Yleinen oletus on, että häntää heiluttava koira on iloinen, mutta se ei pidä välttämättä paikkaansa. Tutkimusten mukaan hännän heiluttamisen tarkoitus riippuu siitä, miten nopeasti häntä heiluu ja kummalle puolelle se heiluu.

Jos koiran häntä heiluu voimakkaammin koiran oikealle laidalle, koira näyttää positiivisia tunteita, kuten innokkuutta ja mielenkiintoa. Mutta jos koiran häntä heiluu enemmän vasemmalle laidalle, se näyttää negatiivisia tunteita, kuten huolta, hätäännystä, pelkoa tai aggressiivuutta.

Biologisesta näkökulmasta katsottuna, tämä on myös järkevää. Se johtuu siitä, että ihmisillä ja useilla eläimillä aivojen vasen puolisko käsittelee positiivisia käyttäytymismalleja ja oikea puolisko negatiivisia käyttäytymismalleja. Koska molemmat aivopuoliskot kontrolloivat kehon vastakkaista puolta, siitä seuraa hännän heilutuksen tarkoituksen eroavaisuudet.

Aivopuoliskojen yhteydet ihmisten ja eläinten kehon toimintoihin eivät muuten riipu siitä, onko henkilö tai eläin oikea- tai vasenkätinen/-tassuinen.

Myös hännän heiluttamisen nopeus merkitsee

Toinen merkitsevä tekijä on hännän heilumisen nopeus. Mitä nopeammin häntä heiluu, sitä korkeampi positiivinen tai negatiivinen energia koiralla on. Todella nopeasti, luonnollista asentoa alempana ja enimmäkseen koiran oikealle laidalle heiluva häntä tarkoittaa alistuvaa, mutta positiivisia tunteita ilmaisevaa koiraa.

Todella nopeasti, luonnollista asentoa ylempänä ja koiran vasemmalle laidalle heiluva häntä voi tarkoittaa dominoivaa koiraa. Jos lisäksi koiran lihakset ovat jäykistyneet, pupillit laajentuneet, kasvojen lihakset jännittyneet ja korvat osoittavat suoraan eteen tai taakse, se voi olla myös aggressiivisuuden ilmaisua ja kehotus perääntyä.

Asennosta riippumatta hitaasti heiluva häntä on rauhallisen ja uteliaan koiran merkki, jota voi lähestyä turvallisesti.

Yhteenveto

Koira heiluttaa häntää monista syistä, ei aina iloisuudesta. Luonnollista asentoa ylemmäksi osoittava häntä merkitsee, että koira on utelias tai kiinnostunut jostain, ja luonnollista asentoa alemmaksi osoittava häntä, että koira on jännittynyt tai alistuva.

Sivulta sivulle, enimmäkseen koiran oikealle sivulle heiluva häntä ilmaisee positiivisia tunteita, ja enimmäkseen koiran vasemmalle sivulle heiluva häntä negatiivisia tunteita.

Lähteet ja lisää lukemista

Mitä värejä koirat näkevät? Ovatko ne värisokeita?

Koirilla on oma ainutlaatuinen tapansa nähdä maailma, mutta vastoin yleistä luuloa niiden näkö ei ole mustavalkoinen. Koirat näkevät ihmisten tavoin värejä, mutta niiden näkemä väriskaala on suppeampi.

Tämä johtuu siitä, että koirien silmän verkkokalvolla on vain kahdentyyppisiä värejä havaitsevia reseptorisoluja, kun ihmisillä värejä havaitsevia tappisolutyyppejä on kolme. Siksi me näemme enemmän aallonpituuksia kuin koirat.

Ennen koirien luultiin olevan värisokeita

1930-luvulla koirien koulutusoppaassa luki: ”On todennäköistä, että ulkoinen maailma näyttäytyy koirille mustan ja harmaan eri sävyissä”.

1960-luvulla tutkijat uskoivat, että vain kädelliset nisäkkäät kykenivät erottamaan eri värejä.

Vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana koiran silmän rakenne on paljastanut tärkeää tietoa myös niiden värien näkemisestä.

Koiran näkö muistuttaa puna-vihervärisokeutta

Silmätautiopin professori ja värinäön tutkija Jay Neitz on tutkinut koirien värinäköä ja saanut selville, että koirien värien havaitsemiserot ovat hyvin samankaltaiset kuin puna-vihervärisokeilla ihmisillä. Sekä koirilla että puna-vihersokeilla ihmisillä on vain kahdenlaisia valoherkkiä tappisoluja, jotka reagoivat valon eri aallonpituuksiin ja tunnistavat ne väreinä.

