Lelujen jahtaaminen, vetäminen ja raahaaminen on useimmille koirille vaistomaista käytöstä, mutta sitä on myös lelujen ravistelu. Kyseessä ei useinkaan ole ihan kevyt heiluttelu, vaan voimakas selkäsauna, jossa koiran ylävartalo heiluu mukana vinhasti puolelta toiselle. Tällaisen käytöksen historia on jäljitetty koiran esivanhempiin, jotka joutuivat metsästämään selviytyäkseen.
Miksi koira ravistelee lelujaan? Tähän on olemassa muutamia selityksiä:
Metsästysvietti
Pentusi voi olla ihana, suloinen ja kiltti karvapallo, mutta se kantaa yhä mukanaan esi-isiensä vaistoja ja niiden luomaa tarvetta ”hyökätä” lelujensa kimppuun aina silloin tällöin. Jo pienimmätkin pennut ravistelevat lelujaan, vaikka ne eivät itsekään tiedä miksi.
Tämä toiminta jäljittelee susien ja muiden villien koiraeläinten toimintaa niiden tappaessa pieniä saaliseläimiä. Ravistelun tarkoitus on katkaista saaliin kaula tai selkä mahdollisimman nopeasti, jotta se ei pääse pakenemaan.
Leikkiminen
Vaikka koiran juuret makaavat metsästyksessä, se voi ravistella lelujaan myös, koska se on niin kivaa. Kun se on valmis leikkimään, se voi napata lelun ja tulla eteesi ravistelemaan sitä tarmokkaasti. Lelun ravistelu on sen keino sanoa: ”Katso minua, leiki minun kanssani.”
Se voi ravistella myös lelua, minkä olet juuri heittänyt sille lisäten näin leikkiin uuden elementin. Jos lopetat vetoleikin kesken kaiken, koira voi ajatella saavansa houkuteltua sinut takaisin leikkiin lelua ravistelemalla.
Koirat ravistelevat lelujaan myös tarkoituksenaan tuhota ne, jolloin taustalla on yleensä tylsistyminen tai turhautuminen. Tämä on myös yleisin syy sellaisilla koirilla, jotka joutuvat viettämään pitkiä aikoja yksin.
Tällainen käytös voi tarkoittaa valtavaan sotkuun tulemista töistä palatessa, kun pehmolelut on rikottu ja niiden sisälmykset on levitelty ympäri kotia.
Sotkua suurempi ongelma on, että turhautuminen ei usein rajoitu leluihin, vaan tylsistynyt koira voi silpoa myös tyynyt, peitot ja muun kodin irtaimiston. Huomion ja liikunnan lisääminen voi auttaa yli tämän käytöshäiriön.
Suurin osa koirista ravistelee lelujaan vain leikkiäkseen tai perimässään saadun vietin takia, mutta joskus ne tekevät sitä näyttääkseen aggressiota.
Kiinnitä huomiota koirasi asentoon sen ravistellessa lelua. Jos se hypähtelee lelun ympärillä leikkisästi tai laskee ylävartaloaan alaspäin, se leikkii.
Jos koira hyppii ylös, nostaa päätään tai ravistelee lelua sinun tai pienemmän eläimen yläpuolella, sen käytös voi olla aggressiivista. Tällainen käytös voi johtaa pienempien eläimien puremiseen tai ravisteluun, ja se on kitkettävä välittömästi koirakouluttajan tai eläinlääkärin avustuksella. Käytösongelman korjaamiseen voi sisältyä koiran huomiotta jättäminen ja tarkoituksenmukainen rankaiseminen, kun se on aggressiivisessa tilassa, sekä oikeasta käyttäytymisestä palkitseminen.
Ellei lelujen ravisteluun liity aggressiivista käyttäytymistä, sen ei pitäisi olla ongelma.
Katso hauska video pehmoleluaan rajusti kouluttavasta koirasta:
Joko koirasi lempilelu hajosi kovakouraisessa käsittelyssä? Pienille koirille ravisteluleluksi sopii hiiren kokoinen lelu, kun isommat koirat voivat tarvita vähintään ankan kokoisen lelun.
Olet koirasi kanssa kävelyllä ja kauempana näkyy vastaan tuleva lajitoveri. Koirasi heittäytyy makuulle, eikä suostu hievahtamaankaan, ennen kuin toinen koira on tullut kohdalle tai mennyt ohi. Mistä tällaisessa käytöksessä on kyse?
Makuulle laittaminen on ”leikkiin houkuttelua”, sanoo eläinlääkäri Sharon Crowell-DavisVetstreet.comille. Koirat käyttävät aikomustensa ilmaisemiseen kehonkieltä, johon kuuluu myös useita leikkiin kutsuja.
”Yksi leikkikutsuista on makuulle laittaminen ja toinen niin sanottu leikkikumarrus, jossa etukeho menee alas ja takakeho on ilmassa. Yksi kutsuista on kohottaa toinen etutassuista ilmaan ja heiluttaa sitä toiselle koiralle joko seisaaltaan tai leikkikumarruksessa. Nämä kaikki ovat tapoja kutsua toinen koira leikkiin”, Crowell-Davis selittää.