Koirat myös havaitsevat värit eri tavoin kuin normaalinäköiset ihmiset. Koirat havaitsevat ihmisten näkemän punaisen todennäköisimmin tummanruskeana, kun taas sekä vihreä, keltainen että oranssi näyttävät niille ”kellertävältä”. Ihmisille sinivihreät asiat, kuten meri tai uima-altaan vesi, näyttävät koirille harmaalta, ja violetit asiat puolestaan sinisiltä.

Koirat eivät ole värisokeita, vaikka niiden väriaisti on dikromaattinen. Siinä, missä ihmisten näkemä väriskaala koostuu punaisesta, vihreästä ja sinisestä, koirien väriskaala koostuu keltaisesta ja sinisestä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koira näkisi vihreitä tai punaisia esineitä. Se tarkoittaa, että ne eivät erota vihreitä, keltaisia ja punaisia esineitä toisistaan niiden värin perusteella.

Ne erottavat edelleen punaisen pallon vihreästä, koska niiden kirkkaus ja kontrasti ovat erilaiset. Punaiset, keltaiset ja vihreät näkyvät yhdessä värisävyssä. Siniset ja violetit näkyvät yhdessä sävyssä. Syaanit ja purppurat neutraalin harmaassa sävyssä.

Asialle omistautunut Dog Vision -verkkosivusto havainnollistaa asiaa seuravalla kuvalla, jossa ihmisten näkemä väriskaala näkyy ylhäällä ja koirien näkemä väriskaala alapuolella.

Ihmisten ja koirien näkemät värit — Kuva: Dog-Vision.com

Neitzin mukaan koirat käyttävät värisokeiden ihmisten tavoin tiettyjä vihjeitä erottaakseen värit toisistaan.

”Esimerkiksi punaiset esineet näyttävät niille yleensä tummemmilta kuin vihreät esineet. Puna-vihervärisokea voi päätellä tummalta näyttävän omenan olevan todennäköisesti punainen, kun taas vaaleammalta näyttävä omena on todennäköisesti vihreä”, Neitz sanoo.

Esimerkki ihmisen ja koiran näkemistä väreistä — Vasemmalla kuva normaalinäköisen ihmisen näkemänä, oikealla koiran näkemänä. Kuva: Dog Vision Image Processing Tool.

Koirat saattavat nähdä UV-valon

Vaikka ihmisten värinäkö on selvästi koiria parempi, meidän kokonaisvaltainen näkökyky ei ole välttämättä yhtään koiria parempi. Tutkijoiden mukaan koirien näkö on kehittynyt näkemään selvästi myös ilman valoa.

Joidenkin tutkimusten mukaan koirat kykenevät näkemään joidenkin lintujen, matelijoiden ja hyönteisten tavoin myös ultraviolettisäteilyä eli UV-valoa. Tämä johtuu siitä, että niiden mykiöt saattavat päästää osan ultraviolettivalosta lävitseen.

Ihmisten tavoin koirien verkkokalvolla on valon aistimiseen erikoistuneiden tappisolujen lisäksi sauvasoluja, jotka aistivat valon intensiteettiä. Niiden ansiosta ihmiset pystyvät esimerkiksi hämärässä erottamaan harmaan eri sävyjä.

Koirilla näiden sauvasolujen suhde tappisoluihin on huomattavasti suurempi kuin ihmisillä. Siksi koirat näkevät ihmistä paremmin hämärässä valossa ja aistimaan liikettä.

Koirilla verkkokalvon takana on lisäksi heijastava kalvo, jota kutsutaan nimellä tapetum lucidum. Se helpottaa himmeän valon aistimista, mikä puolestaan mahdollistaa yöllisen metsästämisen ja muut aktiviteetit.

Koira punaisessa vaatteessa — Tämä koira ei näe vaatettansa punaisena, mutta kykenee kyllä erottamaan sen vihreästä.

Miksi koirien leluista tehdään punaisia?

Psychology Todayn kolumnisti Stanley Coren tekee tärkeän havainnon: ”Jostain syystä iso osa koirien leluista on nykyään punaisia tai turvaoranssin värisiä (kirkas oranssi, jota käytetään esim. liikennekartioissa ja turvaliiveissä). Kuitenkin, juuri punainen väri on koirille vaikea nähdä.

Punainen lelu voi näkyä koirille hyvin tummana, ruskean-harmaana tai jopa mustana. Tämä tarkoittaa, että ihmisen hyvin erottama kirkaan punainen lelu, on koiralle vaikea havaita. Kun oma Lassiesi seuraavan kerran juoksee heittämäsi lelun ohi, se ei ole itsepäinen tai hölmö. Se ei välttämättä vain erota punaista lelua vihreästä nurmikosta.”

Tämä voi auttaa myös ymmärtämään miksi monet koirat ovat niin innoissaan keltaisista tennispalloista. Esimerkiksi monet Kong-pallot valmistetaan tarkoituksella keltaiseksi, jotta koiran on helppo nähdä ne ja erottaa ne ympäristöstään.