Leikkikumarrus on yleinen ja hyvin stereotyyppinen leikkisignaali koirien keskuudessa. Asennon merkitystä ei kuitenkaan täysin tunneta. Asiaa tutkineen Marc Bekoffin mukaan pennuilla ja nuorilla aikuisilla on tapana tehdä leikkikumarrus ennen ensimmäistä siirtoa varmistaakseen, ettei heidän leikkikaverinsa tulkitsisi heidän aikomustaan väärin esimerkiksi puremalla tai hyökkäämällä. Toisin sanoin, leikkikumarrus voi tarkoittaa koiran sanoin: ”Hei, kaveri. Haluan vain varmistaa, että mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan on vain leikkiä. Ok?”
Oppiminen sosiaaliseksi
Ongelmia voi syntyä, jos toinen koira ei tunnista elettä. ”Sekä koirat että kissat ovat sosiaalisia eläimiä. Niillä on synnynnäinen kyky ja kapasiteetti oppia lajikohtaista sosiaalista käyttäytymistä ja oikeanlaisia vasteita lajitovereidensa eleisiin – mutta ne eivät osaa niitä syntyessään.”
Tästä oppimisprosessista johtuen koira on jo pentuna erittäin tärkeää sosiaalistaa uusille asioille, joihin kuuluvat myös toiset koirat. Sosiaalistumisessa tärkeintä on, että pentu saa miellyttäviä kokemuksia toisista koirista ja muista eläimistä. Sosiaalistumisen herkkyyskausi alkaa noin neliviikkoisena ja jatkuu pennusta riippuen noin 14 viikon ikään asti.
Jos koiraa ei ole sosiaalistettu kunnolla, voi tilanne johtaa siihen, että koira ei suostu kulkemaan eteenpäin, kun muita koiria tulee vastaan, tai vetää aina innokkaasti toista koiraa kohti. Se tulee kouluttaa siten, että jokaista vastaan tulevaa koiraa ei tarvitse tervehtiä, vaan vieraat koirat voidaan myös ohittaa taluttajaa seuraten. Johdonmukaisuuden ja tehokkaan oppimisen takia monet asiantuntijat suosittelevat, että hihnassa ollessaan koirat eivät tervehtisi ketään vastaantulevia koiria tai ihmisiä.
Koira, jolla ei ole riittävästi sosiaalisia kokemuksia, voi olla autuaan tietämätön leikkikumarruksen merkityksestä ja suhtautua siihen pelokkaasti tai vihaisesti.
”Toisten koirien kanssa kasvaneet koirat ovat oppineet koirien eleet, signaalit ja etiketin, joten ne tietävät, miten leikkikutsuun vastataan – olipa vastaus sitten myöntävä tai kieltävä.”
Useissa tutkimuksissa on pyritty selvittämään tarttuuko ihmisen haukotus koiraan ja tarkoittaako se, että koirat tuntevat empatiaa. Uusimman japanilaistutkimuksen mukaan koirat ovat huomattavasti herkempiä aidoille haukotuksille – ja haukotus tarttuu helpommin koiran läheisiltä ihmisystäviltä.
Haukottelu on refleksi, jossa ihminen tai eläin hengittää syvään suu avoinna. Se yhdistetään usein hapen puutteeseen, väsymykseen tai pitkäveteisyyden tunteeseen, mutta tosiasiassa haukottelu liittynee kuitenkin aivojen lämmönsäätelyyn, sillä kylmä ilmavirta jäähdyttää aivoja. Haukottelun uskotaan olleen myös varhainen laumaeläinten viestintäkeino. Haukottelurefleksi on tarttuvaa ihmisillä ja joillakin eläimillä: kun yksi haukottelee, muutkin saattavat repiä leukojaan ikään kuin myötätunnosta.
Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, miten lemmikkikoirat reagoivat ihmisten haukotteluun. Tutkimuksessa seurattiin 29 koiraa, jotka tarkkailivat oikeasti haukottelevaa ihmistä ja haukottelun kaltaisia suuliikkeitä tekevää ihmistä. Koirista 21 haukotteli, kun niiden tarkkailema ihminen haukotteli oikeasti, mutta yksikään koirista ei reagoinut teeskenneltyyn haukotteluun. Haukottelun tarttuminen koiriin osoittaa, että ilmiö ei ole ominainen vain kädellisille ja koirilla on kyky osoittaa empatiaa alkeellisessa muodossa.
Tutkijat tunsivat jo etukäteen haukottelun tarttumiseen liittyvän ilmiön: kun yksi henkilö haukottelee, se voi saada myös muut haukottelemaan. Jotkut epäilevät sen liittyvän myötätuntoiseen eläytymiseen, koska alttiuden haukottelun tarttumiseen ja itsearvioidun empatian välillä on havaittu yhteys. Lisäksi haukottelu ei tartu henkilöille, joilla on autismikirjoon luettavia häiriöitä esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa.
Mutta ihmiset eivät näyttäisi olevan ainoita eläimiä, jotka ruokkivat tunteita toisilleen. Jos empatia todella aiheuttaa haukottelun tarttumista, myös koirat tuntevat myötätuntoa ihmisiä kohtaan, koska haukottelu tarttuu ihmisistä niihin. Koirat ovat epätavallisen taitavia lukemaan ihmisten sosiaalisia ja viestinnällisiä vihjeitä.
Niinpä tutkijat päättivät järjestää kokeen, jossa koira istutettiin ihmisen eteen joka joko a) haukotteli tai b) teki haukottelun kaltaisia suun avausliikkeitä.
72 prosenttia aidolle haukottelulle altistuneista koirista vastasivat siihen haukotuksella. Yksikään koirista ei reagoinut teeskennellylle haukotukselle. Itse asiassa, haukotuksen tarttuvuus paljastui koirilla korkeammaksi kuin vastaavissa kokeissa, joissa testattiin haukotuksen tarttumista ihmisistä simpansseihin.
Toisessa, vuonna 2010 valmistuneessa tutkimuksessa tutkijat halusivat testata hypoteesia, jonka mukaan tarttuva haukottelu koirilla johtuu empatiasta. Tutkijat päättelivät, että jos empatia todella aiheuttaa haukottelun tarttumisen, koirat todennäköisesti vastaisivat helpommin omistajansa haukotukseen. He ottivat 19 koiraa, ja laittoivat niiden omistajat ja tuntemattomat henkilöt haukottelemaan niille. Valitettavasti tehdystä 38 kokeesta koirat vastasivat haukotukseen vain viisi kertaa ja kaikilla kerroilla tämä tapahtui vatauksena tuntemattomalle.
Vuonna 2013 japanilaiset tutkijat veivät asian pidemmälle. Tutkijat toistivat kokeen, mutta pyrkivät erottamaan kaksi haukottelun mekanismia: empatian ja uupumuksen. Tutkimuksessa 25 koiraa tarkkaili tuttua (omistaja) ja tuntematonta ihmistä, jotka joko haukottelivat tai tekivät haukottelun kaltaisia suuliikkeitä. Samalla koirien sykettä seurattiin.
Haukottelu tarttui oikeasti haukottelevilta ihmisiltä merkittävästi helpommin, kuin haukottelua suun liikkeillä vain teeskenneiltä ihmisiltä. Lisäksi koirat haukottelivat useammin tarkkaillessaan tuttua henkilöä kuin tuntematonta.
Tutkimuksessa koirien haukottelun tarttuvuus korreloi emotionaalisen läheisyyden kanssa. Toisin sanoen, koirat näyttävät vastaavan haukotteluun todennäköisemmin, kun haukotteleva ihminen on niille tuttu, kuten omistaja. Koirien sydämen syke ei eronnut eri olosuhteissa, joten haukottelun tarttuvuudella ei luultavasti ole tekemistä stressin kanssa. Tutkimustulosten mukaan haukottelun tarttuvuus indikoi, että koirilla voi olla alkeellisia empatian muotoja.
Faktoja haukottelusta
Haukottelu liittyy todennäköisesti aivojen lämmönsäätelyyn.
Haukottelu on tarttuvaa. Kun yksi haukottelee, muutkin voivat haukotella.
Haukottelun tarttuvuus on yhdistetty empatiaan eli myötätuntoiseen eläytymiseen.
Haukottelu tarttuu ihmisistä koiriin jo pelkän äänen perusteella.
Cuteness.comin mukaan haukottelu tarttuu myös koirilta ihmisille.
Haukottelu tarttuu jopa viisi kertaa todennäköisemmin jos haukottelija on koiran omistaja.
Koiraystävillämme on lukuisia vastenmielisiä tapoja, kuten vessanpöntöstä juominen, mudassa piehtarointi ja oman takapuolen nuoleminen, mutta yksi sen ällöttävistä tottumuksista on ylitse muiden: kakan syöminen. Tämä maneeri saa monet koiranomistajat yökkäilemään inhotuksesta. Tavalle on olemassa myös tieteellinen nimi, koprofagia (engl. coprophagia) ja se tarkoittaa pääasiassa eläinmaailmassa esiintyvää ulosteiden syömistä.
Muutamia faktoja koprofagiasta:
Kalifornian yliopiston tutkijoiden mukaan noin neljännes lemmikkikoirista syö toisinaan ulosteita ja noin kuudennes niistä on säännöllisiä kakansyöjiä. Useimmat tyytyvät vain nuuhkaisemaan.
Koirat syövät harvoin löysää kakkaa tai ripulikakkaa. Kovat ja jäätyneet kakat maistuvat niille paremmin.
Ulosteiden syöminen on yleisempää usean koiran talouksissa (~33 %) kuin yhden koiran talouksissa (~20 %).
Nartut syövät ulosteita uroksia useammin.
92 % kakansyöjistä haluaa tuoretta tavaraa, vain 1-2 päivää vanhaa.
85 % kakansyöjistä ei syö omia jätöksiään, vaan pelkästään muiden koirien.
Ruokaa varastavat koirat ovat todennäköisempiä kakansyöjiä.
Miksi koirat sitten syövät ulosteita?
Ihmisten tavoin koirillakin on omat motiivit käyttäytymiselleen. Koirat syövät kakkaa monista eri syistä niiden iästä, koulutuksesta, elinolosuhteista ja ruokavaliosta riippuen. Tässä jutussa kerromme, mitkä asiat voivat saada koiran syömään toisten koirien tai muiden eläinten ulosteita, pitääkö siitä olla huolissaan ja miten tavasta pääsee eroon.
Koira on syntynyt syömään ulosteita
Villikoiria. Kuva: Noloha, CC BY-SA 2.0 de, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5904338
Ennen kuin koirat kesytettiin, ne olivat raadonsyöjä, jotka söivät mitä tahansa vain löysivät. Vielä tuhansia vuosia sitten koirat ruokailivat pääasiassa muiden eläinten jätteillä, ja ulosteiden syöminen voi olla vain jäänne koiran historiasta.
Joillekin lajeille, kuten kaneille, ulosteiden syöminen on täysin normaali keino saada tärkeimmät ravintoaineet. Itse asiassa, mikäli kaneilta estetään papanoiden syöminen, ne sairastuvat ja nuoret yksilöt eivät menesty. Koirien ei onneksemme tarvitse saada tarvitsemiaan ravintoaineitaan ulosteista.
Havannankoiran pentuja. Kuva: Cartman0052007 at English Wikipedia [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC BY 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0)], via Wikimedia CommonsTietyissä tapauksissa, kuten vastasyntyneiden pentujen kohdalla, kakan napostelu on emoille vaistomaista ja täysin normaalia toimintaa. Emät haluavat pitää pesänsä puhtaana, koska hajut houkuttelevat saalistajia. Siksi se siivoaa pentujensa jätökset syömällä ne noin ensimmäisen kolmen viikon ajan. Pennut omaksuvat tämän käytöksen ja alkavat syömään omia, sisarustensa ja muiden eläinten, kuten kissojen, ulosteita. Koirien suurinta herkkua ovat hevosen lanta ja hanhien jätökset.
Omien ulosteiden syöminen on harmitonta, mutta muiden eläinten ulosteiden sisältämät loiset, virukset ja myrkyt voivat olla terveydelle haitallisia. Useimmissa tapauksessa pennut lopettavat muiden ulosteiden syömisen noin yhdeksän kuukauden ikäisenä.
Usean koiran talouksissa koirilla on dominoiviin ja alistuviin rooleihin perustuva nokkimisjärjestys. Alistuvat koirat syövät silloin tällöin dominoivien perheenjäsentensä ulosteita. Jos yksi koirista sairastuu, terve koira voi syödä sairaan koiran ulosteita. Tämä saattaa olla vaistomainen reaktio piilottaa heikompi koira ”saalistajilta”.
Koirat ovat hyviä oppilaita
Koirat oppivat nopeasti tekemään asioita, joita niiden halutaan tekevän ja välttämään asioita, joita niiden ei haluta tekevän.
Koiranpennut tekevät tarpeensa sisälle, kunnes ne oppivat sisäsiistiksi noin puolen vuoden ikäisenä. Jos siivoat koiran jätökset ennen sisäsiistiksi oppimista koiran nähden, se voi helposti ymmärtää tarkoituksesi väärin ja kopioida toimintaa ”siivoamalla ne itse”. Se voi myös nähdä muiden koirien syövän kakkoja ja oppia tavan niiltä.
Pentujen osalta ulosteiden syöminen voi olla oppimisprosessi, koska ne oppivat paljon asioita poimimalla kaiken mahdollisen suuhunsa. Useimmat pennut oppivat melko lyhyessä ajassa myös, ettei kakan maku ole kummoinen.
Jos kakkaa syövä koirasi on pentu, voit olla siis huoleti. Sen tavat muuttuvat todennäköisesti ajan myötä. Tarkkaile kuitenkin, mitä pentu syö ja korjaa sisätiloissa jätökset pois mahdollisimman nopeasti, jotta se ei kehitä pahoja tapoja.
Pitääkö kakkaa syövä koira viedä eläinlääkärille
Jos aikuinen koirasi alkaa yllättäen syömään ulosteita, sinun tulisi varata aika eläinlääkärille ainakin seuraavien terveysongelmien poissulkemiseksi:
loiset
ravintoainepuutokset
imeytymishäiriöt
diabetes, Cushingin oireyhtymä, kilpirauhasen vajaatoiminta ja muut sairaudet, jotka voivat lisätä ruokahalua
lääkkeet, kuten steroidit
Koira voi alkaa syömään omia ulosteitaan monista syistä. Sellaisia syitä ovat esimerkiksi eristäminen, liian ahtaassa tilassa asuminen, ahdistuneisuus, huomionhaku, emolta oppiminen, sekä sairaan tai vanhan koiran kanssa asuminen. Myös koirat, jotka ruokitaan ulosteiden lähellä, voivat yhdistää ruoan tuoksut ulosteen tuoksuun.
Miten estää koiran kakan syöminen
Eläinlääkärit ja koiranomistajat ovat saavuttaneet hyviä tuloksia muutamalla keinolla:
Vitamiinit. Erään teorian mukaan koirat syövät ulosteita, koska niiden ruokavaliosta puuttuu jotain. Erityisesti B-vitamiinin puutosta on epäilty koprofagian aiheuttajaksi ja tutkimukset ovat tukeneet väitettä. Vuonna 1981 julkaistussa tutkimuksessa ulosteista paikannettiin tiamiinia eli B1-vitamiinia. Koirille tarkoitettua B-vitamiinia voi antaa lisäravinteena ruoan mukana.
Entsyymit. Modernin koiran ruokavalio sisältää sen esi-isien ruokavalioon verrattuna enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän lihaperäisiä proteiineja ja rasvoja. Pystyäkseen sulattamaan tärkkelyksen, koira tarvitsee ruoansulatuksen läpi kulkevia entsyymejä. Tarjoa koirallesi enemmän lihaa suhteessa hiilihydraatteihin esimerkiksi 100 % lihaherkkujen muodossa.
Matokuurit. Koiralla voi olla monenlaisia matoja, joista yleisimpiä ovat suolinkainen, hakamato ja heisimato. Mikäli koiralla on loisia, se voi pyrkiä tasapainottaan suoliston tilaa syömällä ulostetta. Aikuisille koirille suositellaan madotusta 1-3 kertaa vuodessa. Matokuureja myydään useimmissa apteekeissa tabletteina, rakeina ja tahnana.
Kenties paras keino lopettaa koiran kakan syöminen on koulutus. Pidä koiran elinalue puhtaana, piha mukaan lukien. Jos taloudessa on kissa, älä päästä koiraa kissan hiekkalaatikolle. Valvo koiraa kävelyillä ja korjaa sen jätökset aina heti kakkapusseihin. Työskentele ahkerasti ”irti”- ja ”tule”-käskyjen kanssa. Yksi hyvä harjoitus on palkita koira heti tarpeiden tekemisen jälkeen, jolloin se oppii tulemaan niiden jälkeen luoksesi, eikä jää haistelemaan (tai maistelemaan) omia pökäleitään.
Ulosteen syömisen jälkeen koiran hengitys saattaa haista pahalle. Pahanhajuinen hengitys johtuu yleensä bakteereista, jotka muodostavat erityisesti väli- ja poskihampaiden pinnalle plakkia. Säännöllinen hampaiden harjaaminen siihen tarkoitetulla hammasharjalla on tehokas keino ehkäistä plakkia. Myös puruluiden pureskelu poistaa plakkia, mutta ei pääse hampaiden väleihin yhtä hyvin kuin hammasharja.
Kaikista koiran käytöshäiriöistä yksi ahdistavimmista on koira, joka haukkuu yksin ollessaan. Jatkuva ja alituinen vinkuminen, haukahtelu, uliseminen ja ulvominen häiritsee ja ärsyttää naapureita, jotka haluaisivat vain olla rauhassa kotonaan.
Koiran haukkuminen on iso ongelma työssäkäyville erityisesti kerrostalossa, kun äänet kantautuvat helposti seinien läpi. Ongelman korjaamiseksi on tärkeää tietää, miksi koira haukkuu. Syitä koiran mekkaloinnille voi olla monia.
Haukkuherkät koirarodut
Käytännössä kaikki terrierit, monet pienet koirat, kuten villakoirat, jotkut keskikokoiset koirat, kuten snautserit ja pystykorvat, mutta myös jotkut isommat rodut ovat geneettisesti haukkuherkkiä koirarotuja. Nämä rodut ovat ”esiohjelmoituja” haukkumaan kaikille äänille ja liikkeille lähistöllään.
Rodut, jotka ovat aiemmin jalostettu varoittamaan maanviljelijää tilaa lähestyvästä ketusta, voivat nyt ilmoittaa puhelimen soimisesta, naapurin kotiintulosta tai hissin liikkeistä. Haukkuherkät rodut on koulutettava erityisen hyvin haukkumisen rajoittamiseksi.
Vahtikoirat
On sanomattakin selvää, että vahti- ja suojelukoiraroduille, kuten saksanpaimenkoirille, dobermanneille, rottweilereille, boksereille ja bullmanstiffeille, oman pihan, talon tai asunnon suojelu on luontaista käytöstä. Ne vartioivat omaa aluettaan postinkantajilta, oravilta, ohimeneviltä koirilta ja naapureilta, ellei niitä kouluteta olemaan tekemättä niin.
Kouluttamisella voidaan saada kohtuullistettua koiran luontainen vahti- ja suojeluvietti siedettävälle tasolle. Estämällä koiran näkökenttä alueille, josta ”uhkia” voi ilmaantua, sekä rajaamalla sen liikkuma-aluetta kauemmaksi ovien läheisyydestä, voidaan haukkumista vähentää jo merkittävästi.
Älä anna vahtikoirien haukkua kotona ollessasi, koska silloin niiltä ei voida odottaa sitä myöskään poissa ollessasi.
Vaativat haukkujat
Itsevarmat koirat, jotka ovat tottuneet saamaan haluamansa hakkumalla, voivat haukkua, koska hauskuus loppuu sinun poistuttua kotoa. Koira odottaa sinua ovella ja haukkuu niin kauan, että palaat. Haukkuminen on sille keino saada sinut takaisin ja palaamisesi siitä saatava palkinto.
Haukkumisjärjestelyt (lisää näistä alla), aktivointilelut, haukunesto- ja sitruunapannat voivat auttaa haukkumisen pois kitkemisessä vaativilla haukkujilla.
Haukunestopanta voi olla tehokas apuväline häiritsevän haukkumisen estämiseen. Niiden toiminta perustuu ultraääneen, impulssiin, suihkeeseen, värinään tai elektrostaattiseen muistutukseen.
Esimerkiksi sitruunapannat tuottavat kivuttoman, mutta häiritsevän sitruunantuoksuisen suihkun koiran kuonolle sen haukkuessa ja vähentää näin turhaa haukkumista. Sitruunapanta on inhimillisempi ja eettisempi vaihtoehto Suomessa kielletyille sähköpannoille.
Huomaa, että haukunesto- ja sitruunapanta voi pahentaa eroahdistuksesta tai yksinolopelosta kärsivän koiran ahdistustilaa. Useiden asiantuntijoiden mukaan niitä käyttämällä ei pureuduta ongelman syihin ja osalla koirista ne eivät toimi ollenkaan. Haukunesto- tai sitruunapantaa ei tule koskaan käyttää pentukoirilla.
Tylsistyneet koirat
Suurimmalle osalle häiritsevästi käyttäytyvistä koirista yksinoloaika on yksinkertaisesti liian pitkä toiminnantarpeeseen nähden.
Paljon liikuntaa ja aktiviteetteja vaativat koirarodut on jalostettu työskentelemään koko päivän ajan. Monet noutajat, pointterit, setterit, colliet ja vastaavat rodut eivät saa etenkään kaupunkiympäristössä tarpeeksi liikuntaa. Nämä koirarodut tulisi pitää kiireisinä tai ikävystyminen muuttuu helposti haukkumiseksi, puremiseksi, kaivamiseksi tai yleiseksi levottomuudeksi.
Useimmat aktiiviset rodut vaativat vähintään kaksi tuntia aerobista liikuntaa joka päivä. Jos olet poissa kotoa pidempiä aikoja yhtäjaksoisesti (yli 6 tuntia), vähintään yksi tunti henkisesti haastavaa ja fyysisesti aktiivista leikkimistä ja pelaamista on miltei välttämätöntä.
Jos koirasi on erityisen aktiivinen, sinun tulisi jättää se kotiin läähättävänä ja uupuneena. Aktivointilelu tai esimerkiksi ruoalla täytetty Kong-lelu voivat auttaa pitämään koiran kiireisenä, kun olet poissa.
Pelokkaat ja ahdistuneet koirat
Jotkut kääpiökokoiset koirat voivat pelätä yksin olemista. Myös ylisuojellut ja lellityt koirat, joita ei ole sosiaalistettu kunnolla tai jotka on eristetty ympäröivästä maailmastaan voivat pelätä yksinoloa.
Koira voi yksin ollessaan myös pelästyä jotain kovaa tai äkillistä ääntä, kuten ukkosta, työkoneita tai talon elämää. Pelästyminen voi laukaista pelkoreaktion, jossa koira pyrkii ulos asunnosta hinnalla millä hyvänsä.
Pelokkaat koirat kokevat eniten eroahdistusta jopa lyhyinä yksinoloaikoina. Tyypillisiä oireita ovat huonekalujen ja irtaimiston pureskelu, haukkuminen, sotkeminen sekä oven- ja ikkunoiden karmien kaivaminen.
Pelokkaat ja ahdistuneet koirat tulee sosiaalistaa kunnolla niitä ympäröivään maailmaan. Tottelevaisuuden ja itseluottamuksen kehittämisen kautta ahdistuneesta koirasta voidaan saada vakaa ja paremmin pärjäävä yksilö. Yksinolopelkoa helpottaa jos kotiin jää koiran lisäksi jokin muu elävä olento, kuten toinen koira.
Eroahdistus
Koira on laumaeläin ja se kiintyy voimakkaasti oman perheensä jäseniin. Normaali kiintyminen on luottamuksellisen suhteen perusta, mutta koirasta voi tulla yliriippuvainen omistajastaan, jolloin se kokee jokaisen eron ahdistavana ja stressaavana.
Eroahdistuksella tarkoitetaan koiran ja omistajan välille kehittynyttä voimakasta riippuvuussuhdetta. Koira ei ole missään vaiheessa oppinut tulemaan toimeen ilman omistajan tai omistajien tukea.
Koiraa ei kuitenkaan tule diagnosoida eroahdistuksesta kärsiväksi liian heppoisin perustein. Yksin ollessa tapahtuva haukkuminen tai ulvominenkaan ei välttämättä tarkoita aina eroahdistusta. Haukahtelu ja ulvominen on koiran normaalia ääntelyä, jota se voi käyttää kutsuakseen kadonnutta laumaa luokseen tai varoittaakseen sitä.
Adaptil-haihdutin tuo turvallisuudentunnetta
Adaptil-haihdutin on pistorasiaan kytkettävä laite, joka haihduttaa koiraa rauhoittavaa DAP-hormonia stressitilanteissa rauhoittaen ja luoden sille turvallisuudentunnetta. Se levittää tilaan ihmisille hajutonta tuoksua ja auttaa koiraa sopeutumaan sille outoihin tilanteisiin, kuten muuttoihin, uusiin kotieläimiin ja yksin jäämiseen.
DAP on eläimien lähettämä kemiallinen viestiaine, jota imettävät nartut erittävät vaikuttaen saman lajin yksilöiden hormonitoimintaan, esim. saamaan pennut tuntemaan olonsa turvalliseksi. Adaptil-haihdutin voi auttaa kaikenikäisiä koiria tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Reilut parikymppiä maksava 48 ml haihdutin on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote eroahdituksesta kärsiville koirille. Haihduttimen teho riittää 50-70 m² tilassa noin neljäksi viikoksi. Haihduttimeen myydään erikseen samankokoisia (48 ml) täyttöpulloja.
Eroahdistuksesta kärsivä koira voi tuntea olonsa vähemmän stressaantuneeksi, jos sen tila rajoitettu esimerkiksi yhteen huoneeseen kuin jos sillä on käytössään koko asunto tai talo. Kun huolehdittavana on vain yksi huone, lempipurulelu ja oma peti, monet koirat vain käpertyvät siihen ja rauhoittuvat.
Muita haukkumista rajoittavia järjestelyjä ovat:
Pidä koira yksin ollessa kodin hiljaisimmassa osassa. Käytösongelmainen koira ei ole ansainnut koko taloa tai huoneistoa käyttöönsä.
Pidä ikkunaverhot alhaalla. Pimeällä ympäristöllä on rauhoittava vaikutus useimpiin koiriin. Lisäksi verhot vaimentavat ääniä, eikä koira saa ulkoa ylimääräisiä visuaalisia virikkeitä.
Jätä koiralle radio tai TV päälle pienellä äänenvoimakkuudella. Useimmissa talouksissa on joku elektroninen laite päällä, kun perheenjäseniä on paikalla. Kuvittele, miten hiljaiselta asunto tuntuu koirasta, kun ketään ei ole paikalla ja kaikki normaalisti päällä olevat laitteet ovat kiinni. Tutut äänet auttavat koiraa rauhoittumaan.
Kun poistut, jätä koiralle lelu, jonka se saa vain ja ainoastaan sinun poissaollessa. Yksinololelun tulisi olla koiralle mahtavin juttu ikinä – esimerkiksi purkkiruoalla täytetty Kong-lelu. Lelussa voi olla myös omistajan hajuja. Hiero lelua käsiesi välissä vähän aikaa, jotta hajut tarttuvat siihen, ja anna se koirallesi juuri ennen lähtöä.
Haukkumisjärjestelyt voivat tuntua ikäviltä, mutta yksinoloharjoituksiin yhdistettynä ne tuovat yleensä tuloksia ajan kanssa. Kerro naapureillesi, että et ole jättänyt heidän valituksiaan huomiotta ja ymmärrät heidän huolensa. Kerro myös, että olet tehnyt haukkumisjärjestelyitä ja yrität kouluttaa koiraasi olemaan yksin, mutta siihen voi mennä jonkin verran aikaa.
Yksinoloharjoitukset
Koiran liiallista kiintymystä eli eroahdistusta pyritään vähentämään yksinoloharjoituksilla.
Yksinoloharjoitusten tarkoitus on siedättää koira yksinoloon niin, että se alkaa luottaa siihen, että sinä palaat joka kerta takaisin ja se voi rentoutuneena viettää aikaa myös yksin. Siedätys tapahtuu palkitsemalla koira siitä, kun se on ollut rauhallinen yksin.
Yksinoloharjoitukset ulkona
Yksinoloharjoitukset voi aloittaa ulkona siten, että koira ei pääse luoksesi. Voit sitoa koiran talutushihnasta kiinni esimerkiksi puuhun tai lyhtypylvääseen. Ota muutamia askelia poispäin koirasta, jolloin se voi alkaa vinkua, haukkua tai muulla tavoin elehtiä. Heti kun koira on hiljaa ja rauhallinen, palaa takaisin ja palkitse se namilla. Tee toistoja ja pidennä välimatkaa. Kun ulkoharjoitukset alkavat sujua, ne voidaan siirtää sisätiloihin.
Yksinoloharjoitukset ovi kiinni
Eroahdistunut koira reagoi voimakkaimmin silloin, kun se ei näe sinua. Siksi tärkeimmät harjoitukset tehdään oven kanssa. Pyydä koira huoneeseen ja odota, että se rauhoittuu. Sano koiralle vihjesana, kuten ”odota” tai ”hei hei”. Kävele ulos huoneesta ja sulje ovi. Avaa ovi heti, jotta koira ei ehdi hermostua. Oven aukaisu on koiralle palkinto, eikä muuta palkintoa välttämättä tarvita.
Rauhoita koira uudelleen ja vie se takaisin huoneeseen. Toista valitsemasi vihjesana, poistu huoneesta ja sulje ovi. Tee nopeita harjoituksia ja pidennä poissaoloaikaa hiljalleen. Harjoittele säännöllisesti päivittäin tehden esimerkiksi 5-10 sarjan harjoituksia ja palkitse koira harjoitussarjan jälkeen erikoisherkulla.
Harjoituksissa tärkeintä on, että avaat oven vasta, kun koira on hiljaa. Jos avaat oven, kun se vinkuu tai haukkuu, se toimii sille palkintona. Kun onnistuneita toistoja on enemmän, koira alkaa oppimaan, että ovi aukeaa vasta, kun se on rauhallinen.
Ota tavoitteeksi, että koira on aluksi yksin hiljaa huoneessa 30 sekuntia. Kun se onnistuu, pidennä tavoitetta 2 minuuttiin, sitten 5 minuuttiin, 10 minuuttiin jne. Aina ei kannata tavoitella pidempää aikaa, vaan voit tehdä vapaasti eripituisia harjoituksia. Näin tehtävästä ei muodostu liian vaikea koiralle.
Koiran jättäminen yksin kotiin
Oven takana odottaessasi koira vaistoaa, että olet läsnä, vaikka se ei sinua näekään. Kun koira osaa olla huoneessa yksin hiljaa 5-10 minuuttia, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Toista edellisen vaiheen harjoitukset, mutta poistu nyt ulko-ovesta. Pidennä poissaoloaikaa ja välimatkaa pikkuhiljaa, mutta yritä pysyä aluksi kuuloetäisyydellä, jotta tiedät, milloin koira on hiljaa ja voit palkita sen palaamalla.
Etene 5 minuutista (esim. roskien vieminen) pikkuhiljaa puoleen tuntiin (esim. kauppareissuun).
Kun koira osaa olla yksin puoli tuntia, se osaa yleensä olla myös työpäivän pituisen ajan stressaamatta. Harjoituksia kannattaa jatkaa 1-2 tunnin harjoituksilla ennen ensimmäisiä työpäivän mittaisia yksinoloja.
Yksinoloharjoitusten aikana koiraa ei saa jättää yksin pidemmäksi ajaksi, kuin se on oppinut olemaan.
Lisää harjoittelua ja totuttelua
Eroahdistuksesta kärsivä koira alkaa reagoida omistajansa lähtöön jo niin sanotuista lähtösignaaleista. Koira voi ahdistua jo omistajansa vaatteiden pukemisesta, kenkien laittamisesta tai avainten kilinästä.
Koiraa voidaan totuttaa lähtösignaaleihin toistamalla niitä, vaikkei olisikaan lähdössä. Pian se tottuu signaaleihin ja oppii suhtautumaan niihin välinpitämättömästi.
Koira pitää totuttaa myös siihen, että sitä ei huomioida, kun lähdet kotoa tai palaat kotiin. Siihen saa kiinnittää huomiota vasta, kun se on täysin rauhoittunut. Tutkimusten mukaan liiallisen huomion antaminen lisää eroahdistusta.
On hyvin yksilöllistä, miten nopeasti koira oppii olemaan yksin. Toiset koirat rauhoittuvat muutamassa viikossa, kun toiset vaativat kuukausien harjoittelua. Osa koirista voi vaatia ajoittaisia tai säännöllisiä yksinoloharjoituksia läpi elämän.
Mitä tehdä kun naapurin koira haukkuu tai ulvoo?
Naapurin koiran haukkuminen tai ulvominen johtuu yleensä eroahdistuksesta. Koirien aiheuttama melu on hyvin yleinen ongelma kerros- ja rivitaloissa. Se on myös yleinen keskustelun aihe asunto-osakeyhtiön eli taloyhtiön hallituksen kokouksissa. Naapurin koiran haukkumista ja ulvomista ei tarvitse sietää.
Omistaja vastaa koirastaan ja sen kouluttamisesta niin, että se ei aiheuta häiriötä naapureille. Koiran videokuvaaminen on erinomainen keino selvittää, mitä koira puuhaa yksin ollessaan.
Tärkein asia on ottaa asia ensin koiran omistajan kanssa puheeksi, koska omistajalla ei välttämättä ole aavistustakaan koiran käyttäytymisestä hänen poissa ollessaan. Yleensä keskustelu sujuu hyvässä hengessä ja voitte yhdessä miettiä ratkaisua ongelmaan.
Ratkaisuja voivat olla esimerkiksi:
Haukkumisjärjestelyt (hiljainen huone, verhot alas, tv tai radio päälle, aktivointilelut)
Koiran kouluttaminen yksinoloharjoituksilla
Koiran vieminen hoitoon poissaolon ajaksi
Koiran liikunnan lisääminen, etenkin ennen yksinoloa
Aktivointilelujen käyttäminen
Haukunestopannan käyttäminen
Stressinhoitolaitteen käyttäminen
Koiran ja omistajan käytösterapia tai -neuvonta
Koiran vieminen ongelmakoirakouluttajalle
Koiran vieminen eläinlääkärille ja rauhoittavan lääkinnän hankkiminen
Muutto rivi- tai omakotitaloon
Toisinaan koiran kouluttaminen voi epäonnistua, eikä mikään ei tunnu auttavan ongelmaan. Koiran häiritsevän käytöksen johdosta naapurisopu jää silloin syntymättä.
Tällöin kannattaa nostaa asia esille taloyhtiön hallituksen kokouksessa ja jättää häiriöstä valitus isännöitsijälle, mikä voi johtaa kirjalliseen varoitukseen asukkaalle. Mikäli häiriö jatkuu varoituksesta huolimatta, voidaan asukkaan vuokrasopimus purkaa.
Jos asukas on asunnossa osakkeenomistajana voi asunto-osakeyhtiö ottaa asunnon hallintaansa enintään kolmeksi vuodeksi. Käytännössä huoneiston haltuunotto koiran aiheuttaman häiriön takia on harvinaista, mutta laillisesti mahdollista.
Lähtökohtaisesti omistajat ovat aina vastuussa koiriensa aiheuttamista meluhaitoista, joista suurin osa olisi ratkaistavissa isommalla panoksella yksinolon opetteluun. Yksinolon harjoittelu kannattaa aloittaa jo pentuna, mutta vanhakin koira voi vielä oppia.
